{"id":1025,"date":"2024-09-20T18:17:17","date_gmt":"2024-09-20T15:17:17","guid":{"rendered":"http:\/\/tuijasonkkila.fi\/?p=1025"},"modified":"2024-09-21T22:07:53","modified_gmt":"2024-09-21T19:07:53","slug":"kofferdikapten-lonnberg","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/?p=1025","title":{"rendered":"Kofferdikapten L\u00f6nnberg"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/a>
Unioninkatu 43 kes\u00e4ll\u00e4 2024.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

[Ilmestynyt alun perin Facebookissa.]<\/p>\n

Ennen kuin Kevan avaruusalus laskeutui vuonna 2005 Unioninkatu 43:n kohdalle, paikalla oli ollut tyhj\u00e4\u00e4 yli 40 vuotta. Valtion omistama tontti oli ollut l\u00e4hes rakentamaton niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 viereisten kerrostalojen p\u00e4\u00e4tyseinist\u00e4 oli tullut vakituisia mainospaikkoja. Naapuritaloista se kuuluisampi on Pitk\u00e4nsillan kupeessa oleva suuri Unioninkatu 45, \u201cPikku-Naantali\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Yksi rakennus tontilla oli. Sen takaosassa, rinteell\u00e4, oli seissyt kaksikerroksinen kivirakennus jo vuodesta 1869. On talo siell\u00e4 viel\u00e4kin, mutta kadulle sit\u00e4 ei n\u00e4e, koska Keva on nielaissut kaiken. Toisen kerroksen takalisto pilkahtaa ylemp\u00e4\u00e4 m\u00e4elt\u00e4, Siltavuorenpenger-kadun mutkasta, Kruununhaan yl\u00e4asteen pihamaalta. Talo oli ollut useamman kerran purku-uhan alla, mutta s\u00e4\u00e4styi joka kerta, ja viett\u00e4\u00e4 nyt siis el\u00e4kep\u00e4ivi\u00e4\u00e4n, kirjaimellisesti.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
L\u00f6nnbergin rakennuttaman kivitalon toinen kerros Kruununhaan yl\u00e4asteen pihamaalta n\u00e4htyn\u00e4.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Viel\u00e4 1820-luvulla, kun talon rakennuttaja, kofferdikapten (kauppalaivaston merikapteeni) Johan Edvard L\u00f6nnberg<\/strong>, syntyi kalastajaperheen viidenten\u00e4, nuorimmaisena, Espoon Pentalan saaressa, t\u00e4m\u00e4 Hevosen kortteli oli kaavoittamatonta aluetta. Siltavuorenpenkereen kalliot olivat toimineet kaupungin hirttopaikkana, joten ei ihme, ett\u00e4 Helsingin hiljalleen kasvava porvaristo ei ollut j\u00e4rin innostunut asettautumaan niille sijoille. Paikka oli sin\u00e4ns\u00e4 ihanteellinen kaupungin rajalla, ainakin nykymittapuun mukaan. Korkealta kalliolta n\u00e4ki Kaisaniemen puistoon, ranta pesupaikkoineen oli l\u00e4hell\u00e4 ja S\u00f6rn\u00e4isten tehdasalue pohjoisessa oli vasta aluillaan. L\u00e4hivedet olivat tosin taatusti likaisia jo silloin, mutta sellaista el\u00e4m\u00e4 nyt vaan oli.<\/p>\n\n\n\n

Tonttikaupat tehtiin 1850-luvun lopulla. Tontin vidd i qadrat <\/em>oli 6370 sylt\u00e4 ja arvo 5000 ruplaa. Syli oli kolme kyyn\u00e4r\u00e4nmittaa, noin kaksi metri\u00e4. Neli\u00f6it\u00e4 siis vajaat 3600. Rupla oli 4 markkaa, joten nykyrahassa L\u00f6nnbergin tontin arvo oli noin 6000 euroa. Tontti oli suuri, mutta sille piti mahtua paljon muutakin kuin itse talo: kaivo, kasvimaa ja el\u00e4insuoja olivat ihan minimi. Vuonna 2024 samankokoisia ja -hintaisia omakotitontteja kyll\u00e4 l\u00f6ytyy Suomesta, mutta enimm\u00e4kseen linjan Vaasa-Kuopio pohjoispuolelta.<\/p>\n\n\n\n

