Ilmestynyt alun perin Facebookissa.

Kattojen kantokykyluokitus on kaikesta (lumesta) päätellen eri asteikolla Lapissa kuin Kampissa. Puoli metriä sitä on tavallinen näky täällä. Jos lumesta on lohjennut osa, se on valahtanut muhevaksi kinokseksi ikkunoiden eteen. Jalkakäytävien reunoja kehystää vallitus, mistä voi kätevästi päätellä ulkoilutettavien koirien säkäkorkeuden. Normikoira on matalampi; joiltakin näkyy pystyssä oleva häntä.

Lumella on marenkikuori. Kun iltaneljältä hiihtää Äkäslompolon jäällä kohti majapaikkaa, matalalla oleva aurinko heijastuu lumesta niin ettei katsomaan pysty.

Aurinkoiset päivät ovat tältä erää ohi, sanoisi meteorologi. Viime yö oli leuto: seitsemältä oli vain kahdeksan pakkasastetta, kun tähän asti niitä on ollut vakiosti tuohon aikaan 15. Siitä sitten on hissuteltu 3-4 astetta ylöspäin per tunti. Alkuiltapäivästä -5 eli mainio hiihtosää. Tuulta ei nimeksikään.

Mutta tänä aamuna ei aurinkoa siis ole näkynyt. Valon väri hangella on silti hieno. Hopeinen. Yöllä on satanut vähän, joten nyt lumen syvyys on 81.5 cm, noin.

Potkukelkka on suosittu liikkumisväline. Majapaikan vuokraankin kuuluu niitä kaksi kappaletta. Ja mikäs on potkiskellessa, sillä teitä, käytäviä ja Jouni Kaupan pihaa ei hiekoteta lainkaan. Tämä on siunaus. Luonnollisesti tämä tapa siirtää vastuun liikkujalle itselleen. Ankara mutta reilu peli. Hiekotus tuntuu kivalta ja turvalliselta siihen asti kunnes mysteerisesti kuolee keuhkosyöpään vaikkei ole tupakoinut ikinä.

Tosin, autoilijan maailmaa tämä tietysti on, joten pelin riskit ovat levittyneet tasaisesti vain jalankulkijoille.

Jounin Kauppa oli merkittävä pelaaja Äkäslompolossa jo 10+ vuotta sitten kun viimeksi täällä oltiin. Nyt se on noussut K-liigassa maajoukkuetasolle. Varsinaisen ruokakaupparakennuksen viereen on noussut Jounin Kauppakeskus. Sen anti satunnaiselle kävijälle on siinä, että päätieltä pääsee kävelemään sisätiloissa ruokaostoksille.

Mielenkiintoista kyllä, S-ketjulla ei näytä olevan mitään saumaa näillä main. Yllästunturin toisella puolella, Ylläsjärvellä, on sielläkin vain yksi päivittäisruokakauppa, Eelin Kauppa. K.

Helsingin Sanomien paperilehden tilauksen pystyy kääntämään minne tahansa Suomessa vähintään viikoksi. Tässäkin palvelussa viimeinen maili on kriittisin. Meidän vuokraisäntämme ei maksa Itellalle postilaatikkoon tuonnista, joten lehti on haettava kylän logistiikkahermokeskuksesta. Jounin Kaupasta.

“Mikään ei ole niin inhottavaa. Tulet hakemaan omaa lehteä, ja joku on vienyt sen.” Hiihtolenkiltä palaava vanhempi mieshenkilö on kumartuneena ison avoimen puulaatikon päällä, suksisauvat toisessa kädessä. Vilkaisen syrjäsilmällä, olisiko tämä taas sitä sorttia lappilaista huumoria, jota etelän hippi ei heti tajua. Mutta ei, ilme on tuima.

Laitan vaivihkaa takaisin ma-ti lehdet, jotka olin ottanut pinon päältä. En huomannut, että niihin oli painettu osoitteet. “Tuossa lukee selvästi, että ottakaa omanne. Mutta ei, ihmiset ei välitä.”