{"id":1250,"date":"2026-03-16T13:38:30","date_gmt":"2026-03-16T11:38:30","guid":{"rendered":"http:\/\/tuijasonkkila.fi\/?p=1250"},"modified":"2026-03-24T11:28:55","modified_gmt":"2026-03-24T09:28:55","slug":"usa-22-6-12-7-1996","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/?p=1250","title":{"rendered":"USA 22.6.-12.7.1996"},"content":{"rendered":"\n

Sain Opetusministeri\u00f6lt\u00e4 matka-apurahan. Osallistuin ensin IATUL<\/a>-konferenssiin Kalifornian yliopistossa ja sen j\u00e4lkeen vierailin seuraavissa kohteissa: Stanford University, Mathematical and Computer Science Library; University of Virginia, Alderman Library; University of Illinois Urbana-Champaign, Grainger Engineering Library; Indiana University Bloomington, Library.<\/p>\n\n\n\n

Seuraa aivan liian pitk\u00e4 ja seikkaper\u00e4inen matkakertomus! Tekstist\u00e4 huomaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen k\u00e4yntini Yhdysvalloissa ja ensimm\u00e4isi\u00e4 pidempi\u00e4 ulkomaanmatkojani ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kuvat on skannattu diafilmeilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n\n\n

22.6. Helsinki – San Francisco – Orange County<\/h4>\n\n\n\n

Finnairin virkailija antoi t\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi vihre\u00e4n I-94W-lomakkeen, jossa vastasin kaikkiin kysymyksiin Ei ja kirjoitin nimeni useampaankin kertaan. Suostuin my\u00f6s luopumaan kaikista oikeuksistani, mik\u00e4li minulta silti ev\u00e4tt\u00e4isiin maahan p\u00e4\u00e4sy. My\u00f6hemmin k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Yhdysvaltoihin ilman viisumia matkustava turisti joutuu antamaan my\u00f6s todistuksen mukanaan tuomasta tavarasta. T\u00e4m\u00e4 l\u00e4pysk\u00e4 oli valkoinen. Vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 kaavakkeita t\u00e4ytettiin kahdesta syyst\u00e4: lennon aikana siit\u00e4 riit\u00e4 aktiviteettia melkein tunniksi koko koneelliselle v\u00e4ke\u00e4 ja perill\u00e4 sill\u00e4 ty\u00f6llistettiin iso joukko virkailijoita. <\/p>\n\n\n\n

Laukkuni l\u00e4pivalaistiin kahdesti, luultavasti Toshiba-laptoppini takia. Portilla odotti valtava ruuhka. V\u00e4ke\u00e4 oli paljon. Koska jostain syyst\u00e4 siell\u00e4 tarkastettiin my\u00f6s passi, aikaa paloi. Toisin kuin usein ulkomaisilla lentokentill\u00e4, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei konetta t\u00e4ytetty osissa, vaan kaikki jonottivat samaan aikaan. Selailin viimeiset uutiset Iltalehdest\u00e4 (Lola Odusoga kansallispuvussa, miten julkkikset viett\u00e4v\u00e4t juhannusta jne.) ja katselin ihmisi\u00e4. Suunnilleen kaikki ik\u00e4ryhm\u00e4t olivat edustettuina, mutta varsin paljon n\u00e4ytti olevan nuorta v\u00e4ke\u00e4. Vieress\u00e4ni puhuttiin ven\u00e4j\u00e4\u00e4 ja et\u00e4\u00e4mm\u00e4ll\u00e4 oli iso ryhm\u00e4 ruotsalaisia. Toisella puolellani istui poika, joka nauroi \u00e4\u00e4neen, kun ohitse marssi t\u00e4rke\u00e4n n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 latvialaisia lehv\u00e4seppele p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n, ties mist\u00e4 syyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lentokoneessa oli kaksi k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4 ja istuimia 3+4+3 joka riviss\u00e4. K\u00e4yt\u00e4vien kohdalla katossa oli rivi tv-monitoreita. Tuskin yksik\u00e4\u00e4n istuin oli vapaa ja ihmism\u00e4\u00e4r\u00e4 oli aikamoinen. Kuulin mainittavan luvun 340. Lentoem\u00e4nt\u00e4, jolta kysyin jossain Gr\u00f6nlannin kohdalla, ett\u00e4 tankkaammeko jossain matkan varrella, katsoi minua h\u00e4mm\u00e4styneen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4. “Ei suinkaan. T\u00e4m\u00e4 on suora lento. Kone on er\u00e4s t\u00e4m\u00e4n hetken suurimmista matkustajakoneista ja sen tankkiin kyll\u00e4 mahtuu polttoainetta.” Minulle oli vakuutettu monesta suusta, ett\u00e4 yksik\u00e4\u00e4n kone ei pysty lent\u00e4m\u00e4\u00e4n noin pitk\u00e4\u00e4 matkaa ilman v\u00e4lilaskua. Tunsin itseni  Wrightin veljesten manttelinperij\u00e4ksi. <\/p>\n\n\n\n

Vieress\u00e4ni ikkunapaikalla istui noin kymmenvuotias ruotsalaispoika ja toisella, k\u00e4yt\u00e4v\u00e4n puolella, nuorehko kanadalainen nainen, joka luki natsi-Saksaan sijoittuvaa romaania. Edess\u00e4 istui saksaa puhuva pariskunta ja heid\u00e4n vieress\u00e4\u00e4n, ikkunan \u00e4\u00e4ress\u00e4, keski-ik\u00e4inen ruotsalainen nainen, joka selosti pariskunnalle aika ajoin, mit\u00e4 ikkunasta n\u00e4kyi. Vaikutti silt\u00e4, ett\u00e4 saksalaiset eiv\u00e4t olleet lent\u00e4neet paljonkaan, sill\u00e4 varsinkin mies kurkki usein ulos ja kommentoi n\u00e4kem\u00e4\u00e4ns\u00e4.  K\u00e4yt\u00e4v\u00e4n toisella puolella kaksi amerikkalaista vanhempaa rouvaa pelasi pasianssia l\u00e4hes koko matkan. L\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 istuva sekotti pelien v\u00e4lill\u00e4 korttipakkaa kuuluvasti pl\u00e4r\u00e4ytellen. \u00c4\u00e4ni j\u00e4i mieleen matkan parhaiten kuuluvana \u00e4\u00e4nen\u00e4. Jokaisen istuimen k\u00e4sinojassa oli pistoke kuulokkeita varten ja kymmenkunta musiikkikanavaa. Jokaisesta kuului yht\u00e4 huonosti monona. Muuten kone oli kohtuullisen hiljainen.<\/p>\n\n\n\n

Ohjelmalehtisen mukaan matkan aikana piti n\u00e4ytett\u00e4m\u00e4n kaksi kokopitk\u00e4\u00e4 elokuvaa, parin vuoden takainen tietokonejuttu On the net ja perhe-elokuva \u00e4lykk\u00e4\u00e4st\u00e4 gorillasta. Kun olimme sy\u00f6neet l\u00e4mpim\u00e4n aterian – riisi\u00e4 ja kiinalaistyyppinen porsaspata, kylm\u00e4 kalasalaatti, marjapiirakka foliossa – ja n\u00e4hneet tukun suomalaisten tekemi\u00e4 kummallisia Finnair- ja Kalifornia-mainoksia, jossa esiintyi paljon v\u00e4h\u00e4pukeisia naisia, ja Suomen puolustusvoimia koskevan buffin, ensimm\u00e4inen elokuva alkoi. K\u00e4vi kuitenkin sill\u00e4 tavalla hassusti, ett\u00e4 \u00e4\u00e4niraita oli japaniksi. Luulin ensin, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli ihan oikea \u00e4\u00e4ni, sill\u00e4 kuvasta p\u00e4\u00e4tellen elokuvassa tavoiteltiin black noir -tyyppist\u00e4 l\u00e4hitulevaisuuden urbaania teknotrilleri\u00e4, ja kuten kaikki tied\u00e4mme, tulevaisuus on aasialainen. Muutaman h\u00e4mmentyneen minuutin j\u00e4lkeen filmi katkaistiin ja tilalle vaihdettiin gorillakasetti.  Gorilla oli feikki eli ihminen karvapuvun sis\u00e4ll\u00e4, joten se siit\u00e4 sitten. Tosin ruotsalaispoika vierell\u00e4ni selv\u00e4sti piti filmist\u00e4, varsinkin niist\u00e4 jaksoista, joissa gorilla ja filmin sankari, teini-ik\u00e4inen poika, olivat karkumatkalla Kanadassa. Aitoamerikkalaiseen tyyliin filmi p\u00e4\u00e4ttyi oikeussaliin. Gorilla oli oppinut viittomakielen alkeet ja pelasti itsens\u00e4 joutumasta ilke\u00e4n tiedemiehen vangiksi. Touching.<\/p>\n\n\n\n

Kanadalaisnainen oli matkalla Helsingin kautta Unkarista kotiin Vancouveriin. H\u00e4n harmitteli sit\u00e4, ett\u00e4 joutui ensin lent\u00e4m\u00e4\u00e4n San Franciscoon. Organisaatio, jonka leiviss\u00e4 h\u00e4n oli ollut kolme kuukautta opettamassa englantia unkarilaisille, oli ilmeisesti s\u00e4\u00e4st\u00e4nyt t\u00e4ll\u00e4 tavalla matkakuluissa, h\u00e4n ep\u00e4ili. En kysynyt organisaation nime\u00e4, mutta my\u00f6hemmin huomasin h\u00e4nen lukevan nahkakansiin laitettua raamattua, jossa oli paljon mustekyn\u00e4ll\u00e4 tehtyj\u00e4 huomautuksia. “Unkarilaisilla on viel\u00e4 paljon opittavaa englannista”, h\u00e4n tunnusti. Kerroin kahdesta unkarilaisryhm\u00e4st\u00e4, joille oli esitellyt kahteen otteeseen verkkoa t\u00e4n\u00e4 kev\u00e4\u00e4n\u00e4 simultaanitulkin avulla. Ep\u00e4ilin, ett\u00e4 unkarilaiset ovat hieman samaan tyyliin varovaisia ja arkoja vieraiden kielten suhteen kuin suomalaiset. H\u00e4n kertoi vanhempiensa olevan saksalaista syntyper\u00e4\u00e4. Se selitti kirjan, ajattelin. H\u00e4n kysyi, mit\u00e4 festivaalia Suomessa oli vietetty samana viikonloppuna ja kerroin h\u00e4nelle juhannuksesta. Luulen, ett\u00e4 h\u00e4n ihmetteli suomalaisten uskonnollisuutta, kun sanoin juhannuskokkojen olevan per\u00e4isin pakanuuden ajalta. Ehk\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4n h\u00e4neen viel\u00e4 joskus Suomessa, uudella missiomatkalla. <\/p>\n\n\n\n

Puolimatkaan asti istuminen ei viel\u00e4 tuntunut miss\u00e4\u00e4n, mutta sitten jalat alkoivat vaatia liikkumista. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4 v\u00e4s\u00e4ht\u00e4minen alkoi polvista. Jouduin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n jalkojani hieman oudossa asennossa siksi, ett\u00e4 k\u00e4simatkatavarani oli edess\u00e4 olevan istuimen alla. K\u00e4v\u00e4isin per\u00e4p\u00e4\u00e4n vessassa ja lueskelin hetken englanninkielisi\u00e4 esitteit\u00e4, joita l\u00f6ysin sein\u00e4\u00e4n kiinnitetyst\u00e4 muovitelineest\u00e4. Vartin seisoskelu paransi oloa huomattavasti.<\/p>\n\n\n\n

Ruotsalaispojan vanhemmat istuivat yht\u00e4 penkkirivi\u00e4 taaempana, ja matkan aikana \u00e4iti joutui usein lohduttamaan poikaa matkan vaivojen takia ja neuvomaan ruokailuun liittyviss\u00e4 yksityiskohdissa. Ihmettelin mieless\u00e4ni lasten virtsarakon kest\u00e4vyytt\u00e4. Ainakin t\u00e4m\u00e4 poika pystyi juomaan 4-5 t\u00f6lkki\u00e4 kokista ilman ett\u00e4 k\u00e4vi vessassa koko matkan aikana. Sen sijaan h\u00e4nt\u00e4 vaivasi joko ahdas paikka, matkan j\u00e4nnitys yleens\u00e4 tai kirkas auringonpaiste, joka oli erityisen vahva Alaskan yl\u00e4puolella. Is\u00e4 lainasi aurinkolasejaan ja \u00e4iti virvoitti kuumaa otsaa kastamalla servietti\u00e4 ruokailun yhteydess\u00e4 tarjottuun veteen ja asettamalla sen pojan otsalle. Min\u00e4 ja poika emme vaihtaneet sanaakaan koko matkalla. H\u00e4n s\u00f6i karkkeja peltipurkista, selaili matkalukemistaan, v\u00e4\u00e4ntelehti tuolissaan  ja torkkui.<\/p>\n\n\n\n