Ison kivitalon rakentaminen Suomen p\u00e4\u00e4kaupunkiin ei kuulosta halvalta huvilta. Merikapteenin ammatti oli kuitenkin varsin rahakas. Kun hankki koulutuksen, sill\u00e4 sai porvarioikeuden tukku- tai v\u00e4hitt\u00e4iskauppiaana. Jokaisesta laivan lastauksesta ja purkamisesta maksettiin varsinaisen kapteeninpalkan p\u00e4\u00e4lle ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4, jokainen satamassa poikkeaminen merkitsi tietty\u00e4 lis\u00e4summaa ja jokaisesta rahdista p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 sai tietyn prosentin. Kirjallisuudesta l\u00f6ytyy vertailutieto, ett\u00e4 merikoulujen johtajien vuosipalkka oli 4000 markkaa (~25000 euroa), mutta ansioissa he j\u00e4iv\u00e4t j\u00e4lkeen laivap\u00e4\u00e4llyst\u00f6st\u00e4 juurikin n\u00e4ist\u00e4 erin\u00e4isist\u00e4 lisist\u00e4 johtuen.<\/p>\n\n\n\n

Kalastajaperheen pojasta merikapteeniksi ei ollut mik\u00e4\u00e4n helppo luokkanousu, vaikka sin\u00e4ns\u00e4 loogiselta kuulostaakin. Johan oli 16-vuotias, kun is\u00e4 kuoli. Viimeist\u00e4\u00e4n nyt h\u00e4nen oli pakko mietti\u00e4 tulevaisuutta. H\u00e4n tietysti tunsi jo meren, ainakin l\u00e4hialueet. Helsingin torilla oli k\u00e4yty kes\u00e4isin myym\u00e4ss\u00e4 kalaa, ja Pentalasta p\u00e4\u00e4si my\u00f6s talvisin j\u00e4\u00e4tiet\u00e4 pitkin p\u00e4\u00e4kaupunkiin. Ensimm\u00e4inen varsinainen uutisia julkaissut sanomalehti, Helsingfors Tidningar, oli yht\u00e4 vanha kuin Johan, ja kauppalaivoista kirjoiteltiin alusta asti. Nouseva ala, mahdollisuus n\u00e4hd\u00e4 maailmaa. Joten – miksip\u00e4 ei? Jos ymm\u00e4rsi jo entuudestaan veneilyn ja s\u00e4iden p\u00e4\u00e4lle eik\u00e4 \u00e4llin ja\/tai kunnianhimon puute ollut esteen\u00e4, esimerkkien voima vei eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Yksityiskohta Kalmbergin kartastosta. JYX Digital Repository http:\/\/urn.fi\/URN:NBN:fi:jyu-2007850<\/a><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vuonna 1846, 17-vuotiaana, Johan pestautui laivakokiksi Orienten<\/strong>-purjelaivaan, joka vei sahatavaraa Espanjaan ja toi suolaa. Perusreitti kulki Tanskan salmen, Englannin kanaalin, Lissabonin, Cadizin ja Gibraltarin salmen kautta Malagaan. Godwin Sands l\u00e4hell\u00e4 Doveria oli otettava tarkasti. Kymmenen mailin pituinen hiekkat\u00f6rm\u00e4 muutti muotoaan jatkuvasti merivirtojen mukana. Nousuveden aikana t\u00f6rm\u00e4\u00e4 ei n\u00e4kynyt, vasta laskuvesi paljasti miss\u00e4 se oli. Vuonna 1848 Orienten karahtikin kiinni. Siin\u00e4 vaiheessa Johan oli kuitenkin ehtinyt vaihtaa pesti\u00e4 jo kahdesti.<\/p>\n\n\n\n

Orienten vaihtui kuunariin Lovisa Carolina<\/strong> vuonna 1847 ja kokin homma jungmanniksi, laivapojaksi. Johan oli nyt siis harjoittelija ja matkalla kohti asteikolla vastuullisempia p\u00e4\u00e4llyst\u00f6ammatteja. Puutavaraa vietiin edelleen Espanjaan, mutta my\u00f6s Riiassa ja Travem\u00fcndess\u00e4\/Lyypekiss\u00e4 k\u00e4ytiin. Suolaa tuotiin Espanjan lis\u00e4ksi Hullista. Yhdell\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 paluumatkoista, joulukuun viidenten\u00e4 y\u00f6ll\u00e4, Lovisa Carolina ajoi karille Pohjanmerell\u00e4 Norjan edustalla, parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Mandalista. Laiva tuhoutui, mutta lasti ja miehist\u00f6 pelastuivat.<\/p>\n\n\n\n

