[Julkaistu Facebookissa toukokuussa 2020]

Alepa-pyöräilystä on kulunut pari kuukautta, joten lyhyt reportaasi lienee paikallaan.

Heti alkuun on mainittava, että omakin fillari kyllä löytyy, mutta monen vuoden joutenolon jäljiltä se on huonossa kunnossa. Varastossa muun romun alla. Viimeisestä täysremontista Mellunmäen pyörähuollossa on ainakin viisi vuotta ellei enemmän. Tämän Käsillä Olevan Tilanteen takia olen käyttänyt metroa tosi harvoin, bussissa en ole istunut puoleen vuoteen. Keväisen jalkaepisodin jälkeen olen kävellyt huomattavan paljon vähemmän kuin sitä ennen; työterveyslääkärin tuomio oli, että yhtämittaisen kävelylenkin maksimipituus on minun ikäluokassani 4 km. En toki usko kaikkea mitä sanotaan, mutta mikäpä ettei välillä voi liikuskella muullakin tavoin kuin kahdella jalalla. Citypyörät oli muutenkin tsekattava, onhan kyse ilmiöstä.

Siinä syy, sitten seurauksista.

Yleisarvosana 8+. Pyörä on ihan ajettava (kolme vaihdetta, käsijarrut ja etulamppu), satulan korkeutta on helppo säätää, pyörien saatavuus on hyvä, pahoja teknisiä ongelmia on ollut harvoin, ilkivaltaa vielä harvemmin, 30 euroa puolesta vuodesta ei ole mitään. Pyöräilykulttuuri on stadissa ihan ok silloin kun sitä katsoo satulasta. Jalankulkijana olisi pari sanaa sanottavana, mutta ei mennä nyt siihen.

Täyttä kymppiä ei silti voi antaa.

Pyörä on tanakka mutta myös aika kolho. Varsinkin muovinen kori edessä rämisee pahasti, jos ja kun tiessä on pomppua tai asfaltissa saumoja. Samasta syystä koriin voi harvoin laittaa mitään tavaraa. Muutaman kerran olen erehtynyt pitämään korissa kauppareissun jäljiltä banaaneja ja omenia, kun selkäreppuun ei ole mahtunut. Huono idea. Jo muutaman tunnin sisään hedelmissä alkaa olla tummia läiskiä. Kassin saa kyllä joten kuten pysymään paikallaan kiitos pyörään integroidun venyvän kaapelin, mutta sitä huolimatta kassi on koko ajan hilkulla singahtaa avaruuteen.

Tanakkuus on myös painon funktio. Pyörää ei toki ole tarkoitus kanniskella, mutta pariin otteeseen sitä on joutunut heivaamaan yli esteiden. Hankalin tapaus oli Bulevardin alussa.

Olin kiertänyt Kaivopuiston, ja tuli mieleen käydä katsomassa EU:n kemikaaliviraston uutta pytinkiä Telakkarannassa. Näyttävähän se. En tullut ajatelleeksi, että Telakkakatu on melko totaalisen katutyön kourissa aina Hietalahden torille asti, mukaan lukien neljän kadun risteys torin nurkalla. Eikä siinä mitään, olenhan asunut Helsingissä tarpeeksi kauan tietääkseni, että kesän tunnistaa katutyön tuoksuista. Kun kadulle asennetaan raiteita eikä niiden ympärillä ole vielä mitään materiaa tilkkeenä, raiteet ovat kuitenkin yllättävän korkealla. Tuommoiset arviolta 50 senttiä maanpinnasta. Alepapyörän nostaminen niiden yli oli to-del-la työlästä. Pyörä ei näytä raskaalta, mutta on. Rungosta ei myöskään saa kunnon otetta, tai sitten olen vaan tumpelo. Välillä olin jäädä ihan oikeasti jumiin: pyörät olivat eri puolilla raiteita, runko lepäsi raiteen päällä. Helsinkiläinen kynäniska puunhalaaja oli vaikeuksissa! Eikö ollut merkityä reittiä kevyelle likenteelle? Varmasti, mutta oli myös viikonloppu, katutyöt keskeytyksissä, maailma avoinna tehdä ihan mitä huvittaa – joten menin suorinta tietä. Virhe!

