Ensimmäisessä osassa on yhteenveto englanninkielisistä videoista 1-3, tässä 4-6. Keskustelijat ovat Sami Köykkä ja Marko Taipale.
4. What GenAI brings to teams and individuals?
Kun työkaveri heittää idean, kestää hetken ennen kuin muut voivat sanoa suoraan, että ei tuo nyt oikein toimi. Sen sijaan tekoälyä voi kritisoida saman tien. Se saa luvan olla tiimin tyhmin ja sille nauretaan yhdessä ilman että kenellekään jää paha mieli. Toisaalta ensimmäinen idea on aina ensimmäinen, se saattaa tuottaa jatkoajatuksen, vaikka olisi alun perin kuinka huono idea hyvänsä ja jatkoidean voi esittää kuka vaan.
Kun olet kuljettaja (driver) etkä tiedä aiheesta mitään, miten opit uutta? Ei enää niin kuin ennen, että teet jotakin, se arvioidaan ja tekemäsi työ todetaan huonoksi. On turvallisempaa oppia, kun ympärillä on osaavia ihmisiä, vertautuu oppipoika-mestari-asetelmaan. Nopeus tuo lisäksi mahdollisuuden epäonnistua useammin.
Tekoälyavusteisessa tiimissä kukaan ei tee montaa asiaa yhtä aikaa vaan keskitytään yhteen ja samaan. Nopeus edellyttää sitä, sillä et jos et seuraa ja osallistu, tipahdat pian kyydistä.
Mihin aika yleensä kuluu kokouksissa? Niissä arvioidaan jotakin tehtyä tai suunnitellaan yhdessä tulevaa. Sen jälkeen kaikki pysähtyy, jokainen kirjoittaa muistiin mistä päätettiin ja sitten sovitaan, milloin jatketaan. Miksi ei tehdä saman tien sitä mistä päätettiin?
Marko sanoi olleensa aluksi kankea tekoälyn hyödyntäjänä. Ei esimerkiksi ymmärtänyt, että tekoälyltä voi kysyä, miten sen kanssa tehdään jokin asia. Mitä minun pitää kysyä sinulta, jotta saat tehtyä asian X?Ja koska tekoälyjä voi olla käytössä monta, jopa kokonainen tiimi, ne pystyvät ohjeistamaan toisiaan. Nopeus nopeutuu entisestään.
Kuljettajan vaihtoväli on projektissa nykyisin noin 7 minuuttia. Yksin ohjelmoidessa pitää ajatella koko ajan metatasolla sitä, mitä tehdä seuraavaksi, sitten suunnitella se ja lopuksi tehdä. Tekoälytiimissä kuljettajan ei välttämättä tarvitse miettiä tulevia askelia, ei ainakaan yksin, sillä kaikki keskittyvät samaan asiaan.
Eräs syy, miksi tekoäly hallusinoi on se, että sen pitää aina vastata jotakin. Tekoäly ei osaa sanoa En tiedä, sillä se on ohjelmoitu toimimaan kysymys ja vastaus -periaatteella.
Voiko tekoälyä käyttävässä suunnittelutiimissä menestyä, jos on introvertti? Keskustelijat eivät ole varmoja. Yksi mahdollisuus on, että tällainen henkilö työskentelee yksin useamman tekoälyn kanssa. Marko sanoo olevansa itse lievästi introvertti, sillä hän tuntee intensiivisen ryhmätyön kuluttavan enemmän kuin mitä siitä saa. Työviikon jälkeen perjantai-iltana ei halua tavata muita ihmisiä kuin perheen! Silti hän pitää tällä tavalla työskentelystä, erityisesti siitä miten se edesauttaa oppimista. Samat tuntemat ovat tuttuja Samillekin. Hän muistutti, että ei ole pakko puhua koko ajan eikä ole pakko olla ajajan roolissa. Voi jatkaa miettimistä ja vasta kun on saanut mietittyä valmiiksi, kertoo sen muille. Tiimissä pitääkin olla monimuotoisuutta, eri “nopeuksilla” toimivia persoonia.
Entäpä, jos tunnet olevasi aina oikeassa ja päätä ylempänä muita. Viihdytkö tällaisessa tiimissä? Ajajan paikalla tällaisia henkilöitä haastetaan, sillä siinä roolissa ei pysty piilottamaan heikkouksia, joita kaikilla kuitenkin on. Perinteisessä fasilitoinnissa on työkaluja, joilla estetään dominoivien luonteiden liiallinen päsmäröinti. Yhteisiin tekoälyistuntoihin tarvittaisiin ehkä jotakin vastaavaa.