Kuunarista prikiin ja laivapojasta \u201ckevytmatruusiksi\u201d, puolimatruusiksi <\/em>eli aloittelevaksi kansimieheksi. Vuonna 1848 Hoppet<\/strong>-priki kuulosti lupaavalta, mutta toisin k\u00e4vi. Lokakuun lopussa Kattegatissa myrskysi ja useampi laiva teki haaksirikon, niiden mukana Hoppet, joka oli matkalla Amsterdamiin. T\u00e4ll\u00e4kin kertaa miehist\u00f6 pelastui, laiva ei.<\/p>\n\n\n\n

Puolimatruusin pestiss\u00e4 kului viel\u00e4 seuraavakin vuosi, nyt purjelaivassa Dygden<\/strong>. V\u00e4limerelle ja takaisin, Englantiin ja takaisin.<\/p>\n\n\n\n

Vuodet 1850-1853 Johan L\u00f6nnberg onkin sitten jo styrman<\/em>, yksi kapteenin l\u00e4himmist\u00e4 miehist\u00e4, jotka hoitivat navigoinnin, kirjoittivat laivan lokikirjaa yms. Ensin kuunari Sophia<\/strong>, sitten ensimm\u00e4inen monivuotinen pesti parkki Africassa<\/strong>, joka kuulosti eksoottiselta, mutta kauimmainen satama oli yh\u00e4 vain Espanjassa. Viimeinen oli Phoenix<\/strong>. Styrmannin paikan saadakseen oli suoritettava vastaavat opinnot, ja Johan hankki ne Helsingfors Navigations Skolanissa Ullanlinnassa.<\/p>\n\n\n\n

1852 Suomessa oli paha koleraepidemia, mutta Johanilla oli onnea, koska oli enimm\u00e4kseen merill\u00e4. Seuraava vastoink\u00e4yminen oli kuitenkin jo ovella: Krimin sota 1853-1856. Suomen laivat olivat brittil\u00e4isten tulilinjalla, koska suurin osa Ven\u00e4j\u00e4n lipun alla purjehtivasta kauppalaivastosta oli Suomessa. Liikenne seisahtui, aluksia tuhoutui runsaasti. Johan k\u00e4ytti pakollisen luppoajan viisaasti ja luultavasti my\u00f6s ainoalla mahdollisella tavalla: perusti perheen ja kouluttautui lis\u00e4\u00e4. Avioliitto muurarikis\u00e4llin tytt\u00e4ren Sofia Forsbergin<\/strong> kanssa solmittiin 15.11.1855. Samana syksyn\u00e4 alkoivat talven kest\u00e4v\u00e4t kapteeniopinnot merikoulussa.<\/p>\n\n\n\n

Tunteja oli 2-6 tuntia p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja oppiaineita kunnioitettava m\u00e4\u00e4r\u00e4: r\u00e4kn\u00e4yskonsti, geometria, trigonometria, t\u00e4htienoppi, taklinki ja merimiehisyys, seililaiwain k\u00e4ytteleminen, tieto lastinpanosta ja sowittamisesta sek\u00e4 ensimm\u00e4iset perustukset saksan, franskan ja engelskan kieliss\u00e4.<\/em> Koulutus oli yksinomaan teoreettista, koska oletettiin, ett\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n taidot omaksutaan aluksilla. Oppilasm\u00e4\u00e4riss\u00e4 oli paljon vuosittaista vaihtelua. Johan L\u00f6nnbergin lis\u00e4ksi lukuvuonna 1855-1856 kapteenin opinnot suoritti ainostaan yksi toinen henkil\u00f6: C. F. Lundgren. Kondiittorin poika ja selv\u00e4sti Johania vanhempi. Koulussa h\u00e4n sai parempia arvosanoja kuin Johan, mutta mit\u00e4 mahtoi sen j\u00e4lkeen tapahtua? Lundgren katoaa. Ehk\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n el\u00e4m\u00e4 laivalla ei sittenk\u00e4\u00e4n ollut h\u00e4nt\u00e4 varten.<\/p>\n\n\n\n

Kuunari Marialla <\/strong>Johan toimi jo komentajana<\/em>. Vuosi oli 1857. Maria purjehti Riian, Viipurin ja Helsingin v\u00e4li\u00e4, ruumassa rautaa ja kappaletavaraa. Ensimm\u00e4inen h\u00f6yryalus Johanin uralla oli siipiratasalus Sibbo <\/strong>vuonna 1858. Sit\u00e4 seurasivat Murtaja<\/strong>, Nicolai <\/strong>ja lopulta Alexander<\/strong>, Johanin pitk\u00e4aikaisin (ja viimeinen) pesti vuosina 1868-75.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4 laivoilla sitten kuljetettiin? Tilastollinen vuosikirja 1866-1870 listaa t\u00e4rkeimpi\u00e4 tuotteita, joiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi tai pieneni suhteessa edelliseen tilastokauteen.<\/p>\n\n\n\n