Rocky Mountains n\u00e4kyviss\u00e4! Pilvien seasta n\u00e4kyi lumihuippuisia vuoria. Vancouver oli pilvien alla.  Viimeisen tunnin aikana televisioruudusta kaadettiin tajuntaan isometrisi\u00e4 venyttelyharjoituksia lentomatkustajille muovisesti hymyilev\u00e4n n\u00e4yttelij\u00e4n avustuksella. Varsin moni todellisista matkustajista teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4 ja py\u00f6ritti hartioita, piukisti pakaroita ja ojenteli jalkoja.  Minua alkoi v\u00e4sytt\u00e4\u00e4. Kotona Suomessa kello oli yli puoleny\u00f6n ja mietin, tekik\u00f6 tietoisuus kellosta olon uneliaaksi, vai oliko reaktio ensi sijassa fyysinen. Oli miten oli, s\u00e4nky tuntui paljon paremmalta ajatukselta kuin Amerikka.<\/p>\n\n\n\n

San Franciscoon tulo oli n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4. Taivas oli pilvet\u00f6n. Kaarrettiin kaupungin yli. Tuli n\u00e4hty\u00e4 Golden Gate -sillan lintuperspektiivist\u00e4 ja paljon vett\u00e4 ja vuoria. Ei hassumpaa, vaikka Istanbulista l\u00e4ht\u00f6 1995 kes\u00e4ll\u00e4 oli kyll\u00e4 viel\u00e4 komeampi. Ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 katsottuna suurkaupungit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t p\u00e4iv\u00e4saikaan piirilevyilt\u00e4, niin Friscokin.<\/p>\n\n\n\n

Ulos, matkalaukut hihnalta, kamat k\u00e4rryihin ja Immigrant Officersien kanssa juttusille. Italialaisella aksentilla puhuva mies, joka otti minun passini ja paperini vastaan, oli virkist\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla suulas. “Why did you come?”, h\u00e4n kysyi. “I’ll attend a conference in Orange County”, vastasin. “What kind of conference?”. “Of librarianship”. “Oh, so you are a librarian then?”. “Yes I am”. Sain kuulla, ett\u00e4 San Franciscossa, downtownissa, oli juuri avattu uusi kirjasto, ja ett\u00e4 siell\u00e4 kannattaisi k\u00e4yd\u00e4. Sain my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 en muistuttanut normaalia kirjastonhoitajaa, johon vastasin hymyillen ett\u00e4 “I have the camouflage in my luggage.” H\u00e4n naurahti, iski muutaman leiman passiini ja niittasi vihre\u00e4st\u00e4 kaavakkeesta osan paluumatkaa varten. Tulliviranomaiset ottivat valkoisen kaavakkeen, jossa kerroin tuovani maahan viiden taalan arvosta ei-kaupallisia esitteit\u00e4 ja p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t minut maahan. Sitten matkalaukku United Airlinesin virkailijoille, paikka tiskilt\u00e4, ja tappamaan aikaa ennen jatkolentoa Orange Countyyn, John Wayne International -lentokent\u00e4lle. Lipuissa esiintynyt lyhenne SNA selvisi sekin tauluista. Se tarkoitti Santa Anaa, yht\u00e4 Orange Countyn kaupunkia.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4velimme Sinikan kanssa ymp\u00e4ri lentokentt\u00e4\u00e4 ja hypistelimme matkamuistomyym\u00e4l\u00e4n tavaroita. Avaimenperi\u00e4, laseja ja t-paitoja aiheina Alcatrazin vankila, Friscon poliisi, Golden Gate jne. Sinikka osti viisi sheriffin t\u00e4hte\u00e4 sukulaispojilleen ja min\u00e4 investoin pullolliseen mineraalivett\u00e4. Lopun ajan l\u00e4hinn\u00e4 istuimme ja haukottelimme. Ikkunasta avautui n\u00e4kym\u00e4 kent\u00e4lle ja sen takana kohoaville vuorille, joita hautoi likaisen siniharmaa ilmapatja. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ll\u00e4 kertaa l\u00e4pivalaisukoneen k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 pys\u00e4ytti hihnan, v\u00e4\u00e4nsi kaksin k\u00e4sin monitoria parempaan asentoon  ja tuijotti kuvaa laukustani kymmenisen sekuntia.  <\/p>\n\n\n\n

Koneessa oli tilaa ottaa rennompi asento. Ginger Ale ja suolakeksit siivittiv\u00e4t reilun tunnin lentoa. Olo oli v\u00e4sy ja siit\u00e4 todistuksena aurinkokin teki laskua. Lennettiin Tyynen meren yll\u00e4. Horisontti suli sinikeltaisenpunertavaksi pumpuliksi, samanlaiseksi kuin kipakkana pakkasy\u00f6n\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Kolmimetrinen  John Wayne -n\u00e4k\u00f6ispatsas tervehti appelsiinimaahan tulijoita. Terminaali oli puolityhj\u00e4 ja valoisat, vaaleaan beigeen s\u00e4vytetyt tilat n\u00e4yttiv\u00e4t avarilta ja mukavilta, niin mukavilta kuin terminaalit yleens\u00e4 voivat. Silti paikka vaikutti kulissimaiselta, ehk\u00e4 Mr. Waynen vuoksi. Courtesy hotel -nimell\u00e4 kulkevan j\u00e4rjestelyn avulla saimme soitettua paikalle hotellin laskuun shuttle-bussin, johon pakkasimme kaikki perille asti tulleet matkalaukkumme (Sinikalta puuttui yksi) ja kuski ajoi meid\u00e4t hotelliin, joka ei ollutkaan kaukana lentokent\u00e4st\u00e4. Kaarlo oli liittynyt seuraamme kent\u00e4ll\u00e4. H\u00e4nen piti olla meit\u00e4 vastassa, mutta lento Torontosta oli viiv\u00e4stynyt konevian takia ja suoran lennon sijasta h\u00e4n oli joutunut tulemaan Dallasin kautta. Siin\u00e4 meit\u00e4 oli kolme matkustelun rasituksista v\u00e4s\u00e4ht\u00e4nytt\u00e4 ihmist\u00e4 keskell\u00e4 onnen kultamaata, aurinkoisinta Kaliforniaa. <\/p>\n\n\n\n

Hotellin reseptionistit olivat kaksi leve\u00e4sti virnistelev\u00e4\u00e4 nuorta kaveria, joista toisen sukunimi oli Tallahassee. Jos olisin jaksanut, olisin pid\u00e4tellyt kikatusta. Allekirjoitin jonkin paperin (sopimus koekuvauksesta?) ja raahasin laukkuni hissiin ja 12. kerrokseen. Kolmesta suuresta ikkunasta n\u00e4ki kauas yli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n l\u00e4tt\u00e4n\u00e4n maiseman. Monikaistainen moottoritie halkoi maisemaa. Pleksilasilla p\u00e4\u00e4llystettyj\u00e4 pilvenpiirt\u00e4ji\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, muuten matalia rakennuksia, paljon vihreit\u00e4 l\u00e4nttej\u00e4 v\u00e4liss\u00e4. Hotellin parkkipaikat, nurmikent\u00e4t ja suihkukaivoasetelmat olivat varmaan saaneet laatusertifikaatin, niin moitteettomassa kunnossa ne olivat. Oli kuin olisi katsellut leikkimaailmaa, jossa kauko-ohjattavat autot huristivat kukin omalla pikku kaistallaan. <\/p>\n\n\n\n

23. 6 Ensimm\u00e4inen aamu perill\u00e4<\/h4>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
N\u00e4kym\u00e4 hotellin ikkunasta<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Her\u00e4sin yll\u00e4tt\u00e4en jo kuudelta, unta vain 6-7 tuntia. Suunnilleen vartin v\u00e4lein k\u00e4yntiin hurahtava ilmastointilaite piti huolen siit\u00e4, ett\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 oli ajoittain liiankin viile\u00e4\u00e4. Leve\u00e4ss\u00e4 jenkkis\u00e4ngyss\u00e4 oli kolme tyyny\u00e4 mutta vain yksi ohut, keinokuituinen huopa. Unessa olin ollut mukana ik\u00e4v\u00e4ss\u00e4 murhatapauksessa.<\/p>\n\n\n\n

Tuijottelin ulos aamupilviseen ulkomaailmaan ja mietin synk\u00e4sti, miten selviytyisin reissusta. Olo oli raskas ja haluton. Surffailin 21 televisiokanavan v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 ei sanottavasti parantanut fiiliksi\u00e4. Televisiosaarnaajia. Talk show’ta. CNN uutisoi, ett\u00e4 hurrikaani Alma py\u00f6ri Meksikon l\u00e4nsirannikolla, New Yorkin osavaltiossa oli ollut paha myrsky ja suurten j\u00e4rvien l\u00e4nsipuolella tulvia. 110F:n heat advisory kaakkoisrannikolla. Mik\u00e4 se Fahrenheit-Celsius-vaihtokuvio olikaan? Ehk\u00e4 en haluakaan tiet\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Lojuin s\u00e4ngyss\u00e4 yhdeks\u00e4\u00e4n asti ja testailin laiskasti Toshibani PowerPointtia. Sain vaivoin vivuttua itseni yl\u00f6s, pesulle ja vaatteisiin. Koska hotellihintaan ei kuulunut aamiaista, kiehautin kylpp\u00e4riss\u00e4 olevalla pienell\u00e4 kahvinkeittimell\u00e4 sumpit ja selailin hotelliesitteit\u00e4. Y\u00f6p\u00f6yd\u00e4n laatikossa oli Orange Countysta kertova, kalliisti painettu kirjanen, joka kertoi, ett\u00e4 paikkakuntalaiset ovat hullaantuneet kahviin, eritoten caffe latteen ja tuplaespressoon (doppio). Ehk\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 nukutaan yleens\u00e4kin huonosti. Kahvinjuonnin lis\u00e4ksi shoppaillaan ankarasti joka p\u00e4iv\u00e4 ja surffaillaan, sananmukaisesti. V\u00e4lill\u00e4 harrastetaan tiedett\u00e4 ja taidetta. 60-luvun alussa perustettu Irvinen yliopisto on tuottanut pari nobelistia, joten eik\u00f6h\u00e4n sinne kehtaa menn\u00e4 IATUL-konferenssiin.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4ytin hyv\u00e4kseni lyhyen tarmonpuuskan ja k\u00e4vin l\u00e4pi terapeuttisen matkatavaroiden j\u00e4rjestelyrituaalin. Se rauhoitti ja optimistisemmin kuin milloinkaan kuluneen vuorokauden aikana ryhdyin suunnittelemaan p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Pilviverho oli h\u00e4lvenem\u00e4ss\u00e4. Viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ei n\u00e4kynyt yht\u00e4\u00e4n k\u00e4velev\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 miss\u00e4\u00e4n. Olin silti melko varma siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyisi jokin aamiais- tai brunssipaikka. Suljin Toshiban matkalaukkuun, lukitsin sen, dumppasin passin ja isommat setelit kaulapussiin, kameran ja matkashekit kassiin, pikkutakki p\u00e4\u00e4lle, kassi k\u00e4teen ja ulos. Kello oli noin 11 ja siivooja eli room attendant Esther R. koputti oveen juuri kun olin avaamassa varmuusketjua. <\/p>\n\n\n\n

Tiskill\u00e4 oli jonoa, joten en j\u00e4\u00e4nyt norkoilemaan alueen karttaa. Ajattelin selvit\u00e4 omin avuin. Ainakin hotelli n\u00e4kyy kaukaa, tuumailin. Aurinko oli jo ehtinyt l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 asfaltin ja pikkutakki oli selv\u00e4stikin erehdys. Ei ristin sielua miss\u00e4\u00e4n. Yksitt\u00e4iset ohiajavat autot katselivat minua kummastuksesta ymmyrk\u00e4isin lampuin. Typerint\u00e4 oli, ett\u00e4 en tiennyt a) mihin suuntaan kulkea, b) kuinka pitk\u00e4 matka sinne oli. Miss\u00e4\u00e4n ei ollut avoinna kioskia, kuppilaa, ravintolaa, kauppaa. Itse asiassa niit\u00e4 ei ollut. Pelkki\u00e4 suljettuja, yksikerroksisia toimistorakennuksia nurmikoiden ja parkkipaikan ymp\u00e4r\u00f6imin\u00e4. Lukuisia To Rent -kylttej\u00e4. Komeita rakennuksia, mutta ilmeisesti business ei silti oikein skulannut. Mit\u00e4 isompi talo, sit\u00e4 pienempi kyltti, jos sit\u00e4k\u00e4\u00e4n. Tummat lasit joka paikassa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei kait turvallisuussyist\u00e4 haluta kertoa ulkopuolisille, keit\u00e4 ollaan. Tai ehk\u00e4 lasit vain suojasivat auringolta.  Tunnelma ei ollut kaukana mist\u00e4 tahansa kakkosluokan sf-leffasta, jossa sankari yritt\u00e4\u00e4 paeta teknisesti ylivertaisesta alien-yhteiskunnasta. Onneksi lintuja sent\u00e4\u00e4n oli liikkeell\u00e4. Kottaraista pienempi\u00e4, pitk\u00e4pyrst\u00f6isi\u00e4 ja kapeakakaulaisia, jotka lirkuttelivat hauskasti menness\u00e4\u00e4n; mustavariksia; rastaankokoisia, jotka lensiv\u00e4t aaltoillen ja lauloivat monipuolista ja kuuluvaa  melodiaa. <\/p>\n\n\n\n