Heikoin lenkki pyöräpalvelussa vaikuttaa olevan pyöräasemien lukitusmekanismi. Se on piilossa kapeassa kourussa, johon etupyörä tuupataan. Virhe manifestoituu siten, että pyörää ei joko saa palautettua tai sitä ei saa irti asemasta. Ja koska mekanismi reistailee, käyttäjät (ml. minä) yritävät saada sen toimimaan väkisin eli tökitään, tuupitaan, raastetaan yms. jolloin puolimekaaninen systeemi menee entistäkin huonompaan kuntoon. En osaa sanoa, miten huolto toimii tältä osin. Ja erityisesti Näinä Aikoina.

Kerran olen soittanut asiakaspalveluun. Pyörä ei irronnut, mutta järjestelmä päätteli, että olin lähtenyt ajamaan. Kun yritin palautusta, lukitusvirhe. Klassinen limbo. Pyörä on palautettava siten, että näytölle ilmestyy teksti OK ja varmuudeksi tulee vielä tasainen PlIP-ääni. Ellei (PIIP PIIP PIIP), laskuri ei pysähdy. Puolen tunnin kuluttua alkaa juosta lisälaskutus: euro per jokainen alkava puoli tuntia. Ellei palautusta kuulu viiteen tuntiin, tililtä lähtee 80 euron sakkomaksu.

Asiakaspalvelu vastasi heti, ymmärsi ongelman (“itse asiassa koko tuo asema on tällä hetkellä poissa käytöstä”), lupasi nollata laskurin ja lähettää huollon paikalle.

Ajoittain lukitusongelma on niin laajalle levinnyt ja sitkeää sorttia, että luovutan helpolla ja palautan pyörän asemalle mutta en varsinaiseen slottiin. Tämä on ihan validi tapa toimia, vaikkakin tarkoitettu tilanteisiin, jossa kaikki slotit ovat täynnä.

Kännykästä voi tsekata, mikä on asemien täyttöaste. Olen oppinut sen, että jos paikalla on vain yksi pyörä, se tarkoittaa melko varmasti sitä, että sekin on poissa pelistä.

Olin ajanut Alepalla useamman viikon kunnes äkkäsin, että pyörää on kahta sorttia. Toisen näytössä on englanninkielinen ohjetekstitys ja lisäksi näyttö pysyy jatkuvasti päällä. Kertoo nopeuden ja ajoajan. Brilliant! Toisen pyörätyypin näyttö pysyy blankkona kunnes tullaan asemalle. Ajan kulumisesta on siis huolehdittava itse. Jälkimmäistä tyyppiä vaikuttaisi olevan enemmän ainakin nillä main missä liikun. En edelleenkään erota näitä ulkonäöstä. Ehkä eroa ei edes ole, vain käyttis on eri.

Pyöräasemakarttaa vilkaisemalla voi saada sen käsityksen, että verkosto kattaa valtaosan pääkaupunkiseutua. Tämä on osin harhaa. Ymmärsin vasta asiakkaana, mikä cityfillareiden idea on (yksi niistä). Se on tarjota tapa liikkua alueella, missä on kauppoja. Puolen tunnin aikaslotti kertoo samaa. Olet kuluttaja, joka pyöräilee. Kun haluaa pidemmälle, sinne minne lähimaksujen piippaus ei enää kuulu, niin toki Alepalla pääsee, mutta lisämaksua alkaa kerääntyä. 

ldässä Vuosaaaren silta on toistaiseksi fillaripalvelun demarkaatiolinja, viimeinen asema on Puotilantiellä. [30.5.2025: Vuosaari on nyt mukana.]

Hienoinen pettymys oli sekin, etten saakaan omaa pyöräilydataani muuten kuin riipimällä sen tilini webisivulta. Ei mikään suuri työ mutta pieni riesa kuitenkin. Dataa tulee kyllä yleiseen jakoon vuosittain mutta muodossa, josta on poistettu yhteys pyöräilijään, luonnollisesti.