Enemm\u00e4n tuotiin <\/strong>mm. arrakkia, konjakkia ja rommia; k\u00f6ysi\u00e4 ja nuoria; pellavaa; petroleumia; pumpulia; raakaa sokeria; rautaa; ruisjauhoja; vehn\u00e4jauhoja. V\u00e4hemm\u00e4n mm. kankirautaa; kynttil\u00f6it\u00e4; rukiita; sampanjaa ja mousseeravia viinej\u00e4; siirappia; suolattua kalaa; toppusokeria. Enemm\u00e4n vietiin <\/strong>mm. battens (=lautatavaraa); el\u00e4imi\u00e4; hirsi\u00e4; kaloja; kankirautaa; kattop\u00e4reit\u00e4; kauroja; klasitavaroita; lankkuja; luita ja luujauhoja; parruja; steariinikynttil\u00f6it\u00e4; ter\u00e4st\u00e4; vinttikankia; voita. V\u00e4hemm\u00e4n mm. h\u00f6yheni\u00e4 ja untuvia; kuparia; ohria; pellavaa ja hamppua; rukiita; talia; tervaa.<\/p>\n\n\n\n

Suomessa oli n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 1866-1868 ja se n\u00e4kyy tuontiviljan m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, kenties my\u00f6s vahvan alkoholin. Jonkinlaisesta jalostusasteen noususta kertoo kynttil\u00f6iden ja kankiraudan suunnan vaihtuminen. Terva vaihtui puutavaraan.<\/p>\n\n\n\n

Purjelaivojen valtakausi kesti Suomessa pitk\u00e4\u00e4n, huomattavasti pidemp\u00e4\u00e4n kuin muissa merenkulkumaissa. H\u00f6yrylaivoissakin oli viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n purjeet vakiovarustuksena, varmuuden vuoksi, koska uuteen tekniikkaan ei voinut aina luottaa. H\u00f6yrylaivoilla oli kuitenkin selkeit\u00e4 etuja: tasainen, varma ja nopea kulku, ei juurikaan haaksirikkoja, paljon pidempi kausi liikenn\u00f6id\u00e4. Matkojen nopeutuminen tarkoitti toisaalta kiireen lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 satamassa, sill\u00e4 purku- ja lastausvaiheen piti sujua rivakammin.<\/p>\n\n\n\n

Samana vuonna kun Johanista tulee kapteeni, Sofia synnytt\u00e4\u00e4 ensimm\u00e4isen lapsensa. Alkavat L\u00f6nnbergien ruuhkavuodet. Perhe asuu muutaman vuoden parissa eri osoitteessa Kampissa ja Punavuoressa ennen kuin 1850-luvun lopussa ostavat tontin osoitteessa Unioninkatu 2, Kaisaniemen puiston sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4 vastap\u00e4\u00e4t\u00e4. Portti on samalla paikalla yh\u00e4, mutta nyt vain puiston henkil\u00f6kunnan k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Tontilla oli kadun varressa kaksikerroksinen talo, jossa alakerta oli kive\u00e4, yl\u00e4kerta puuta. Rakennuksessa oli my\u00f6s liiketiloja. Vuokralaisia oli aluksi nelj\u00e4: vahtimestari Silander, kauppias Oftschennikoff, extra kanslist<\/em> Winter ja valokuvaaja Liebert. Liebertill\u00e4 oli oma ateljee, joten varmasti my\u00f6s L\u00f6nnbergit asettuivat silloin t\u00e4ll\u00f6in kameran eteen. Mit\u00e4\u00e4n todistetta t\u00e4st\u00e4 ei kuitenkaan valitettavasti ole. Merikapteenista ja h\u00e4nen vaimostaan en ole l\u00f6yt\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n valokuvaa.<\/p>\n\n\n\n

Talon sijainti tunnettiin nimell\u00e4 kapten L\u00f6nnbergs g\u00e5rd <\/em> ja vuokralla olleet yritykset k\u00e4yttiv\u00e4t t\u00e4t\u00e4 lehti-ilmoittelussaan. Valokuva-ateljeen lis\u00e4ksi osoitteessa toimi vuosien varrella mm. leipomo ja olut- ja etikkakauppa, joka myi baijerilaisia ja ruotsalaisia oluita. Talo purettiin 1940-luvun alussa.<\/p>\n\n\n\n