Miss\u00e4 oli lippis? Miss\u00e4 vesipullo? Tosiasia on, ett\u00e4 aurinko l\u00e4mmitt\u00e4\u00e4 nopeasti aivan liikaa. K\u00e4velin ympyr\u00e4\u00e4 kun en muutakaan keksinyt ja olin jo palaamassa takaisin hotellille hakemaan karttaa tai soittamaan taksin, kun \u00e4kk\u00e4sin ensimm\u00e4isen ihmisel\u00e4m\u00e4n merkin: meksikolaisravintola ja viel\u00e4p\u00e4 auki! V\u00e4ke\u00e4 meni sis\u00e4\u00e4n ja kylteist\u00e4 totesin brunssiajan olevan k\u00e4sill\u00e4. Ilmoittauduin p\u00f6yt\u00e4varausjonoon ja parin minuutin odottelun j\u00e4lkeen sain paikan. Brunssi maksoi 10 taalaa kuohuviinin kanssa. Sit\u00e4 t\u00e4ydennettiin lasiin sit\u00e4 mukaa kun tyhjeni (kahdesti). Ruoka oli ihan kohtuullista vaikkei minusta kovin meksikolaista kuitenkaan. Sit\u00e4 oli kiitett\u00e4v\u00e4n pitk\u00e4 p\u00f6yd\u00e4llinen, varsinkin j\u00e4lkiruoka- ja hedelm\u00e4osasto oli komea. Kaksi kokkia paistoi pyynn\u00f6st\u00e4 ohuita leipi\u00e4 ja munakkaita. Ravintolassa oli puoli tusinaa telkkaria, kaikki auki eri kanavilla. Sy\u00f6ty\u00e4ni istahdin hetkeksi ravintolan terassille selailemaan paikallista ilmaislehte\u00e4. Hotellille k\u00e4velin niin reippaasti ja niin varjossa kuin pystyin. Onneksi olin ottanut mukaan laastareita, sill\u00e4 sandaalit hiersiv\u00e4t jo jalkoja. <\/p>\n\n\n\n

Hotellilla ostin pari pulloa juotavaa, sain tiskilt\u00e4 heikon kopion alueen kartasta ja vet\u00e4ydyin huoneeseeni. Totesin k\u00e4velleeni lentokent\u00e4n suuntaan eli t\u00e4ysin p\u00e4invastaiseen mit\u00e4 kuvittelin. Irvinen keskusta oli  kuitenkin l\u00e4hes kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, joten tuskin olisin jaksanut sinne asti, vaikka olisinkin valinnut oikean suunnan. Kello oli noin nelj\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. K\u00e4sivarret ja nen\u00e4np\u00e4\u00e4 punertavana join pullon vett\u00e4, avasin telkkarin CNN:lle ja nukahdin pian. Her\u00e4sin puoli yhdeks\u00e4n maissa, k\u00e4vin suihkussa, aukaisin Toshiban ja ryhdyin kirjoittelemaan. Kun lopetin, kello oli l\u00e4hes kolme aamuy\u00f6ll\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

24.6 IATUL-konferenssi alkaa<\/h4>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
University of California Irvine<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Ensimm\u00e4isi\u00e4 tuttuja vastaantulijoita olivat link\u00f6pingil\u00e4iset, Matjaz Zaucer Kroatiasta, Ann Huthwaite Brisbanesta, Mr. ja Mrs. Fj\u00e4llbrant Chalmersista ja Twenten Gerald van Marle. Bussit kuljettivat joukon Irvinen yliopiston kampukselle, joka on pieni kaupunki kaupungissa. Ensimm\u00e4iseksi paikasta rekister\u00f6i kasvillisuuden: mit\u00e4 erilaisimpia puita, pensaita ja kukkia kaikkialla. Tyk\u00e4styin bougainvilleaan, jota kasvoi rehev\u00e4n\u00e4, 2-3 metri\u00e4 korkeana ja useita kymmeni\u00e4 metrej\u00e4 pitk\u00e4n\u00e4 pensaana t\u00e4ynn\u00e4 valloittavan punaisia kukkia. Sain kuulla, ett\u00e4 kasvia on montaa eri v\u00e4ri\u00e4. Yht\u00e4 suurta arboretumia koko paikka! Illallisp\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 kuulin, ett\u00e4 kampuksella todellakin on harvinaisia kasveja. Jopa niin, ett\u00e4 joitakin lajeja ei kasva miss\u00e4\u00e4n muualla USA:ssa. <\/p>\n\n\n\n

Vihreyden seasta pilkotti erikoisia rakennelmia. Yliopistoalue on tunnettu kontroversiellista arkkitehtuuristaan ja se piti paikkansa. Tuskin yksik\u00e4\u00e4n rakennus muistutti vieress\u00e4 olevaa. Virkist\u00e4v\u00e4\u00e4. My\u00f6s aika t\u00e4rke\u00e4 pointti suunnistusmieless\u00e4, sill\u00e4 kartasta katsoen ja paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4kin todeten alue oli t\u00e4ynn\u00e4 mutkaisia katuja. Suunnistaminen oli vaikeaa. Miten neuvot ummikkoa l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n jonkin talon, ellet sanomalla:”Rumasta vihre\u00e4st\u00e4 talosta seuraava oikealla”, niinkuin meit\u00e4 neuvottiin siirtyess\u00e4mme istuntojen j\u00e4lkeen Student Centerist\u00e4 Science Libraryn pihalle. Miten teet saman Otaniemess\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Kampuskaupan yl\u00e4kerran paperi-, vaate- ja sekatavarapuoli oli hehtaarin kokoinen paikka, johon on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 viel\u00e4 kuluttamaan matkashekkej\u00e4. Alakerrassa kirjakauppa, O’Reilly & Associatesin kirjoja hyvin tarjolla. Konferenssin osallistujat saavat kuulemma jotain alennusta kirjoista, joten siit\u00e4kin syyst\u00e4 on ment\u00e4v\u00e4 viel\u00e4 ostoksille. T\u00e4\u00e4ll\u00e4, kuten Science Libraryssakin, oli ty\u00f6ntekij\u00f6in\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n opiskelijoita tai ainakin silt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Science Library muistutti Lappeenrannan Marja Talikan mukaan vankilaa. En tied\u00e4, mutta massiivinen rakennelma se oli. Jotenkin keskiaikainen. Pieni\u00e4 ikkunoita tasaisen v\u00e4limatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 toisistaan. Py\u00f6reit\u00e4 tynnyrimuotoja.  Sis\u00e4tilat olivat aika mit\u00e4\u00e4nsanomattomat ja matalat, mutta er\u00e4s pikantti yksityiskohta oli aurinkosuojaksi  japanilaisten toimesta kehitetty, jonkinlaisesta paksusta voipaperimaisesta massasta tehty ikkunapeite, joka p\u00e4\u00e4sti kaiken mahdollisen valoisuuden sis\u00e4tiloihin, muttei kuitenkaan itse valoa. Fysiikan lakeja uhmaten se todella n\u00e4ytti toimivan. Himme\u00e4sti loistavaa, seesteist\u00e4 valoisuutta. <\/p>\n\n\n\n

Kirjaston hankintabudjetti on 4.5 miljoonaa taalaa, lehti\u00e4 tulee 15 000 nimekett\u00e4, mikroja on n. 50. Kampuksen p\u00e4\u00e4kirjastoa remontoitiin parhaillaan paremmin maanj\u00e4ristyksi\u00e4 kest\u00e4v\u00e4ksi ja siksi ajaksi kaikki kokoelmat ja henkil\u00f6kunta oli sijoitettu Science Libraryyn. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli mahdollisuus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postia yhdess\u00e4 mikroluokassa, joka oli aika shabby kotimaan mittapuun mukaan. Hieman ep\u00e4selv\u00e4ksi j\u00e4i, miss\u00e4 t\u00e4k\u00e4l\u00e4iset oikein k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t koneitaan. Tiloja esitellyt kaveri tosin mainitsi, ett\u00e4 niille joilla ei ole omaa konetta, on sitten t\u00e4m\u00e4 mikrofasiliteetti t\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Lounas oli t\u00e4ytettyj\u00e4 voisarvia, salaattia ja  j\u00e4\u00e4teet\u00e4 ja j\u00e4lkiruoaksi pala kakkua ja kahvia. Samassa p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 istuivat Lundin J\u00f6rgen Eriksson, kaksi etel\u00e4afrikkalaista rouvaa, Norit Roitberg Israelista, Arja-Riitta ja Sinikka. Arja-Riitta kehui atk-keskuksen osittaista sulauttamista kirjastoonsa ja muisteli aikoja jolloin Tietopalveluseuran j\u00e4senin\u00e4 oli isojen firmojen pomoja. <\/p>\n\n\n\n

Suomessa on todella asioita, joista minulla ei ole hajuakaan. Kuten vaikka se, ett\u00e4 sotien j\u00e4lkeen, kun Suomi joutui maksamaan sotakorvauksia, raskaan metalliteollisuuden tuotteiden (jota Neuvostoliitto erityisesti halusi) tietotaito oli haettava ulkomailta ja saadun tiedon turvin perustettava tehtaita. Tieto oli todella arvokasta, sill\u00e4 oli aloitettava tyhj\u00e4st\u00e4. Siksi tiedon j\u00e4rjest\u00e4minenkin oli tuiki t\u00e4rke\u00e4\u00e4. K\u00e4ytt\u00f6\u00f6n otettiin UDK ja alussa asia oli elinkeinoel\u00e4m\u00e4n kannalta niin elint\u00e4rke\u00e4, ett\u00e4 mukana j\u00e4rjest\u00f6ty\u00f6ss\u00e4 olivat monet silloiset ja tulevat silm\u00e4\u00e4tekev\u00e4t. Sinikka kertoi is\u00e4ns\u00e4 olleen mukana sotakorvausten johtoteht\u00e4viss\u00e4. “Is\u00e4\u00e4 ei paljon kotona n\u00e4kynyt”, h\u00e4n sanoi. Korpilakkoja oli usein. Keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 puhelin saattoi soida Koskialalla ja is\u00e4n oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti mihin p\u00e4in Suomea tahansa, jos lakko uhkasi sotakorvausl\u00e4hetysten ehtimist\u00e4 sovittuun aikaan rajan yli. “My\u00f6h\u00e4stymissakot olivat tavattoman suuria”, Sinikka kertoi. Siksi tavara oli saatava kulkemaan hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Illallinen tarjottiin kampuksella, kauniisti puistoon avautuvassa verantamaisessa tilassa. Kermainen tomaattikeitto, s\u00e4mpyl\u00e4, pinaattisalaatti, kapriskana, marjasorbetti ja kahvi. Juomana j\u00e4\u00e4vesi, blush zinfandel ja valkea chablis. Istuin p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4, jossa oli amerikkalaisia ja englantilaisia. Intensiivisesti ja jatkuvasti puhuvia ihmisi\u00e4, joista tunnistin BLDSC:n Bairdin, jonka kuivakkaan huumorin s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4 esitelm\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli ollut aika kyyninen, ja kaksi IEEE:n konsulttia. Todettiin, ett\u00e4 insin\u00f6\u00f6rit ovat suoraviivaisia ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4, mist\u00e4 syyst\u00e4 tietopalvelunkin on oltava samansuuntaista. Yhteiskuntatieteilij\u00e4t taas eiv\u00e4t mill\u00e4\u00e4n voi tunnustaa, etteiv\u00e4t osaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jotain j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 tai hakea, v\u00e4itettiin. Ent\u00e4 onko tietokoneistuminen todella kannattanut? Jokunen olisi ollut valmis tinkim\u00e4\u00e4n s\u00e4\u00e4tiedotuksen tasosta, jos sama m\u00e4\u00e4r\u00e4 konetehoa olisi ollut mahdollista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 johonkin muuhun. <\/p>\n\n\n\n

