Kun iso\u00e4iti oli 5-vuotias, h\u00e4n sai siskon. Oliko se odotettu tapahtuma? Mahdoton sanoa. Saattoi olla niinkin, ett\u00e4 yksi lapsi lis\u00e4\u00e4 tiesi muille v\u00e4hemm\u00e4n tilaa ja ruokaa. N\u00e4lk\u00e4\u00e4 ei n\u00e4ihin aikoihin varsinaisesti n\u00e4hty, vaikkei mit\u00e4\u00e4n ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 ollutkaan. Mutta niin vain k\u00e4vi, ett\u00e4 pikkusisko ehti tuskin oppia k\u00e4velem\u00e4\u00e4n ennen kuin el\u00e4m\u00e4 jo p\u00e4\u00e4ttyi.<\/p>\n\n\n\n
Iso\u00e4idin kotikyl\u00e4ss\u00e4 oli ollut kansakoulu jo kymmenisen vuotta. Jos kaikki lapset olisivat menneet kouluun noin 7-vuotiaana niin kuin nyt on tapana, iso\u00e4iti olisi juuri aloittanut ensimm\u00e4isen luokan, kun perheeseen syntyi uusi poikavauva. Vanhemmat pojat olivat jo 10 ja 13, joten tapahtuma oli heille luultavasti melko lailla et\u00e4inen. Parkuva nyytti pirtin nurkassa.<\/p>\n\n\n\n
Lukuvuonna 1907-1908 kyl\u00e4n koulua k\u00e4vi 15 poikaa ja 15 tytt\u00f6\u00e4. Iso\u00e4iti tuskin oli yksi heist\u00e4. Perheen toiseksi vanhin poika suoritti kansakoulun p\u00e4\u00e4tt\u00f6tutkinnon vuonna 1912, nykymittapuun mukaan todella my\u00f6h\u00e4\u00e4n, 14-vuotiaana, mutta kuitenkin. Koulu ei ollut perheess\u00e4 mik\u00e4\u00e4n tuntematon k\u00e4site muutenkaan. Maakauppiaana toiminut is\u00e4 oli ollut koulun taloudenhoitaja ja my\u00f6hemmin johtokunnan j\u00e4sen. Silti veikkaan, ett\u00e4 ykk\u00f6stoive perheen tytt\u00e4ren tulevaisuudeksi oli sittenkin maatalon em\u00e4nt\u00e4; jos t\u00e4m\u00e4 jotakin oppia kaipasi niin k\u00e4den ja taloudenpidon. En ep\u00e4ile ollenkaan, etteik\u00f6 iso\u00e4idist\u00e4 olisi ollut my\u00f6s koulun penkille. Viel\u00e4 80-vuotiaanakin h\u00e4n oli aikaansa seuraava, itsen\u00e4isesti ajatteleva persoona.<\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1842 tuli luvalliseksi harjoittaa kauppaa maaseudulla. T\u00e4llaista kauppiasta kutsuttiin maakauppiaaksi. Perheen is\u00e4 oli ryhtynyt kauppiaaksi vuonna 1892, samana vuonna kuin avioitui.<\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1909 perheen vanhin poika menehtyi 14 vuoden i\u00e4ss\u00e4. Ehk\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4en, tai sitten h\u00e4nell\u00e4 oli ollut terveysongelmia aiemminkin. Kuolinsyyksi kirjattiin seurakunnan toimesta sulku<\/em>. Henki ei en\u00e4\u00e4 kulkenut, syyst\u00e4 tai toisesta. Hengenahdistus, astma, keuhkotauti – tauteja oli monenlaisia. Joka tapauksessa vaiva, joka olisi ollut parannettavissa tai v\u00e4hint\u00e4\u00e4n pidett\u00e4viss\u00e4 kurissa t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n l\u00e4\u00e4ketieteen keinoin, mutta ei tuon p\u00e4iv\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Kului kaksi vuotta niin kuin ne tuppaavat kulumaan, hitaasti mutta varmasti. Seuraava poikalapsi syntyi vuonna 1911, ik\u00e4\u00e4n kuin 10-vuotislahjaksi iso\u00e4idille. Ilo oli j\u00e4lleen valitettavan lyhytaikainen, sill\u00e4 jo vuoden kuluttua t\u00e4m\u00e4kin vauva haudattiin. Lapsikuolleisuus oli j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4n yleist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ik\u00e4vyydet eiv\u00e4t loppuneet t\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n 1920-luku oli tavattoman v\u00e4kivaltainen vuosikymmen. Sis\u00e4llissodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 oli kulunut vasta v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja kieltolaki oli voimassa. Kansa joi ja tappeli. Kes\u00e4ll\u00e4 1928 perheen nuorin, 20-vuotias poika oli juovusp\u00e4iss\u00e4\u00e4n, parin kaverin kanssa, rettel\u00f6inyt kyl\u00e4ll\u00e4 er\u00e4\u00e4n talon pihamaalla. Seuraukset olivat fataalit: talon is\u00e4nt\u00e4 l\u00f6i h\u00e4nt\u00e4 puisella kirnunm\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4h\u00e4n niin ett\u00e4 kallo halkesi. Hovioikeudessa 1929 is\u00e4nt\u00e4 tuomittiin h\u00e4t\u00e4varjelun liioittelusta 6 kuukaudeksi kuritushuoneeseen.<\/p>\n\n\n\n Iso\u00e4iti oli tuolloin 27-vuotias kahden poikalapsen \u00e4iti ja maatalon em\u00e4nt\u00e4. Toinen pojista oli vastik\u00e4\u00e4n syntynyt. H\u00e4n oli is\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n [Ilmestyi alun perin Facebookissa vuonna 2022] Sata vuotta sitten oli toisenlaista, eritoten perheiss\u00e4. Kun is\u00e4n \u00e4iti syntyi 1901, h\u00e4n oli j\u00e4rjestyksess\u00e4 nelj\u00e4s lapsi. Esikoinen, tytt\u00f6, oli el\u00e4nyt vain kolme kuukautta. Seuraavat kaksi olivat poikia. Veljet olivat iso\u00e4idin syntyess\u00e4 3- ja 7-vuotiaita. Haluaisin ajatella, ett\u00e4 ainakin nuoremmasta tuli iso\u00e4idille leikkikaveri, siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin leikki\u00e4 nyt edes … Continue reading Sattui ja tapahtui<\/span> ![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2025\/02\/museovirasto.636BD2EA5A63C74DD0486CC18B31C237-0-master.jpg\")
<\/a>