Jos ihmettelette kuten min\u00e4 tein luvattoman pitk\u00e4\u00e4n, niin Unioninkatu 2 on sama tontti, jonka takaosaan L\u00f6nnberg rakennutti kivitalon 1860-luvun lopussa, Unioninkatu 43. Kadun numerointi vain vaihtui 1800-luvun loppupuolella alkamaan etel\u00e4st\u00e4, entisen pohjoisen sijaan. Hupskeikkaa.<\/p>\n\n\n\n

Johan L\u00f6nnberg oli siis paitsi merikapteeni my\u00f6s aktiivisesti mukana kiinteist\u00f6bisneksess\u00e4. Suurimmillaan vuokralaisten m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli 1870-luvun vaihteessa, jolloin L\u00f6nnbergin oman, tuossa vaiheessa jo 6-lapsisen perheen, vaimon siskon ja kolmen palkollisen lis\u00e4ksi tontilla asui yhteens\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s 30 henke\u00e4. Tarina ei kerro (tai en ole osannut tulkita), kuinka moni asui kadunvarren talossa, kuinka moni uudessa kivitalossa. Merikapteenin oli liki mahdotonta hoitaa aluksilta k\u00e4sin mit\u00e4\u00e4n kuivan maan asioita, joten todenn\u00e4k\u00f6isesti sek\u00e4 kiinteist\u00f6jen hoitovastuu ett\u00e4 vuokrankanto lankesivat ensijaisesti Sofia-vaimolle. Varmaa t\u00e4m\u00e4 ei ole. Kuten historiassa on tapana k\u00e4yd\u00e4, naisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ei useinkaan j\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n arkistoj\u00e4lki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

1870-luvulle tultaessa kauppamerenkulun huippuvuodet alkoivat olla takana. Vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 meik\u00e4l\u00e4iset h\u00f6yrylaivat ohitettiin vasemmalta ja oikealta. Ulkomaiset h\u00f6yryalukset olivat isompia ja niit\u00e4 oli enemm\u00e4n. Suomen kunniakas purjehdusperinne, tunnetut veneveist\u00e4m\u00f6t ja entinen mahtiasema Ven\u00e4j\u00e4n lippulaivastona jarruttivat aluskannan uudistumista. Lis\u00e4ksi maailmankaupassa alkoi pitk\u00e4 sarja lamavuosia, josta on syytetty eritoten Suezin kanavan valmistumista vuonna 1869, sill\u00e4 se lyhensi merireittej\u00e4. \u00c4kki\u00e4 merill\u00e4 oli tonniston liikatarjontaa.<\/p>\n\n\n\n

Kofferdikaptenen Johan Edvard L\u00f6nnberg kuoli 11.2.1882, 54-vuotiaana. Kuolinsyy oli hjertlidande <\/em>eli luultavasti perinteinen syd\u00e4n- ja verisuonitauti. Kuolema oli vieraillut perheess\u00e4 jo kahdesti aiemmin, mik\u00e4 ei 1800-luvulla ollut tietenk\u00e4\u00e4n mill\u00e4\u00e4n lailla tavatonta. Elintaso oli merikapteenin perheess\u00e4 kuitenkin sen verran korkea, ettei yksik\u00e4\u00e4n lapsi menehtynyt ensimm\u00e4isten elinvuosien aikana toisin kuin Johanin lapsuudenkodissa Pentalassa. Luokkanousu ei sen sijaan pident\u00e4nyt merikapteenin omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4, luultavasti p\u00e4invastoin: Johanin is\u00e4, kalastaja Carl L\u00f6nnberg, oli kuollut saman ik\u00e4isen\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Johan L\u00f6nnbergin hautakivi Hietaniemen hautausmaalla. Samaan hautaan on haudattu vaimo Sofia, lapset Anna ja Frans Bernhard sek\u00e4 Sofian sisko ja \u00e4iti.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Esikoispoika Frans Bernhard<\/strong> kuoli lavantautiin 21-vuotiaana vuonna 1878, viisi vuotta ennen is\u00e4\u00e4ns\u00e4. Samana vuonna Helsingin keskustan vesijohtoverkosto alkoi olla valmis, mutta yleinen viem\u00e4ri oli vasta suunnitelman asteella. J\u00e4tteet ja j\u00e4tevedet imeytyiv\u00e4t maahan ja sit\u00e4 my\u00f6t\u00e4 kaivoihin. Vesi voi olla vanhin voitehista, mutta se osaa my\u00f6s olla salakavala tappaja. Frans Bernhard opiskeli ensimm\u00e4ist\u00e4 vuotta Suomen polyteknillisess\u00e4 koulussa, joka oli vastik\u00e4\u00e4n muuttanut Hietalahteen. Lavantautiin sairastuttiin useimmiten kes\u00e4kuukausina, ja tauti saattoi kest\u00e4\u00e4 pahimmillaan kolmekin kuukautta. L\u00f6nnbergin tontilla oli oma kaivo, mutta ei ole vaikea kuvitella opiskelijanuorten h\u00f6rp\u00e4nneen kes\u00e4n mittaan vett\u00e4 jostakin kaupungin paristakymmenest\u00e4 yleisest\u00e4 kaivosta, joissa veden laatu oli mit\u00e4 oli. Niiden ensisijainen tarkoitus oli tarjota sammutusvett\u00e4 tulipalon sattuessa. Turun palo oli tuoreessa muistissa. Kuolleisuus oli lavantaudissa 25%. Kohtalotovereihin kuului my\u00f6hemmin mm. Elias L\u00f6nnrot.<\/p>\n\n\n\n