25.6. Konferenssin toinen p\u00e4iv\u00e4 ja barbeque<\/h4>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Karttatakki<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Unirytmi aivan sekaisin. Her\u00e4sin kolmen j\u00e4lkeen aamuy\u00f6st\u00e4 ja hetken v\u00e4\u00e4ntelehdetty\u00e4ni omatunto alkoi vaatia ty\u00f6ntekoa. Nousin yl\u00f6s, keitin kahvit ja testasin, kuinka kauan esitelm\u00e4n luku kest\u00e4\u00e4. 22 minuuttia. Siistin joitakin lauseita pois. Alkupuolella oli raskautta ja loppu j\u00e4i roikkumaan tyhj\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. Kalvojen tuhruisuus harmitti. Kopiokone oli luikauttanut pahat mustetahrat kaikkiin. Pit\u00e4isik\u00f6h\u00e4n sittenkin pyyt\u00e4\u00e4 Juliaa ottamaan uudet tilalle? Melkein kaikilla t\u00e4h\u00e4nastisilla esitelm\u00f6ijill\u00e4 oli ollut PowerPoint-kalvot, joillakin aika n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4kin. Olisiko yleis\u00f6 viimeisen\u00e4 konferenssip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jo v\u00e4synyt vasemmalta ja alhaalta kankaalle liukuviin riveihin? Silti pelkk\u00e4 suora puhe eli luku paperista tuntui kovin karulta.  Olisi houkuttelevaa pit\u00e4\u00e4 esill\u00e4 yht\u00e4 ja samaa muutaman sanan kalvoa koko esityksen ajan, ajattelin. Jaa-a. Eurooppalaista puritanismia taas. Lukaisin viittaamani Agren jutun hitaasti l\u00e4pi, mutta ei siin\u00e4 kyll\u00e4 ollut yht\u00e4\u00e4n sen enemp\u00e4\u00e4 asiaa kuin ennenk\u00e4\u00e4n, notkea tyyli vain vaikutti kertovan sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4. H\u00e4iritsev\u00e4 asia havaita.<\/p>\n\n\n\n

Mietin pitk\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 oikein haluaisin sanoa lopuksi. Mieless\u00e4 oli Lynchin edellisen p\u00e4iv\u00e4n tokaisu, jota s\u00e4esti pitk\u00e4hk\u00f6 tuijotus yleis\u00f6\u00f6n, mik\u00e4 kertoi siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n oli sorvannut sit\u00e4 tarkoituksella: “Current literature is communication”. Sorvasin sit\u00e4 mieless\u00e4ni omaan ajatukseeni sopivaksi. Teenn\u00e4ist\u00e4. J\u00e4tt\u00e4isink\u00f6 kokonaan Guidancen pois? Siit\u00e4 ei puhuttu ty\u00f6ryhm\u00e4ss\u00e4 muuten kuin opettajien koulutuksen yhteydess\u00e4. Otin sen mukaan, koska pidin niin kovasti Agren yhdest\u00e4 sitaatista. Teen aina itselleni t\u00e4llaisen analogialoukun. Jotenkin juttu ei ole ok, ellei siin\u00e4 ole jokin mukava pikku sitaatti. <\/p>\n\n\n\n

8:10 bussi oli hiljainen. Oxfordin kaveri, Sinikka & Kaarlo, van Marle, Kyt\u00f6m\u00e4ki, jokunen muu. Juttelin P\u00e4ivin kanssa h\u00e4nen Stanfordin ja Berkeleyn k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4n ennen IATUL:ia sek\u00e4 VTLS:st\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Lounastauolla karkasin ulos. K\u00e4velin puistossa, laskin p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4 mutustavia oravia, etsin Science Librarya (mikroluokkaan oli nelj\u00e4n ihmisen jono, joten l\u00e4hdin saman tien pois), kuljin varjoissa, yritin olla ajattelematta miten hyvinvoivilta, energisilt\u00e4, tyytyv\u00e4isilt\u00e4 ja rennoilta opiskelijat t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4yttiv\u00e4t ja menin kampuskauppaan ostoksille. UCI-t-paita, Meksikossa tehty vy\u00f6t\u00e4r\u00f6laukku, korppukotelo ja kaksi korppua, kirjalahja Jyrkille. Siin\u00e4 meniv\u00e4t ensimm\u00e4iset matkashekit, 60$. <\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4n H-hetki oli l\u00e4heisess\u00e4 palapitsapaikassa, jossa tilasin Rolling Rock -oluen kun en n\u00e4hnyt miss\u00e4\u00e4n listaa muista juomista. Oluet olivat j\u00e4\u00e4kaapissa n\u00e4k\u00f6s\u00e4ll\u00e4. Tarjoilija tiskin takana pyysi ID-korttia! Tuskin uskoin korviani. Ik\u00e4raja oli 25 ja pulloa ei saanut viel\u00e4 ulos. Ja t\u00e4m\u00e4 oli vapaa ja villi Amerikka! Kulman takana sekatavarakaupassa oli myynniss\u00e4 j\u00e4\u00e4kuutioita, vastasuodatettua kahvia suoraan pannusta, kakunpaloja sellofaanissa, suolapaloja ja karkkia. <\/p>\n\n\n\n

Iltap\u00e4iv\u00e4n sessio oli hieman erikoinen. Ilmeisesti aivan sattumalta siihen oli ker\u00e4\u00e4ntynyt kaikenlaista erikoista esityst\u00e4. Sinikka pilkki yht\u00e4 penkkirivi\u00e4 edemp\u00e4n\u00e4. Jostain kuului kuorsausta. Lueskelin Pegasukseen j\u00e4tt\u00e4mi\u00e4ni maileja. Illinoisin GSLIS:n kasvatin paperi pit\u00e4nee kyll\u00e4 pyyt\u00e4\u00e4, se k\u00e4sitteli hypertekstilehden teoreettista mallia.<\/p>\n\n\n\n

Nopeasti hotelliin vaihtamaan casual clothing. Sitten r\u00e4misev\u00e4ll\u00e4 keltaisella koulubussilla rannalle, Yorba Lindan p\u00e4\u00e4kirjastoon, joka oli saatu pari vuotta sitten pystyyn lahjoitusrahoilla ja liittovaltion avustuksella. “Our city does not build”, kuten kirjastonjohtaja muotoili. Niinp\u00e4 jokaisen huoneen oven pieless\u00e4 oli kyltti “Donated by….”. Tilat olivat siistit ja talo sis\u00e4lt\u00e4kin aika hauskan oloinen luomus. Kaikki printterit, kopiokoneet ja mikrofilmin lukulaitteet toimivat kortilla. Kortteja sai automaatista. Tietokirjaosaston johtaja loisti, kun h\u00e4n p\u00e4\u00e4si puhumaan talon erinomaisesta toimivuudesta. H\u00e4nt\u00e4 oli helppo uskoa, vaikka kurkkaus ty\u00f6tiloihin himmensikin vaikutelmaa. <\/p>\n\n\n\n

Kaupunkilaisia varten oli dial-up-linjoja, ja sit\u00e4 kautta p\u00e4\u00e4si merkkipohjaisiin j\u00e4rjestelmiin kuten paikalliseen OPAC:iin, MELVYL:iin ja Gopheriin. Web-liittym\u00e4 on vain kirjastovirkailijoilla ja vain kirjaston tiloista. Kirjastossa voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kymmenkuntaa rompputietokantaa. Meille demottiin LA Timesia ja Moody’sia. Demossa kiinnitti huomiota se, ett\u00e4 OPAC:n viivyttely haun viitteiden sorttauksessa (piilotettu valintakomento ‘L’ vain kirjastonhoitajien tiedossa!) sivuutettiin sanomalla “the sorting happens very fast”. <\/p>\n\n\n\n

Sitten barbeque rannalla. Tuuli oli yltynyt, taivas vet\u00e4ytynyt pilveen ja olo oli viile\u00e4 jo heti ensi metreill\u00e4. Tacot lenteliv\u00e4t hiekalle ja kylm\u00e4 tankkiolut ei oikein maistunut.<\/p>\n\n\n\n

Tutustuin kahteen korealaispoikaan, jotka edustivat Samsungia. Kaverit olivat omien sanojensa mukaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Etel\u00e4-Korean ulkopuolella “hankkimassa tietoja”, olivat saaneet tiet\u00e4\u00e4 konferenssista webist\u00e4. Firman tavoitteena on tuottaa t\u00e4yden palvelun kirjastoj\u00e4rjestelmi\u00e4. Pojilla on kyll\u00e4 englannissa opettelemista (sanon min\u00e4, jolla aika ajoin on eritt\u00e4in pahoja vaikeuksia itsell\u00e4nikin). Vaihdoimme k\u00e4yntikortteja. <\/p>\n\n\n\n

V\u00e4ki hivuttautui tulen \u00e4\u00e4reen l\u00e4hemm\u00e4ksi rantaa ja kamerat napsahtelivat. Savu k\u00e4vi silmiin. <\/p>\n\n\n\n

26.6. Retkip\u00e4iv\u00e4<\/h4>\n\n\n\n

Retkip\u00e4iv\u00e4. V\u00e4sytti. Ohjelma oli hieno ja s\u00e4\u00e4 mit\u00e4 parhain. Richard Nixon Library & Birthplace Yorba tarjosi koko rahan edest\u00e4 amerikanismia, vain vartin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Disneylandista. Hyvin j\u00e4rjestetty museo, paljon kuvia, filminp\u00e4tki\u00e4, kampanjakr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4 ja valtionp\u00e4\u00e4nmiesten lahjoja. Oudohko puutarha ja sen takana pieni valkoinen syntym\u00e4koti. Marsseja vessamusiikkina, ainakin naisten puolella. Nixon oli presidenttin\u00e4 siihen aikaan, kun Sinikka asui pikku-Kaarlon kanssa Washingtonissa. Kumpikin p\u00e4\u00e4si k\u00e4ttelem\u00e4\u00e4n Patricia Nixonia ja kolmevuotiaan  Kaarlon kuva ilmestyi Washington Postissa. Kaarlo tepastelee siin\u00e4 Valkoisen talon aidalla narsissikimppu k\u00e4dess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Lounas Caltech Athaneumissa. Matkalla maisema muuttui vuoristoisemmaksi. Gabriel- ja San Bernardino -vuoristo piilotti huippunsa pilveen. Tiet\u00e4 reunustavat jyrk\u00e4t m\u00e4ennyppyl\u00e4t olivat kauttaaltaan vaaleanruskean, turkilta n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n ruohon peitossa, seassa matalakasvuisia puita. Juttelin J\u00f6rgen Erikssonin kanssa Amerikasta, Route 66:sta, autolla ajosta ja Suomen ja Ruotsin politiikasta. H\u00e4n tiesi selityksen teill\u00e4 yleisesti n\u00e4kyv\u00e4lle kyltille “Pollcars only”. Teill\u00e4 on varattu yksi kaista (yleens\u00e4 vasen) niit\u00e4 autoja varten, joissa on v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kaksi matkustajaa, er\u00e4\u00e4nlainen asennekasvatusbonus siis. Mik\u00e4li poll-kaistalta tavataan autoja, joissa on pelkk\u00e4 kuljettaja, sakko on aika kova, 200 dollarin paikkeilla.<\/p>\n\n\n\n

Caltech oli kauniilla paikalla vuorten ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4ss\u00e4 laaksossa. Isoja puita, vanhahkoja rakennuksia, vehre\u00e4\u00e4 arvokkuutta. Ruoka oli katettu Athaneumin Hall of Associatesiin, eurooppalaistyyliseen, paneloituun saliin. Rakennuksen syntyhistoria oli sik\u00e4li dramaattinen, ett\u00e4 sen omistajapari tajusi myyd\u00e4 osakesalkkunsa paria p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen suurta p\u00f6rssiromahdusta 30-luvulla. Kirjastonjohtaja Anne Buck piti tervetuliaispuheen, jonka j\u00e4lkeen sy\u00f6tiin chilled ja poached lohta parsatankojen, tomaatin ja vihre\u00e4n salaatin kera. Juomana oli aivan ihastuttavan vahvaa, kullankeltaista chardonnay’ta, Clos Pegase Napa 1992.  J\u00e4lkiruoaksi kermabrulee marjojen kera. Sitten kahvia ja luentoa, jonka piti Jet Propulsion Labrasta Theodore C. Clarke. <\/p>\n\n\n\n

Clarke on mukana Galileo-luotainprojektissa. “Someone has to do the dirty work”, h\u00e4n sanoi, mill\u00e4 h\u00e4n viittasi Eurooppaankin suuntautuneisiin matkoihinsa, joilla Galileo-projektia on tehty tunnetuksi. Energinen, valkohapsinen mies parikymment\u00e4 vuotta vanhassa, kellert\u00e4v\u00e4ss\u00e4 puvussa. Syv\u00e4sti uskonnollinen. Aluksi vaikuttikin silt\u00e4, ett\u00e4 tulisimme kuulemaan luomiskertomuksen tueksi hankittua tietoa aurinkokunnasta. Luennon kohokohtia olivat maapallon aiheuttaman \u00e4\u00e4nen kuuntelu nauhalta (lyhyit\u00e4, laskevia, s\u00e4hk\u00f6isi\u00e4 ujelluksia) ja 24 sekunnin elokuva akselinsa ymp\u00e4ri py\u00f6riv\u00e4st\u00e4 maasta. Seuraavana aamuna CNN n\u00e4ytti yhden meillekin n\u00e4ytetyist\u00e4 animaatioista, jossa Galileo ohittaa Ganymeden, yhden Jupiterin kuista.<\/p>\n\n\n\n