Ajaja voi myös saada aivan liikaa kaikenlaisia neuvoja ja Tee tämä! -kehotuksia. Jos näy käy, pitäisi olla tapa ohjata tilannetta jollakin konstilla. Vaikka niin, että nostat punaisen kortin, jos sinulla on jotakin tähdellistä annettavaa juuri nyt, muussa tapauksessa nostat keltaisen kortin. Eräs ajaja komensi topakasti Olkaa hiljaa! ja kaikki ymmärsivät heti. Tiimeissä on sovittu toimintatavoista, mutta ne kaipaavat hienosäätöä. Jos muut eivät auta vaan pelkästään häiritsevät, se pitää sanoa ääneen ja sen jälkeen on tehtävä toisin.
Pitäisikö jokaisen tai vaikka joka toisen roolinvaihdon jälkeen pysähtyä vastaamaan kysymykseen: onko tämä sitä mitä meidän on tarkoitus tehdä? Tekoälyn avustuksella kun tipahtaa helposti kaninkoloon. Tekoäly ei osaa lopettaa ja kääntyä takaisin, ihmisen pitää se tehdä. Jos mentiin harhaan, hukattiin vain 7-15 minuuttia. Joku voi potea huonoa omaatuntoa siitäkin, mutta normaalissa projektielämässä vartti kuluu jo siihen, kun vaan istutaan alas.
Psykologinen turvallisuuden tunne on iso asia. Solitalaisille esitelmöinyt Joe Justice esitti, että kaikki se on hyppäyksellistä etenemistä, mikä edistää turvallista, nopeaa, yhdessä tapahtuvaa oppimista. Pohjoismaissa on se etu, että täällä power distance on pieni, jopa toimitusjohtaja voi olla samassa suunnittelutiimissä.
Pitkään yrityksessä työskennelleiden kerryttämä hiljainen tieto olisi hyvä saada jakoon. He voisivat osallistua yhdessä työskentelyyn ilman velvoitetta istua ajajan paikalla.
Yhdessä tekeminen on monelle uusi mahdollisuus, sillä ryhmätyö sinänsä on ollut jo pitkään tuttua.
Lopuksi keskustelijat muistuttivat, että tällä uudella kehitystyötavalla saavutettu nopeus ei tarkoita sitä, että ohjelmakoodia ryhdytään hakkaamaan sata kertaa nopeammin kuin siihen asti vaan sitä, että nyt on mahdollisuus tehdä virheitä paljon enemmän kuin ennen.
5. GenAI, show me the money. Where is the value?
Solitan pilottiprojekti ISS:n kanssa tuotti CollabAI-nimisen kehitystyöalustan. Onko sen käyttö oikeasti tehokasta vaiko vain hauskaa? Tuleeko sillä kehitetystä ohjelmistotuotteesta halvempi? Parempi? Tuleeko ohjelmisto nopeammin valmiiksi?
Ei niin, etteikö ihmisiä tarvittaisi jatkossakin, ilman muuta, pohtivat keskustelijat. Silti hyötyjäkin on, myös mitattavia. Ohjelmistoprojekteissa kuluu aina paljon aikaa vaihtoehtojen testaukseen ja iterointiin, sillä kukaan ei saa yhdellä kertaa valmista ja täydellistä. CollabAI:lla saadaan ensimmäinen versio, joka ei ole kuitenkaan versio 1.0 vaan paljon enemmän, sillä toimimattomia polkuja on ehditty testata samalla. Better fit to purpose. Tekoälytiimissä tehtiin samanaikaisesti kaikkea. Design, toteutus ja käyttöönotto eivät siis olleet omia erillisiä hankkeitaan. Vesiputousmallista siirryttiin tavallaan ketterään ohjelmistokehitykseen, mutta eteneminen oli toisenlaista, koska ennen aloittamista ei syntynyt mitään työjonoa eikä tarvittu mitään erillistä vaatimustenhallinnan prosessia. Ketterän ohjelmistokehityksen oli tarkoitus olla tällaista, mutta käytännössä siinä on kuitenkin aika aikaikkunat, kahden viikon sprintit jne. Tekoälyn kanssa edetessä kaikki tuo on tarpeetonta ja rajoittavaa. Tyypillisessä suunnitteluprojektissa saadaan aikaiseksi yksi hyvä prototyyppi jossakin ajassa, toivottavasti. Nyt sen sijaan saada vaikka kuinka monta! Asiakkaalla on myös lupa kääntää takkinsa. Me halutaankin oikeastaan jotain ihan muuta! CollabAI:lla pystytään pilotoimaan nopeasti ja valmis tuote alkaa tuottaa arvoa asiakkaalle nopeammin.
ISS:ssä oli mietitty, saavatko he tuotteen tällä tavalla suunniteltuna halvemmalla. Solitalaisten mukaan ISS oli vastannut itse itselleen: ei haittaa vaikka tuote olisi jopa kalliimpi, sillä se sisältää paljon enemmän ajattelutyötä kuin mihin alunperin varauduttiin ja kehitystyöhön on osallistunut niin moni, että tuote alkaa sitä myöten maksamaan itseään nopeammin takaisin. On mietittävä tuotteen arvoa, ei pelkkiä kuluja.