Wilhelmina Cecilian<\/strong> kuolinaika ja -syy j\u00e4iv\u00e4t selvitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, koska kuolema osui eritt\u00e4in runsaan n\u00e4lk\u00e4vuosien kuolleisuuden vuosiin 1866\u20131868. Joka tapauksessa perheen ensimm\u00e4inen tyt\u00e4r eli vain noin kymmenvuotiaaksi.<\/p>\n\n\n\n

Is\u00e4n poismenon j\u00e4lkeen seuraavana oli vuorossa fr\u00f6ken <\/em>Anna Sofia<\/strong>. H\u00e4net vei tuberkuloosi 35 vuoden i\u00e4ss\u00e4 vuonna 1894. Seuraavana vuonna kuoli \u00e4iti-Sofia. H\u00e4n eli 65-vuotiaaksi.<\/p>\n\n\n\n

Elin Ulrika<\/strong> ja Karl Johan<\/strong>, perheen toinen poika, periv\u00e4t is\u00e4ns\u00e4 heikon kohdan.<\/p>\n\n\n\n

Sairaanhoitaja Elin kuoli syd\u00e4nvaivoihin 51-vuotiaana vuonna 1915 Vihdiss\u00e4. Esimerkki siit\u00e4, mit\u00e4 testamentti saattoi tarkoittaa: Elinin kummit\u00e4ti, viipurilainen k\u00e4til\u00f6 Kristina K\u00e4rkk\u00e4nen, testamenttasi kummilapsilleen rahaa. Yksi saajista oli Elin. Rahasumma oli 2000 markkaa, reilut 10000 nykyeuroa, mik\u00e4 oli huomattava summa.<\/p>\n\n\n\n