Huntington Library & Gardens oli hurmaava paikka, todellinen pieni paratiisi. Joukko erilaisia puutarhoja.  Kuljin hitaasti er\u00e4maapuistossa, jossa kasvoi kaktuksia kaikissa mahdollisissa malleissa ja kuoseissa ja kukissa. Tapasin my\u00f6s el\u00e4m\u00e4ni ensimm\u00e4iset kolibrit medenkeruumatkalla ja pari nimet\u00f6nt\u00e4 liskoa, jotka lymysiv\u00e4t agaven lehtien suojassa. Luulin kolibreja ensin korennoiksi. Viehkeit\u00e4 pieni\u00e4 p\u00f6risij\u00f6it\u00e4! My\u00f6hemmin kuulin, ett\u00e4 niit\u00e4 on my\u00f6s UCI:n kampuksella. Henry E. Huntington ker\u00e4si omaisuutensa junayhti\u00f6ill\u00e4  mutta ymm\u00e4rsi sijoittaa rahat taiteeseen, kirjallisuuteen ja eksoottisiin kasveihin. <\/p>\n\n\n\n

Sitten bussiin ja University of Southern Californiaan eli USC:hen, Los Angelesiin. Trafiikki oli karmaisevan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4, mutta naiskuski selvisi hyvin hommasta. Kaupungista n\u00e4ki oikeastaan vain yhden pilvenpiirt\u00e4j\u00e4keskittym\u00e4n ja hervottoman eritasoliittym\u00e4n, jollaiseen en halua joutua kun itse olen ratin takana. <\/p>\n\n\n\n

USC:n lukukausimaksu on meik\u00e4l\u00e4isen vuosiansion paikkeilla, ja siksi palvelutkin ovat samasta sarjasta. The Thomas & Dorothy Leavey Libraryssa  – “USC’s Gateway To Ideas” – oli paljon Macceja ja mikroja (nettisoftat ja tavallisimmat desktop-ohjelmat, mit\u00e4 kokoonpanoa meille esiteltiin poikkeavana ratkaisuna) , suurin osa palveluista auki 24\/vrk lukukausien aikana  ja paljon v\u00e4ke\u00e4 auttamassa k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4, suurin osa opiskelijoita. Kirjaston verkkotulostus oli keskitetty yhteen tulostuspisteeseen, jossa oli vajaa kymmenen laseria ja yksi tyyppi hoitamassa bisnest\u00e4. Ty\u00f6asemat oli numeroitu ja numero printtautui kansilehdelle. Ongelma oli vain se, ett\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t saattoivat valita printteriksi mink\u00e4 tahansa kampusverkossa olevan laitteen, jolloin tuloste tupsahti ulos miss\u00e4 milloinkin. Mikroluokkien p\u00f6yd\u00e4t olivat monikulmaisiksi rypp\u00e4iksi koottuja, v\u00e4lisein\u00e4ll\u00e4 varustettuja kolmikulmaisia paloja. Sinikka kertoi, ett\u00e4 ne olivat kaikki tilausty\u00f6n\u00e4 tehtyj\u00e4. P\u00f6ydill\u00e4 oli yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n riittoisasti laskutilaa ja CPU oli tuuman verran etuosaa alempana, mik\u00e4 oli sin\u00e4ns\u00e4 fiksua. “Everything has to be wired, even mice”, kertoi opas. Tavaraa on silti kadonnut paljon, h\u00e4n tunnusti. Ty\u00f6asemapaikkojen tuolit olivat pehmustettuja, k\u00e4sinojattomia konttorituoleja.  Vaikka kokonaisuus oli hallitun oloinen ja kokolattiamattoineen kovasti maisemakonttoria muistuttava, en itse pit\u00e4isi siit\u00e4, ett\u00e4 joutuisin istumaan mikroineni avoimessa tilassa ympyr\u00e4n keh\u00e4ll\u00e4 selk\u00e4 keh\u00e4n ulkopuolelle p\u00e4in. Valvonnan kannalta toteutus oli varmasti k\u00e4tev\u00e4. Luokan seinill\u00e4 oli paljon iloisenv\u00e4risi\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6ohjeita l\u00e4pin\u00e4kyviss\u00e4 muovitelineiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirjastolla oli paljon koulutustoimintaa ja sit\u00e4 varten oli pari isohkoa ty\u00f6asemaluokkaa (for hands-on training) t\u00e4ynn\u00e4 PowerMacceja ja Sunin SPARCStationeja. Luokkia k\u00e4yttiv\u00e4t my\u00f6s muut kampuksen koulutusryhm\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n

Illan ehdoton ykk\u00f6nen oli ISLA-demo, joka n\u00e4ytettiin alakerran auditoriossa. ISLA on digitaalinen esitys Los Angelesista ennen ja nyt. Hakukone, k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4 ja useita tietokantoja karttoja, pohjapiirustuksia, katusuunnitelmia ja valokuvia. K\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 voi valita maalaamalla ajanjakson ja paikan, jota haluaa tarkastella. Zoomaus sis\u00e4\u00e4n\/ulos tuo esiin informaatiota eri tietokannoista siten, ett\u00e4 koordinaatisto pysyy samana. Kuulemma vain n. 30 sentin virhemarginaali. Miten yksinkertainen ja hienosti toimiva idea liikkua ajassa ja paikassa yht\u00e4 aikaa. Esittelylehtisen mukaan web-versio on tulossa vuonna 1997.<\/p>\n\n\n\n

Kirjaston johtoporukka ylisti paikkaansa estottomasti. Istuttiin ulkona patiolla, joka oli kumma kyll\u00e4 l\u00e4mmin vaikka kaupungissa tuuli navakasti. Paikalle oli katettu p\u00f6yd\u00e4t ruokailua varten. Ruoka oli t\u00e4ll\u00e4 kertaa kiinalaista. Julia mainitsi, ett\u00e4 h\u00e4n oli suunnitellut ruuan yhdess\u00e4 paikallisten kanssa, jotka olivat h\u00e4nen tuttujaan aikaisemmista ty\u00f6paikoista. Istuin uusiseelantilaisen, Canterburyn yliopistosta olevan Dick Hlavacin, sheffieldil\u00e4isen Peter Stubleyn, kiinalaisen professorin Wu Zhenin ja Zaucerin kanssa samassa p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. My\u00f6hemmin my\u00f6s Julia liittyi joukkoon. <\/p>\n\n\n\n

Uusiseelantilaiset ovat rakentamassa uutta science librarya. Olivat USA:n matkalla nimenomaan hankkimassa tietoa ja kokemuksia. Sek\u00e4 Hlavac ett\u00e4 Rosalind Patrick tekiv\u00e4tkin muistiinpanoja miss\u00e4 vain liikuimmekin. Hlavac kertoi menev\u00e4ns\u00e4 katsomaan my\u00f6s New Yorkin uutta City Public Librarya. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 olimme lukeneet saman Listserv-viestin, jossa er\u00e4s siell\u00e4 k\u00e4ynyt kehotti kaikkia amerikanmatkalaisia poikkeamaan kirjastossa, niin onnistuneesti siell\u00e4 on kuulemma tietotekniikka ymp\u00e4tty kirjastorakennukseen. <\/p>\n\n\n\n

Stubley osoittautui improvisoidun musiikin harrastajaksi. Olin ostanut Nixonin museon kirjakaupasta rintamerkin, jossa Nixon ja Elvis k\u00e4ttelev\u00e4t toisiaan t\u00e4htilipun alla. Kun Stubley huomasi merkin, h\u00e4n mainitsi, ett\u00e4 joku porukasta oli ostanut sielt\u00e4 samalla kuvalla varustetun rannekellon. “Whenever he is now asked about the time he says:’It’s five minutes after Elvis’ eyebrow'”.<\/p>\n\n\n\n

27.6 Konferenssi-illallinen<\/h4>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen aamu, jolloin olisi ollut mukavampi j\u00e4\u00e4d\u00e4 s\u00e4nkyyn loikoilemaan. Aamusession esitelm\u00e4t olivat kuitenkin kohtuullisen kiinnostavia, mutta oli virhe j\u00e4tt\u00e4\u00e4 pikkutakki hotelliin. K\u00e4sivarret olivat kananlihalla nopeasti. Tauon aikana k\u00e4velin ulkona ottamassa valokuvia. Palasin kuuntelemaan Stubleyn v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 esityst\u00e4 vapaasta improvisaatiosta webiss\u00e4 eli h\u00e4nen oma web-hankkeensa independent -levy-yhti\u00f6iden artisteista. Varsin toimiva juttu ja sit\u00e4 paitsi erinomainen esitys siit\u00e4, mill\u00e4 tavalla web-palvelua voi ryhty\u00e4 laajentamaan koskemaan eri tiedostomuotoja. Rento esitys. “I don’t like melody in jazz or rock”, kuului Stubleyn kommentti. Skippasin lounaan, ja jatkoin vaeltelua ulkona (miss\u00e4 olikaan lippalakki?). Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli Marjan ja J\u00f6rgenin sessio, ja kuuntelin sen l\u00e4pi. Seuraavan tauon aikana  ehdin k\u00e4yd\u00e4 Science Library’ss\u00e4 lukemassa emailit ja kuumentamassa lis\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4lakea auringossa. Iltap\u00e4iv\u00e4n keskusteluryhm\u00e4\u00e4 veti mainio Shirley Leung Irvinest\u00e4. Konferenssitahti alkoi jo painaa ja ajattelin raskaasti, miten jaksaisin vet\u00e4\u00e4 l\u00e4pi esitelm\u00e4ni kenraaliharjoituksen palattuani banquetista. <\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen kerran viikon aikana hotellilla oli puolitoista tuntia vapaata aikaa. K\u00e4ytin sen pyykinpesuun, suihkuun ja korttien kirjoittamiseen. K\u00e4tev\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, hotellihuoneessa oli silityslauta ja -rauta.<\/p>\n\n\n\n

Matkalla banquettiin juttelin ties monennenko kerran Nurit Roitbergin kanssa. Kumma juttu tuo henkil\u00f6kohtainen kemia, sill\u00e4 Nuritin kanssa on ollut helppo puhua heti siit\u00e4 asti kun h\u00e4net tapasin 1993 Hampurissa. Sit\u00e4 paitsi h\u00e4nen \u00e4rr\u00e4ns\u00e4 on hauska, kun se p\u00f6risee koko voimalla. Nurit ei ollut \u00e4\u00e4nest\u00e4nyt Netanjahua eik\u00e4 usko t\u00e4m\u00e4n poliittisiin kykyihin. Silti mit\u00e4 vain voi tapahtua muutaman vuoden sis\u00e4ll\u00e4, h\u00e4n sanoi. Mainitsin, ett\u00e4 my\u00f6s Suomen uusin presidentti tuli valtaan vailla l\u00e4hes mink\u00e4\u00e4nlaista sis\u00e4poliittista kokemusta.  <\/p>\n\n\n\n

“You know, I don’t like travelling and I’m not looking forward to it”, Nurit tunnusti kuumassa bussissa, jonka ikkunoita ei saanut avata, koska takana istuvat iloiset ja tyylikk\u00e4\u00e4t australiaisnaiset olivat suihkuttaneet vain v\u00e4h\u00e4n lakkaa hiuksiinsa, ja pelk\u00e4siv\u00e4t vaikutelman valahtavan. Bussissa leijui parfyymin tuoksu, mutta kuumuus oli silti tukahduttava.<\/p>\n\n\n\n

Banquetti oli onnistunut. Se pidettiin Mondavi-viinitilan esittelytiloissa Costa Mesassa. Matalakattoinen rakennus parkkialueiden ja nurmikoiden keskell\u00e4, bougainvilleaa siell\u00e4kin katonharjalla. Terassilla alkudrinkki\u00e4 sippailevan porukan keskell\u00e4 keskustelin hetken Kairon amerikkalaisen yliopiston Shahira ElSawyn kanssa. Mustahiuksinen, tyylikk\u00e4\u00e4seen mustaan ja kultaan pukeutunut keski-ik\u00e4inen nainen, jonka uurteiset kasvot saivat h\u00e4net ilmeisesti n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n jonkin verran ik\u00e4ist\u00e4\u00e4n vanhemmalta. Shahira kehotti minua k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Egyptiss\u00e4 ja nimenomaan Niilin yl\u00e4juoksulla. “K\u00e4yn itse siell\u00e4 joka vuosi”, h\u00e4n sanoi, “siell\u00e4 on niin hiljaista ja rauhallista.” <\/p>\n\n\n\n

Ajauduin juusto- ja keksip\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen ja edelleen juttelemaan irvinel\u00e4isen naiskirjastonhoitajan ja Blackwell’sin Jerry Maiolin kanssa. Mainitsin tulevan Stanfordin k\u00e4ynnin ja metadata-kokeilun. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 irvinel\u00e4inenkin tunsi Dublin Coren. “Ihmeellist\u00e4, ett\u00e4 l\u00f6ysimme yhteisen puheenaiheen”, h\u00e4n iloitsi.<\/p>\n\n\n\n