Missä säästettiin? Vähemmän odottelua kautta linjan. Vähemmän myös gold plating -nimellä tunnettua työtä, jossa yksittäiselle henkilölle jyvitetty kehitysosio alkaa jossain vaiheessa muuttua pinnan kiillotukseksi. Tavoitellaan liian täydellistä laatua, mikä on sinänsä inhimillistä. CollabAI:n prototyypit ovat tarkoituksellisen rumia, koska niillä esitellään pelkkä idea. Ulkoasun aika tulee vasta myöhemmin. Tekoälyn kanssa keskustellaan jatkuvasti kaikesta. Yhtäkkiä saattaa muistaa, että mitenkähän prototyyppi selviää rajatapauksista, onko niitä muistettu ottaa huomioon. Kysytään, ja tekoäly testaa.
ISS on sanonut harkitsevansa tekoälyn hyödyntämistä henkilökunnan perehdyttämisessä, sillä he saivat projektissa niin hyviä kokemuksia sen käytöstä uuden oppimiseen. Solitassakin on tekoälylle enemmän käyttökohteita kuin ohjelmointi. Marko kertoi, miten eräs työryhmä oli varannut kaksi viikkoa aikaa suunnitellakseen tulevaa koulutustilaisuutta. Tekoälyn avulla he saivat valmiiksi kahdessa tunnissa sekä ohjelman, aineiston että markkinointimateriaalin.
6. What is happening to organisations and information work via GenAI?
Kymmenen vuoden kuluttua tekoäly on arkinen asia. IT-yrityksissä on yhä suunnittelijoita, mutta työ voi olla aika erilaista. Marko luottaa ihmisten väliseen yhteistyöhön, jota tekoäly avustaa. Tällä hetkellä tietokone on vielä ennen kaikkea yksityinen, henkilökohtainen kone. Ennen kuin isoja ongelmia pystytään ratkaisemaan, organisaatioihin on kuitenkin saatava parempaa infrastruktuuria, jotta yhteistyö sujuu.
Tekoäly helpottaa työtä jo nyt. Esimerkiksi Cursor AI:sta on tullut projektissa suosittu. Se auttaa huomattavan paljon koodin kirjoittamisessa, koska se näkee projektin koko koodikirjaston. Tavallaan “laajennettu minuus”, koska ei tarvitse poistua omasta editorista, joka on ohjelmoijan varsinainen henkilökohtainen työjuhta. Harva tekoälytyökalu integroituu työympäristöön, vaan joudut pomppimaan sinne tänne.
Tekoälyavusteinen työskentely kolkuttelee inhimillisen kestävyyden rajoja, koska se on intensiivistä. On infoähkyä, impostor syndrome on tavallista yms. Tekoälylle pitää voida sälyttää raskas muistaminen. Minkälaisia henkilökohtaisia ratkaisuja löytyy? Samin käytössä on Readwise Reader. Hän tuuppaa sinne kaikki kiinnostavat linkit, RSS-syötteet, artikkelit, videot ja postilistat. Tekoäly tekee niistä hänelle yhteenvetoja, väistää klikkiotsikot yms. Sami on muokannut kehotetta ja toivoo, että sovellus alkaisi vähitellen ymmärtää, minkä tyylisiä juttuja hän haluaa lukea. Mieltymykset toki muuttuvat ja yllättyäkin pitää, mutta kaiken kaikkiaan kätevä apu.
Mitä tapahtuu yhteiskunnan tasolla? Tullaanko liian tekoälyriippuvaisiksi? Oppivatko koululaiset mitään itse, malttavatko lukea enää pidempiä tekstejä ollenkaan? Paljonko oppimisesta on pinnallista, paljonko syvää? Ykkösluokkaisille ei anneta taskulaskimia ja sille on perusteltu syynsä! Mutta toisaalta, enää ei ohjelmoida konekielelläkään. Tekoäly on toki erilainen siinä mielessä, että se tuottaa itse ohjelmakoodia. Ehkä 30 vuoden päästä ihmiset lukevat loitsuja Harry Potterin tyyliin ja tietokoneet jossain taustalla toteuttavat ne, ilman että tätä edes tiedostetaan!
Mitä solitalaiset tulevat muistamaan tästä GenAI Twin -projektista? Oliko se eeppinen onnistuminen vai yhtä eeppinen epäonnistuminen? Muuttuiko jokin? Marko veikkaa, että tekoälyn myötä tullaan löytämään uusia yllättäviä ohjelmoinnin tekemisen tapoja, vaikkakin mukana seuraa aina paljon perittyä kaikesta siitä, mitä yritykset ja ohjelmoijayhteisö ovat tehneet. Sami arvelee, että projekti on ollut eräänlainen herätys. Ennakolta arveltiin, että se tulee tuottamaan suosituksia työkaluiksi, mutta näin ei käynyt. Saivat kypsemmän näkemyksen tekoälyyn. Sen avulla tehty kehitystyö on ketterää mutta parempaa kuin ketterä.