44-vuotias Karl Johan <\/a> (muotokuva Geni.com-sivustolla) menehtyi Kyminsuussa vuonna 1907 ankaraan syd\u00e4ntautiin<\/em> eli ilmeisesti syd\u00e4nkohtaukseen. Karl Johanilla oli takanaan menestyksek\u00e4s ura Haminan kadettikoulussa ja sen lakkauttamisen j\u00e4lkeen Kymin lastausyhti\u00f6ss\u00e4. H\u00e4n harrasti purjehtimista, viulunsoittoa ja kirjoittamista, ja ansiolistalla oli my\u00f6s kunnallisia luottamusteht\u00e4vi\u00e4. L\u00f6nnbergien historia h\u00f6yrylaivoilla sai surullisen lis\u00e4n: Karl Johanin ruumis kuljetettiin Kyminsuusta rautatieasemalle Halla II -nimisell\u00e4 lastausyhti\u00f6n h\u00f6yrylaivalla. Hautaus tapahtui Hietaniemen hautausmaalla Helsingiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kieltenopettaja Agnes Wilhelmina<\/strong> eli perheest\u00e4 pisimp\u00e4\u00e4n. Vuodesta 1918 l\u00e4htien kuolemaansa asti vuonna 1935 Agnes asui Kemi\u00f6ss\u00e4 Dahlby Mellang\u00e5rd -nimisell\u00e4 tilalla, jonka oli hankkinut yhdess\u00e4 Frida Wilhelmina Gr\u00e4sbeckin kanssa. Frida oli kotoisin Kuopiosta ja toimi my\u00f6hemmin mm. kauppiaana Vihdiss\u00e4. Agnes vaikutti perineen is\u00e4ns\u00e4 ahkeruusgeenin. Ennen Helsingist\u00e4 Kemi\u00f6\u00f6n muuttoa h\u00e4n ehti olla monessa mukana kuten osakkaana siirtomaatavaraliikkeess\u00e4, opettajana valmistavassa koulussa (polku oppikouluun) ja j\u00e4rjest\u00f6aktiivina Nuorten naisten kristillisess\u00e4 yhdistyksess\u00e4. Agnes kuoli sy\u00f6p\u00e4\u00e4n 68-vuotiaana.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki L\u00f6nnbergin perheen lapset syntyiv\u00e4t ennen Unioninkadun kivitalon valmistumista, viimeisen\u00e4 Alma Emilia<\/strong> vuonna 1868. Suosittu uusi ammatti nuoren naisten keskuudessa 1800-luvun lopulla oli voimistelunopettaja. Alma p\u00e4\u00e4si oppilaaksi Aspin pariskunnan voimisteluinstituuttiin ja onnekkaasti edelleen ulkomaille asti. Vuosina 1893-1895 h\u00e4n suoritti Ruotsissa Kungl. Gymnastiska Centralinstitutetin ja harjoitti sen j\u00e4lkeen Helsingiss\u00e4 l\u00e4\u00e4kint\u00e4voimistelijan eli nykysuomen mukaan fyssarin tointa. Syksyll\u00e4 1914 Alma muutti Ahvenanmaalle ja ryhtyi yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa harjoittamaan maanviljelyst\u00e4. Viimeiset elinvuotensa h\u00e4n vietti Kemi\u00f6ss\u00e4 isosisko Agneksen luona. Samoin kuin Anna Sofia, Almakin kuoli tuberkuloosiin, 56-vuotiaana vuonna 1924.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kansainv\u00e4lisen Tukholmassa j\u00e4rjestetyn voimistelun\u00e4yt\u00f6ksen suomalaiset osallistujat v. 1891<\/a>. Alma L\u00f6nnberg takariviss\u00e4 ensimm\u00e4inen vasemmalta. Kuva: Museovirasto. CC BY 4.0.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

1800-luvun loppupuolen suomalainen yhteiskunta ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut naisille mik\u00e4\u00e4n superankea takapajula. Yli 25-vuotiaat naimattomat naiset olivat t\u00e4ysivaltaisia eli oikeustoimikelpoisia vuoden 1864 j\u00e4lkeen, yht\u00e4l\u00e4inen perint\u00f6oikeus tuli 1878, elinkeinovapaus 1879. Uudistuksia, jotka oli kuin tehty L\u00f6nnbergin kaikille nelj\u00e4lle aikuisik\u00e4\u00e4n asti el\u00e4neelle, naimattomalle ja lapsettomalle tytt\u00e4relle. Kaikki kouluttautuivat ja osoittivat yritteli\u00e4isyytt\u00e4. Is\u00e4n ja \u00e4idin j\u00e4tt\u00e4m\u00e4n perinn\u00f6n suuruutta on mahdoton hahmottaa t\u00e4ss\u00e4 ja nyt, mutta merkitykset\u00f6n se ei tyt\u00e4rten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 taatusti ollut. T\u00e4rkein (ja ainoa) oli Unioninkatu 43 taloineen. Is\u00e4n perukirjassa sen arvoksi asetettiin 90 000 markkaa, joka on nykyeuroissa noin puoli miljoonaa euroa. \u00c4idin perukirjassa arvoa oli nostettu 100 000 markkaan. Nykymuotoista perint\u00f6veroa ei tuolloin viel\u00e4 kannettu.<\/p>\n\n\n\n