Illallisp\u00f6yd\u00e4n valinta kesti hetken. Lopulta l\u00f6ysin itseni nk. lasten p\u00f6yd\u00e4st\u00e4. Kahdella australialaisnaisella oli mukana yksi teini-ik\u00e4inen poika kummallakin, ja yhdess\u00e4 Marjan kansallispukuun pukeutuneen Anna-tyt\u00f6n kanssa he olivat ainoat, jotka illan aikana saivat viinin sijasta kokista. Pojat olivat aika villej\u00e4 veikkoja ja Anna kikatteli. J\u00f6rgen Lundista istui toiselle puolelle ja h\u00e4nen viereens\u00e4 er\u00e4s illan vapaaehtoisista, kirjastoalan opiskelija Irvinest\u00e4. Ilta oli varsin hauska ja ruoka suoraan sanoen aika outoa. Sen sijaan viinit olivat mahtavia ja kahvi hyv\u00e4\u00e4. Julian & Co. j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 arvonta venyi varsin pitk\u00e4ksi. Min\u00e4kin voitin: pieni purkki p\u00e4hkin\u00e4voita. Menuja kierr\u00e4tettiin ja niihin kirjoitettiin nimi\u00e4 tervehdykseksi poissaoleville, mm. Elinille. Boykin Clemsonista k\u00e4v\u00e4isi taputtamassa selk\u00e4\u00e4n ja kysym\u00e4ss\u00e4, miss\u00e4 olin ollut koko p\u00e4iv\u00e4n. En oikein tied\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 tarkoitti, koska olin l\u00e4hes koko ajan ollut sessiosalissa ja sanoinkin, ett\u00e4 siell\u00e4h\u00e4n min\u00e4 olin, naputtelemassa konettani.  Luulen, ett\u00e4 h\u00e4n halusi vain k\u00e4yd\u00e4 tervehtim\u00e4ss\u00e4, me olemme sent\u00e4\u00e4n tunteneet toisemme jo vuodesta 1993. Itse asiassa minun olisi pit\u00e4nytkin jutella h\u00e4nen kanssaaan ty\u00f6asioista: Clemson Universityn tietohallintostrategia nostettiin joku aika sitten tietynlaiseen asemaan netiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

28.6 Oma esitelm\u00e4<\/h4>\n\n\n\n

Esitelm\u00e4p\u00e4iv\u00e4. Supistin aamiaisen pelkkiin hedelmiin, kahviin ja appelsiinimehuun. Puhuin papereista ilman kalvoja. Luullakseni ne jotka olivat paikalla, jaksoivat kuunnella. Muutamia kiitoksia tuli ja ruotsalaiset olivat kimpussani siksi, ett\u00e4 heill\u00e4 on meneill\u00e4\u00e4n vastaavia hankkeita. Chalmers rakentaa Volvon rahoilla omaa tietotaloa ja Link\u00f6pingiss\u00e4 on perustettu University Electronic Press. Sinikka ja Nancy kehuivat my\u00f6s esityst\u00e4. “Nicely presented, as always”, sanoi Nancy kahvijonossa. Luullakseni puhe sujuikin kohtalaisesti, vaikka muutamassa kohdassa tunsinkin polvieni alkavan t\u00e4rist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Istuntoa veti rouva Leung Irvinest\u00e4. H\u00e4n ei tehnyt mit\u00e4\u00e4n kokoavaa yhteenvetoa istunnon j\u00e4lkeen. Se tapa olisi minusta ehdottoman t\u00e4rke\u00e4 ja h\u00e4n olisi kyll\u00e4 pystynyt siihen. Leung veti muutenkin hieman kotiinp\u00e4in, sill\u00e4 h\u00e4n oli selv\u00e4sti kiinnostunut vain Lehigh-yliopiston kirjaston ja atk-keskuksen yhdist\u00e4misest\u00e4. Totta kyll\u00e4, ett\u00e4 se on aikamoinen tarina. Ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 ei ole viel\u00e4 ammattinimekett\u00e4, ei tietoa ty\u00f6paikan sijainnista, ei k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4, miss\u00e4 kohtaa he ovat “on the chart”. Mutta silti suunta on marvelous ja kaikki ovat so excited. Ajoittain tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 ero kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 Suomen ja Amerikan v\u00e4lill\u00e4 on liian suuri. Toisen ymm\u00e4rt\u00e4minen voi olla vaikeaa. Austen QUT:sta oli perusteellinen ja asiallinen. Puheesta sai varmasti paljon uutta, konkreettista apua kirjastonjohtajille taistelussa university administrationia vastaan.<\/p>\n\n\n\n

Virallinen konferenssiosuus p\u00e4\u00e4ttyi tunteikkaisiin kiitospuheisiin ja kukitteluun. Julia puhkesi lopulta itkuun. Olihan se liikuttavaa. P\u00e4ivien ahkeralle ja kaikki esitykset kuunnelleelle tekniselle tuelle, nuorelle kundille, joka tassutteli viikon ajan varvastossuissa, my\u00f6nnettiin Nancyn toimesta mitali ja rahakirjekuori. H\u00e4n oli selv\u00e4sti yll\u00e4ttynyt saamastaan huomiosta.<\/p>\n\n\n\n

Lounaaksi oli suunniteltu ty\u00f6istunto EI:n Bartenbachin ja paikalla olevien suomalaisten v\u00e4lill\u00e4. Aiheena oli ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 Suomi tekisi konsortiosopimuksen EI:n tietokantanauhoista. S\u00f6imme tex-mex-sapuskaa ja katselimme Billin taulukoita. P\u00e4ivi Kyt\u00f6m\u00e4ki haukkasi jossain vaiheessa ison palan jalapenoa ja pyyhki kyyneleit\u00e4 loppuajan.  <\/p>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteksi oli j\u00e4rjestetty kuljetus l\u00e4heiselle shopping mallille. Kauppoja oli kiitett\u00e4v\u00e4n paljon kolmessa kerroksessa. Hetken sekoilun j\u00e4lkeen onnistuin jotenkin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, miss\u00e4 olin. Paljon koruliikkeit\u00e4, vaatekauppoja ja lasten tavaraa. Suomessa ei viel\u00e4 n\u00e4y paljon lapsille tai nuorille suunnattuja kauppoja, joissa olisi muutakin kuin vain ne pakolliset legot, barbiet ja tietokonepelit. Kai se on se lapsien m\u00e4\u00e4r\u00e4, joka t\u00e4ss\u00e4kin jyll\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Vietin pitk\u00e4n ja hartaan katseluhetken Metropolitan Musem of Artin kaupassa, jossa oli koruj\u00e4ljitelmi\u00e4 kaikkialta maailmasta, sek\u00e4 kohtuuhintaisia ett\u00e4 varsin kalliita. Banana Republic oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 chic vaatekauppa, ei K\u00f6\u00f6penhaminan svengaava iltapubi. Muita hyvi\u00e4 jenkki-ideoita ovat luontoon ja el\u00e4imiin liittyv\u00e4t tuotteet (Nature Shop) ja  perusvaatemallistot naisille: puuvillajeansit, hihattomat poolopuserot, “miestenmalliset” shortsit (taitetut lahkeet), nilkkurit, vaaleat puuvillalenkkarit jne. Asustekokonaisuus toi mieleen entisaikojen filmit, joissa pelataan golfia, jutellaan college-yst\u00e4vien kanssa puiden varjossa kirjat sidottuna remmill\u00e4 toisiinsa ja vietet\u00e4\u00e4n iltaa rannalla nuotion \u00e4\u00e4ress\u00e4. Muuta hyv\u00e4\u00e4 ja aidon tuntuista olivat vapaa-ajanviettoon tarkoitetut tavarat kuten k\u00e4tev\u00e4t pikku laukut, ergonomiset tilpeh\u00f6\u00f6rit  ja erilaiset kirjat ja kartat, jotka auttavat kiireisi\u00e4 amerikkalaisia rentoutumaan nopeammin, tehokkaammin ja mukavammin. T\u00e4ss\u00e4 tosin saksalaiset taitavat olla yht\u00e4 fiksuja. <\/p>\n\n\n\n

Sitten tietysti bootsit ja kaikenlaiset muut jalkineet. Bootsikaupassa minua oli vastassa parikin piukkafarkkuista kaveria stetsonit suorassa. Kun satuin koskettamaan yht\u00e4 alligaattorinnahkaista paria hyllyll\u00e4, toinen heist\u00e4 tuli leve\u00e4sti hymyillen esittelem\u00e4\u00e4n niit\u00e4. “Toiseksi kalleimmat”, h\u00e4n sanoi, “tehty kahdesta baby-alligaattorista.” Ny\u00f6kk\u00e4ilin kohteliaasti ja totesin, etten tied\u00e4 oikeaa kokoani n\u00e4iss\u00e4 heid\u00e4n mitoissa. Kaveri h\u00e4visi tiskin taakse ja ilmestyi hetken kuluttua esiin kuuluttaen numeroa 8. Kiitin ja poistuin.<\/p>\n\n\n\n

Kaupoissa ei suinkaan toimita niin ett\u00e4 asiakas tulee itsekseen, hypistelee jotakin, p\u00e4\u00e4tyy johonkin tavaraan jos on p\u00e4\u00e4ty\u00e4kseen, marssii kassalle, maksaa ja poistuu. E-hei. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 myyjill\u00e4 on k\u00e4nnyk\u00e4t ja vain osa heist\u00e4 on linnoittautunut tiskien suojaan. Muut k\u00e4velev\u00e4t edes takaisin kaupassa ja huutelevat:”And how are you today?”. T\u00e4h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 vastata ett\u00e4 hyvinh\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 menee, mik\u00e4 tarkoittaa ett\u00e4 “en ole laittanut mit\u00e4\u00e4n taskuuni salaa, katselen ymp\u00e4rilleni ja ehk\u00e4 jopa ostan jotain”. Muistin Kathleenin ohjeistuksen ennen matkaa, ett\u00e4 palvelualoilla palvelu todellakin tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 asiakkaalta kysell\u00e4\u00e4n jatkuvasti, onko kaikki hyvin. Suomessa n\u00e4in tapahtuu vain pienimmiss\u00e4 putiikeissa, joissa myyj\u00e4 on joko itse yritt\u00e4j\u00e4, jonka on tienattava elantonsa tai asiakkaan kanssa ainoa samassa tilassa oleva ihminen, jolloin h\u00e4n ei kehtaa olla sanomatta jotakin, tosin pysyen silloinkin tiskins\u00e4 takana.<\/p>\n\n\n\n

Warnerin veljesten kauppa oli pieni pettymys siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 odotin siell\u00e4 olevan mielikuvituksellisia tavaroita joihin dollarinsa hukuttaa. Kuitenkin k\u00e4vi niin, ett\u00e4 tavaravalikoima oli l\u00e4hinn\u00e4 astioita ja muita raskaita tavaroita, joita hiemankin kauemmin maassa oleva ei voi ajatella laittavansa kassiinsa ensimm\u00e4isten p\u00e4ivien aikana. Odotin enemm\u00e4n t-paitoja, sukkia… jotakin. P\u00e4\u00e4dyin yhteen vuoden 1958 leffan mainoskuvaa esittelev\u00e4\u00e4n t-paitaan ja avaimenper\u00e4\u00e4n, jossa kuminen Tipi venytteli keltaisia suupieli\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 tavarat tuottivat pettymyksen, sy\u00f6t\u00e4v\u00e4 ja erityisesti juotava yll\u00e4tti my\u00f6nteisesti. Er\u00e4\u00e4st\u00e4 kahvikaupasta, jonka ovella tuoksui ihanasti vastapaahdetulle kahville, tuli ulos pitk\u00e4 mies muovinen juomat\u00f6lkki suuressa kourassaan. T\u00f6lkin sis\u00e4lt\u00f6 n\u00e4ytti kahvilta ja kermavaahdolta. Nam, sellaista! Kahvibaari oli jaettu kolmeen alueeseen: palvelutiski, jolta sai jauhettua kahvia; toinen palvelutiski oli baari, joka valmisti kahvipohjaisia, kylmi\u00e4 juomia mukaan otettavaksi ja itsepalvelup\u00f6yt\u00e4, jolla voi lis\u00e4t\u00e4 sokeria ja kanelia juomaansa, laittaa muovikannen koko komeuden p\u00e4\u00e4lle ja upottaa kannen rei\u00e4st\u00e4 sis\u00e4\u00e4n imupillin. Tilaamani juoma oli sekoitus kahvia, j\u00e4\u00e4kuutioita, soft-ice j\u00e4\u00e4tel\u00f6\u00e4 ja kermavaahtoa. P\u00e4\u00e4ll\u00e4 suklaahippuja. Resepti pit\u00e4isi saada Suomeen. Odotan n\u00e4kev\u00e4ni vastaavaa ensi kes\u00e4n\u00e4 Fasulla. <\/p>\n\n\n\n