Perukirjojen avulla voi maalata mielikuvaa siit\u00e4, milt\u00e4 L\u00f6nnbergeill\u00e4 n\u00e4ytti. Kamera kiert\u00e4\u00e4. Vanhempien makuuhuoneessa, s\u00e4ngyn viereisell\u00e4 pikkup\u00f6yd\u00e4ll\u00e4, tikitt\u00e4\u00e4 merikapteenin hopeinen taskukello. Ikkunan \u00e4\u00e4ress\u00e4 on matala kaappi, joka toimii pesupaikkana. Seinustalla on lipasto vuodevaatteille ja vaatekaappi, kokovartalopeili ja chiffonj\u00e9, pystymallinen kirjoitusp\u00f6yt\u00e4, jonka alaosassa on laatikosto. Keitti\u00f6n p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 lep\u00e4\u00e4v\u00e4t piian juuri puhdistamat p\u00f6yt\u00e4hopeat, nurkassa on silitysuuni ja ompelukone. Olohuoneessa on runsaasti huonekaluja: flyygeli, kaksi sohvaa, nojatuoleja, keinutuoli, erin\u00e4inen m\u00e4\u00e4r\u00e4 pehmustettuja ja rottinkisia tuoleja sek\u00e4 pelip\u00f6yt\u00e4. Huonekasveja ruukuissa. Mattoja, raskaat ikkunaverhot. Sein\u00e4lle on ripustettu kaksi \u00f6ljyv\u00e4rimaalausta ja muutama pienempi taulu. Katosta roikkuu muhkea kynttil\u00e4kruunu, siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on \u00f6ljylamppuja. Ruokasalissa on varsinaisen ruokap\u00f6yd\u00e4n ja sen tuolien lis\u00e4ksi joukko muita puisia tuoleja sek\u00e4 klaffip\u00f6yt\u00e4. Is\u00e4nn\u00e4n ty\u00f6huonetta hallitsee ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4 tuoleineen. Huoneen nurkassa on \u00e9tagene, monikerroksinen s\u00e4ilytyshuonekalu, er\u00e4\u00e4nlainen kirjahyllyn esiaste. Sein\u00e4kello raksuttaa. Kirjoitusp\u00f6yd\u00e4n nurkalle on aseteltu joukko merikapteenille t\u00e4rke\u00e4\u00e4 esineist\u00f6\u00e4: ilmanpainemittari, l\u00e4mp\u00f6mittari ja erilaisia merenkulkuun liittyvi\u00e4 instrumentteja. Eteisess\u00e4, olohuoneessa ja vanhempien makuuhuoneessa on kussakin yksi sylkykuppi.<\/p>\n\n\n\n

L\u00f6nnbergien tarina jatkui Karl Johanin kautta. H\u00e4nen vaimonsa, leipurimestarin tyt\u00e4r Alma Katarina Wellingk synnytti tyt\u00f6n Pietarissa vuonna 1886, samana vuonna kun pari vihittiin. Tytt\u00e4relle annettiin nimeksi Mary. Kaksi vuotta my\u00f6hemmin syntyy toinen lapsi, mutta pikku-Gunnar ei el\u00e4 vuottakaan.<\/p>\n\n\n\n

_ _ _ _ _ _ _<\/p>\n\n\n\n

Laivurintalona tunnettua L\u00f6nnbergin taloa asutti 1970-luvulta eteenp\u00e4in Viitasten suku. Keva-lehdess\u00e4 er\u00e4s lapsuutensa talossa viett\u00e4nyt kertoo, miten mummo asui 1940-luvun lopulla vinttikerroksessa seitsem\u00e4n lapsensa kanssa. Toimittajilla oli tapana haastatella t\u00e4llaisia selviytyj\u00e4perheit\u00e4. Haluttiin juttuja siit\u00e4, miten \u00e4iti p\u00e4rj\u00e4\u00e4 yksin n\u00e4in monen lapsen kanssa, kun is\u00e4 on kaatunut sodassa. \u201cKuinka mahduitte kaikki nukkumaan niin pieness\u00e4 tilassa?\u201d, oli vakiokysymys. Lopulta mummo kyll\u00e4styi ja vastasi:\u201cLaitoin ensimm\u00e4iset nukahtaneet sein\u00e4lle roikkumaan, ja sitten oli seuraavien vuoro menn\u00e4 s\u00e4nkyyn.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Unioninkatu 43<\/a>. Valokuvaaja tuntematon, 1923. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"<\/a>
Unioninkatu 43.<\/a> Valokuvaaja Costantin Gr\u00fcnberg, 1963. Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0<\/figcaption><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

[Ilmestynyt alun perin Facebookissa.] Ennen kuin Kevan avaruusalus laskeutui vuonna 2005 Unioninkatu 43:n kohdalle, paikalla oli ollut tyhj\u00e4\u00e4 yli 40 vuotta. Valtion omistama tontti oli ollut l\u00e4hes rakentamaton niin pitk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 viereisten kerrostalojen p\u00e4\u00e4tyseinist\u00e4 oli tullut vakituisia mainospaikkoja. Naapuritaloista se kuuluisampi on Pitk\u00e4nsillan kupeessa oleva suuri Unioninkatu 45, \u201cPikku-Naantali\u201d. Yksi rakennus tontilla oli. Sen takaosassa, … Continue reading Kofferdikapten L\u00f6nnberg<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[147],"tags":[113,150,152,151],"class_list":["post-1025","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-history","tag-helsinki","tag-lonnberg","tag-more","tag-unioninkatu"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1025","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1025"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1025\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1061,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1025\/revisions\/1061"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1025"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1025"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1025"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}