Kauppareissun j\u00e4lkeen istuin yhden Rolling Rockillisen ajan hotellin baarissa yhdess\u00e4 Lundista virkavapaalla \u00c5bo Akademissa olleen Mats Lindqvistin kanssa. H\u00e4n kertoi asuneensa Amerikassa yhteens\u00e4 viisi vuotta. Sanoi suosikkikaupunkiensa olevan San Franciscon, Chicagon ja Washingtonin. “Muista sitten menn\u00e4 Washington Hotellin kattoterassille katselemaan maisemia”, h\u00e4n sanoi, “ja k\u00e4y National Museum of Artissa.” Sanoin yritt\u00e4v\u00e4ni, mutta ett\u00e4 4th of July osuu juuri samaan saumaan. H\u00e4n oli ostanut kauppareissulta vaimolleen Edward Hopperin t\u00f6it\u00e4 esittelev\u00e4n Taschen-kustantamon kirjan ja itselleen farkut (“puolta halvemmalla kuin Lundista”) sek\u00e4 The Secret Life of Mao -opuksen. “Tiet\u00e4\u00e4kseni my\u00f6s jotain toisenlaisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4.” <\/p>\n\n\n\n

J\u00e4tin illallisen v\u00e4liin, kirjoittelin Toshiballa, keitin kahvia ja menin nukkumaan.<\/p>\n\n\n\n

29.6 Retki Los Angelesiin<\/h4>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Hollywood Walk of Fame<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Los Angelesin retki. Opas oli eritt\u00e4in puhelias, huumorintajuinen  ja paljon kaikenlaisia juttuja kertova keski-ik\u00e4inen naishenkil\u00f6. Showmeininki oli parhaimmillaan menomatkalla, jolloin asiaakin oli enemm\u00e4n. Sen sijaan Hollywoodissa ja Beverly Hillsiss\u00e4 tarinat alkoivat olla liiaksi filmit\u00e4htiaiheesta ja ainakaan minua ei tippaakaan hetkauta tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 korttelissa mik\u00e4kin kallis putiikki on ja kenen on n\u00e4hty asioivan siell\u00e4. On niit\u00e4 gucceja muuallakin. Ilmeisesti siin\u00e4 vaiheessa iltap\u00e4iv\u00e4\u00e4 h\u00e4n puhui enimm\u00e4kseen puhtaalla rutiinilla, kun jo v\u00e4s\u00e4hti itsekin, jolloin puhe sai enemm\u00e4n average tourist -luonnetta. Puheesta huomasi muutenkin sen, ett\u00e4 suositun oppaan on sis\u00e4llytett\u00e4v\u00e4 ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 joku m\u00e4\u00e4r\u00e4 juttua my\u00f6s ns. perinteisen mies-nais-dikotomian puolelta. <\/p>\n\n\n\n

Saimme kuulla, ett\u00e4 Orange Countyssa kaikki n\u00e4kyv\u00e4 vihre\u00e4 on istutettua ja sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kastella jatkuvasti jotta se pysyisi vihre\u00e4n\u00e4. Moottoriteiden varsille on istutettu kasveja, jotka vaativat v\u00e4hemm\u00e4n kastelua eiv\u00e4tk\u00e4 ota tulta kovin herk\u00e4sti. Ruohikko- ja pensaspalot ovat yleisi\u00e4 kes\u00e4aikaan ja LA:sta l\u00e4hdetty\u00e4mme n\u00e4immekin useita savupilvi\u00e4 San Bernandinon alueella. Niist\u00e4 oli sittemmin my\u00f6s CNN:ss\u00e4. Toinen suosittu kasvi teiden varsilla on oleanteri, joka kasvaa tiiviin\u00e4, paksuna pensaana ja pulauttaa n\u00e4kyville paljon valkeita kukkia. Kasvi on myrkyllinen, kaikki osat siit\u00e4. Lapset tapaavat saada oleanterista vatsanv\u00e4\u00e4nteit\u00e4, koska sen oksia on hyv\u00e4 katkoa makkaratikuksi nuotiolle, mutta makkaran mukana myrkky levi\u00e4\u00e4 suolistoon. <\/p>\n\n\n\n

Osa Orange Countyn asukkaista ei pid\u00e4 lentokoneen melusta. Heit\u00e4 ajatellen ne John Wayne Airportilta l\u00e4htev\u00e4t koneet, jotka suuntaavat varakkaimpien asuinalueiden yli, v\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n nukkuasentoon hetkeksi l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen. Vaikutus on kuulemma h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4; jyrk\u00e4n nousun j\u00e4lkeen tuntuu \u00e4kki\u00e4 silt\u00e4, ik\u00e4\u00e4n kuin moottorit sammutettaisiin kokonaan, niin hiljaista tulee. Paikalliset ovat antaneet n\u00e4ille l\u00e4hd\u00f6ille nimen “E-ride”. Kun Disneyland avattiin, lippujen hinnat vaihtelivat vemputtimesta toiseen (nyky\u00e4\u00e4n ne on harmonisoitu). Lippuskaala oli A,B,C,D ja E, ja halutuimpia olivat E-liput, sill\u00e4 niill\u00e4 p\u00e4\u00e4si kaikkein hurjimpiin koneisiin. <\/p>\n\n\n\n

Enp\u00e4 ole tullut ajatelleeksi sit\u00e4k\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 kaikkien maailman lentokenttien nimet ovat kolmikirjaimisia. Sain ensituntumaa siihen menomatkalla Orange Countyyn, kun San Franciscossa etsimme Sinikan kanssa transfer-lennon l\u00e4ht\u00f6aikaa ja -porttia monitoreista. Kuvittelin lyhenteen olevan jotakin semmoista kuin JWA, mutta se olikin SNA, tarkoittaen Santa Anaa, jok aon osa Orange Countya. LA:n lentokent\u00e4n lyhenne on LAX. Historia t\u00e4m\u00e4n takana on se, ett\u00e4 kolmanneksi kirjaimeksi ei tahtonut l\u00f6yty\u00e4 mit\u00e4\u00e4n sopivaa. Siksi siihen pistettiin “jokeri” X. Nyt kentt\u00e4\u00e4 kutsutaan vai “laxiksi”.<\/p>\n\n\n\n

LA on palmujen kaupunki. Ei tarvinnut kauan mietti\u00e4, mink\u00e4nimisen levyn kannessa n\u00e4kyy hotelli ja palmuja ilta-auringossa. Palmut vaativat kuitenkin trimmausta. LA:n kaupungin j\u00e4rjestyss\u00e4nt\u00f6 m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 latvuksen alapuolelle kasvava parta on saksittava pois paitsi ulkon\u00e4k\u00f6seikoista johtuen my\u00f6s siksi, etteiv\u00e4t kovat ja raskaat oksat tipahtelisi ihmisten niskaan.<\/p>\n\n\n\n

Paluumatkalla n\u00e4imme vilauksen isokokoisesta HOLLYWOOD-kirjainyhdistelm\u00e4st\u00e4 Mount Vernonilla. Oppaamme selosti, ett\u00e4 se on maailman parhaiten tunnettu logo ja lis\u00e4si ett\u00e4 sit\u00e4 yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n filmit\u00e4htien lahjoittamilla varoilla. Kirjain per stara. Sylvester Stallone esimerkiksi rahoittaa yht\u00e4 \u00e4ll\u00e4\u00e4. Tarina kertoo, ett\u00e4 vain yksi urallaan ep\u00e4onnistunut filmit\u00e4hti on tehnyt itsemurhan hypp\u00e4\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kirjaimilta alas. Hollywoodin filmiyhti\u00f6iden studiot puolestaan n\u00e4yttiv\u00e4t elokuviaan pienemmilt\u00e4 laatikkorykelmilt\u00e4. 21st Century Fox, Hanna Barbera, Universal Studios…  Tavallisia ty\u00f6paikkoja nine to five! Muuten, paikallinen vitsi on puhua ajanjaksoista B.D ja A.D. – ennen ja j\u00e4lkeen Disney’n.<\/p>\n\n\n\n

S\u00e4\u00e4 oli eritt\u00e4in l\u00e4mmin, l\u00e4hell\u00e4 90F, ja kaupunki oli j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ruskean, seisovan smogin alle jo heti aamup\u00e4iv\u00e4st\u00e4. Kaupunkiin tultaessa n\u00e4imme pilvenpiirt\u00e4j\u00e4rykelm\u00e4n, ja l\u00e4hemm\u00e4ksi tultaessa niist\u00e4 erottuivat ainakin Old City Hall, jossa King Kongin strategisia kohtauksia kuvattiin. Filmiss\u00e4 sen v\u00e4itettiin olleen Empire State Building Nykiss\u00e4.  Korkeimmassa pilvenpiirt\u00e4j\u00e4ss\u00e4 oli muistaakseni runsaat 70 kerrosta.  Pilvenpiirt\u00e4jiin rakennetaan nykyisin huojuntaraitoja maanj\u00e4ristyksen varalta. Kun j\u00e4ristys iskee ja maailma vapisee, n\u00e4m\u00e4 korkeat rakennukset voivat vaivatta heilua sunnilleen metrin verran edestakaisin murtumatta. <\/p>\n\n\n\n

Yksi filmiryhm\u00e4 n\u00e4htiin kuvaustauolla downtownilla. Statisteille maksetaan 200-300 dollaria siit\u00e4, ett\u00e4 he k\u00e4velev\u00e4t katukohtauksessa kameran ohitse, kertoi opas. Pys\u00e4hdyttiin Mrs. Chandlerin talon edustalla, jossa suihkusi iso suihkul\u00e4hde Lipschitzin maailmanrauhaa julistavan veistoksen edess\u00e4. Oscarit jaetaan vuosittain n\u00e4ill\u00e4 paikkeilla, muistaakseni ei juuri tuo talo kuitenkaan.<\/p>\n\n\n\n

Sitten oli vuorossa LA City Library, joka oli rakennettu melkein kokonaan uudestaan 70-luvulla tapahtuneen tuhopolton j\u00e4lkeen. Hieno, eklektinen rakennus puhdaspiirteisten pilvenpiirt\u00e4jien keskell\u00e4. Hieman Egypti\u00e4 (“Tutankhamonin hautal\u00f6yt\u00f6 vaikutti aikanaan vahvasti LA:n rakennusten muotoiluun, pyramideja on paljon”, sanoi opas), Kauko-It\u00e4\u00e4, Roomaa… mutta my\u00f6s t\u00e4ysin moderneja piirteit\u00e4. Hieno kokonaisuus, vaikkakin paksut kokolattiamatot joka paikassa ovat varmasti iso terveysriski. Tummaa puuta, nahkanojatuoleja, p\u00f6ytiin pultattuja, valurautaisia lamppuja, kattomaalauksia, sein\u00e4reliefej\u00e4. Tyyli oli hyvin hallinnassa. Ehk\u00e4 enemm\u00e4n kuin mik\u00e4\u00e4n muu n\u00e4kemist\u00e4ni kirjastoista, t\u00e4m\u00e4 kirjasto oli malliesimerkki “yhteisest\u00e4 olohuoneesta”, vaikka siell\u00e4 kuljettiinkin rullaportailla kerroksesta toiseen (n\u00e4m\u00e4 amerikkalaiset ne eiv\u00e4t jaksa kavuta portaita, kaiken pit\u00e4\u00e4 olla motorisoitua!). Hisseiss\u00e4 oli muuten hauskasti k\u00e4ytetty vanhoja luettelokortteja: ne oli sijoitettu lasilevyn alle hissin seinille ja my\u00f6s hissikuilu oli vuorattu niill\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Popular Library -osasto oli perustettu edist\u00e4m\u00e4\u00e4n nimenomaan populaarikirjallisuuden kulutusta, seikka, joka olisi 70-luvulla Tampereella tuomittu kerettil\u00e4isyyten\u00e4. Kun on tilaa, on tilaa: kirjat oli sijoitettu hyllyihin kansipuoli ulosp\u00e4in. Nettikoneita oli siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4, ja kirjaston OPACia (ja MELVYLi\u00e4) k\u00e4ytettiin ASCII-p\u00e4\u00e4tteill\u00e4. Sis\u00e4\u00e4ntuloaulassa oli kosketusn\u00e4ytt\u00f6isi\u00e4 suunnistuskoneita kirjaston palveluihin. Ulko-oven vieress\u00e4 oleva Security-huone oli j\u00e4rein koskaan miss\u00e4\u00e4n n\u00e4kemi\u00e4ni: eri puolille rakennusta sijoitetut kamerat n\u00e4yttiv\u00e4t jatkuvaa kuvaa noin tusinaan eri monitoriin. Milloinkahan t\u00e4m\u00e4 turvallisuusboomi mahtaa iske\u00e4 Suomeen oikein kunnolla? <\/p>\n\n\n\n

J. Paul Getty -museoon Malibuun mentiin Malibu Beachin l\u00e4pi. Valtameri aaltoili kuumassa auringonpaahteessa ja surffarit odottivat turhaan aaltoja. Kaikki ihmiset n\u00e4yttiv\u00e4t olevan shortseissa ja t-paidassa. All-American outfit. <\/p>\n\n\n\n

Gettyn museo on ensi vuonna j\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 museok\u00e4yt\u00f6st\u00e4 USA:n ainoaksi Rooman ja Kreikan taiteen tutkimuskeskukseksi. Uusi museo on nousemassa muutaman kymmenen kilometrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n korkealle vuorenhuipulle. Sinne tullaan menem\u00e4\u00e4n kiskoautolla, mik\u00e4 onkin aivan mainio ajatus. Sek\u00e4 opas ett\u00e4 Julia hehkuttivat kovasti uutta museota; se tulee olemaan todella iso, todella hieno ja todella komealla paikalla. Nykyinen museo on kopio pompeijilaisesta villasta sis\u00e4pihoineen, suihkul\u00e4hteineen, pienine pronssiveistoksineen,  pylv\u00e4sk\u00e4yt\u00e4vineen, etel\u00e4siiven verantoineen ja herbaarioineen kaikkineen. Kreikkalaiset veistokset, torsot, ruukut  ja muut antiikkiesineet olivat paikan parasta antia. Muutakin taidetta oli kohtalaisen paljon, mutta silti museon muut osat j\u00e4ttiv\u00e4t sekalaisen vaikutelman. Paljon pieni\u00e4 h\u00e4m\u00e4ri\u00e4 huoneita. N\u00e4kym\u00e4 toisen kerroksen verannalta piazzalle oli kuitenkin heng\u00e4stytt\u00e4v\u00e4: isokokoinen suihkul\u00e4hde kimalteli absoluuttisen sinisen\u00e4, horisontissa Tyyni valtameri, linnut lauloivat eukalyptuspuissa ja ilma oli yht\u00e4 l\u00e4mmint\u00e4 kuin oman kehon l\u00e4mp\u00f6tila. Oli vaikea erottaa, miss\u00e4 min\u00e4 lopuin ja muu maailma alkoi.<\/p>\n\n\n\n

Universal Filmwalk, huvipuisto\/elokuvakeskus\/kauppakeskus, oli l\u00e4k\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n kuumassa p\u00e4tsiss\u00e4 LA:n yl\u00e4puolisilla yl\u00e4ng\u00f6ill\u00e4. Ei tuulen hivent\u00e4k\u00e4\u00e4n. Oli mukava menn\u00e4 kauppoihin ilmastoitavaksi! Lauantai-ilta oli alkamassa ja v\u00e4ke\u00e4 valui pitkin keskuksen p\u00e4\u00e4katua sy\u00f6m\u00e4\u00e4n, jonottamaan leffalippua, katselemaan katutaiteilijoita tai juomaan p\u00e4iv\u00e4n sadannetta kahviaan… K\u00e4v\u00e4isin tiedekaupassa, joka m\u00f6i StrarTrek -tavaraa ja hauskahkoja t-paitoja. Yksi parhaista sanoi “Soon after the Wright Brothers had made their first successful five minute flight, their luggage could not be found”. Pieni\u00e4 p\u00f6yt\u00e4mobileja, populaareja tiedekirjoja yms. Kun en ollut tarpeeksi vakuuttunut mist\u00e4\u00e4n, j\u00e4tin ostamatta. Pidin jo kyll\u00e4 k\u00e4dess\u00e4ni hetken sukkaparia, jossa kuvattiin jalkap\u00f6yd\u00e4n kaikki luut, mutta sukissa ei ollut ollenkaan kantaa, joten arvasin lumouksen haihtuvan ensimm\u00e4isen pesun j\u00e4lkeen, enk\u00e4 luovuttanut dollareitani. Paikka, johon olisin halunnut menn\u00e4, oli 3D-elokuvastudio, mutta ensimm\u00e4iset n\u00e4yt\u00f6kset alkoivat illalla vasta klo 18.30, ja silloin meik\u00e4l\u00e4isten piti jo olla takaisin bussilla valmiina palaamaan Irvineen. <\/p>\n\n\n\n

Rahasta puheenollen dollarin seteli on itse asiassa hyv\u00e4 keksint\u00f6. Sit\u00e4 on paljon liikkeell\u00e4, mutta koska setelit ovat kevyit\u00e4, niit\u00e4 voi kantaa isonkin kasan ilman vaikeuksia. Vaikeinta on sen sijaan erottaa niit\u00e4 5,10,20 ja 50 dollarin seteleist\u00e4. Kolikot ovat niin ik\u00e4isi\u00e4 suunnilleen samaa kokoa ja n\u00e4k\u00f6\u00e4 kaikki. Yhden sentin kolikoita on paljon liikenteess\u00e4, koska hintoja ei py\u00f6ristet\u00e4. Sentin lanteilla ei kyll\u00e4 paljon mit\u00e4\u00e4n tee. 10 sentti\u00e4 eli dime on jo k\u00e4ytt\u00f6kelpoinen automaateissa, mutta kaikkein popul\u00e4\u00e4rein on quarter eli 25 sentti\u00e4. 5 sentin kolikkoa taas on vaikea erottaa quarterista. Mutta yleisin on siis one dollar, ja onneksi monet pikku kulut on todettu taalan arvoisiksi, kuten tipit, bussiliput, jne. Aika ajoin on kuitenkin muistutettava itselleen, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on itse asiassa vitosen arvoinen paperinpala eik\u00e4 mik\u00e4\u00e4n markan kolikko.<\/p>\n\n\n\n

Muovikortit ovat suosittuja ja tapana n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan, ett\u00e4 hotelliin tultaessa reseptionisti ottaa just in case printin kortista. Jos hotellissa oloaikana tulee kuluja, check-out sujuu joutuisasti. Tapa on tosin hieman riskaabeli, enk\u00e4 itse oikein pid\u00e4 siit\u00e4. Kyseess\u00e4 on kuitenkin arvopaperi, ja jos joku tulee ja ry\u00f6v\u00e4\u00e4 kaikki kuitit tiskilt\u00e4, niin siin\u00e4 sit\u00e4 sitten hetken ihmetell\u00e4\u00e4n mit\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n. Alan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 juttuja, jotka kertovat laajamittaisista korttivarkauksista ja -v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksist\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maassa.<\/p>\n\n\n\n

Ilta oli jo h\u00e4m\u00e4rtynyt, kun kurvasimme Holiday Innin pihalle. Kuten ennenkin, illan luonto\u00e4\u00e4nen\u00e4 olivat joko kaskaat tai sammakot. En koskaan p\u00e4\u00e4ssyt selville, kumpia ne olivat. Ihme kyll\u00e4, jos niin kuivassa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 olisi ollut sammakoita.<\/p>\n\n\n\n

Ennen huoneisiin palaamista oli k\u00e4ttelyiden ja hyv\u00e4stien j\u00e4tt\u00f6aika. Ensi vuonna Trondheimiin, jos vain p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n, sanoivat kaikki. K\u00e4vin viel\u00e4 katsastamassa Kaarlon voittaman Website-paketin, josko siit\u00e4 olisi mihink\u00e4\u00e4n meill\u00e4. Arvelin sen olevan serverisofta, mutta se osoittautuikin bundled-tyyppiseksi client-kokonaisuudeksi, jossa oli mm.  HTML-editori ja browseri. Kaarlo lupautui viem\u00e4\u00e4n sen Torontoon ja joko kauppaamaan edelleen tai j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itselle vastaisuutta varten. “PC:hen ei ole varaa ennen kuin auto on maksettu”, h\u00e4n huokaili.<\/p>\n\n\n\n

30.6 Viimeinen konferenssip\u00e4iv\u00e4, lento San Franciscoon<\/h4>\n\n\n\n

Aloitin tavaroiden pakkaamisen jo aamukuudelta, ja kahdeksaan menness\u00e4 olin  naputellut hieman t\u00e4t\u00e4kin. Tuntui haikealta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mukava 12:nnen kerroksen huone ja avarat maisemat. Yhdeks\u00e4n kieppeill\u00e4 menin laukkuineni hissille, ja Sinikka osui samaan aikaan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4\u00e4n, oli juuri l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kent\u00e4lle. Sovimme, ett\u00e4 h\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 minulle sanan Washingtonin hotelliin koskien itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n viettoa. Heiluttelin hyv\u00e4stit ja j\u00e4in lobbyyn lueskelemaan Kalifornian opastani. Miss\u00e4s se San Francisco olikaan? Kuten monena muunakin aamuna, ostin nytkin pikku pullon appelsiinimehua aamiaiseksi. <\/p>\n\n\n\n

Trondheimilaiset olivat niin ik\u00e4\u00e4n l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4. Fj\u00e4llbrantit meniv\u00e4t hotelliaamiaiselle. He eiv\u00e4t olleet LA:ssa edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, vaan seikkailivat linturetkill\u00e4. Nancy sanoi viel\u00e4 viime sanoikseen ennen kuin heitimme hyv\u00e4stit:”Det vore viktigt att samarbeta mera. Om vi kan.” Hyv\u00e4 kysymys.<\/p>\n\n\n\n

Tiesin shuttlen l\u00e4htev\u00e4n noin puolen tunnin v\u00e4lein hotellin oven edest\u00e4, mutta en tajunnut, ett\u00e4 se l\u00e4htisi kauimmaiselta ajokaistalta. Olin laukkuineni varmasti l\u00e4ht\u00f6\u00e4 tekev\u00e4n n\u00e4k\u00f6inen, mutta silti kuski ei tullut kysym\u00e4\u00e4n, olinko l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 kent\u00e4lle. Auto l\u00e4hti (ilman ett\u00e4 ket\u00e4\u00e4n oli kyydiss\u00e4) ja j\u00e4in kuin nalli kalliolle. Kello oli 9.30 ja kone l\u00e4htisi kelllo 10.55. Kymmenisen minuutin kuluttua auto kaartoi takaisin pihalle, ja kun kuski tuli ulos autosta, kysyin h\u00e4nelt\u00e4, milloin h\u00e4n l\u00e4htisi takaisin. “At ten”, h\u00e4n sanoi lakonisesti ja marssi sis\u00e4lle. Katselin kelloani hieman huolestuneena, mutta p\u00e4\u00e4ttelin sitten, ett\u00e4 minulla oli  kyll\u00e4 aikaa; kentt\u00e4 oli niin l\u00e4hell\u00e4. Hetken kuluttua hotellista kiirehti kuitenkin toinen virkapukuinen kaveri, tuli luokseni ja sanoi:”I’ll take you to the airport so that you don’t have to wait that long”, mik\u00e4 oli jo huomattavasti parempaa palvelua. H\u00e4n ajoi minut privaattikyydill\u00e4 John Wayne Airportille United check-inin l\u00e4helle ja siit\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 lykk\u00e4sin h\u00e4nelle dollarin kouraan. “Oh, thanks”, h\u00e4n sanoi hieman yll\u00e4ttyneen\u00e4. Ehk\u00e4 tipit eiv\u00e4t sittenk\u00e4\u00e4n ole Kaliforniassa niin yleisi\u00e4 kuin kuvittelin.<\/p>\n\n\n\n

Lento oli vajaan tunnin, ja sin\u00e4 aikana ehdin taas n\u00e4pp\u00e4ill\u00e4 Toshibaani reilun puoli tuntia, kun ensin oli p\u00e4\u00e4sty kymmeness\u00e4 minuutissa noususta eroon. Vaihdoin ikkunapaikkani k\u00e4yt\u00e4v\u00e4paikkaan. “I feel less claustrophobic by the window”, sanoi nainen, jonka kanssa tein vaihtokaupat. Keskimm\u00e4iselle istuimelle tuli nainen, joka ryhtyi lukemaan sanomalehte\u00e4, mutta ehti h\u00e4din tuskin etusivua edemm\u00e4s ennen kuin nukahti. Kun laskuun oli en\u00e4\u00e4 vajaa vartti, h\u00e4n her\u00e4si, kaivoi k\u00e4silaukustaan k\u00e4nnyk\u00e4n ja soitti ilmeisesti miehelleen. Mietin, oliko kyseinen k\u00e4nnykk\u00e4 sallittua mallia lentokoneessa vai eik\u00f6 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 moinen olekaan kielletty\u00e4. Tai sitten kukaan ei vain huomannut mit\u00e4\u00e4n ja lentokone laskeutui vain jokusen sentin pieleen. Itse asiassa lasku oli niin pehme\u00e4, etten huomannut milloin py\u00f6r\u00e4t koskettivat kentt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kentt\u00e4 oli mustanaan v\u00e4ke\u00e4. Shuttle-bussin saaminen oli ty\u00f6l\u00e4st\u00e4, ja seisoskellessani jonossa terminaalin ulkopuolella mietiskelin, mink\u00e4alaisia l\u00e4mp\u00f6tiloja Toshiba ja sen akut kest\u00e4v\u00e4t. Keskip\u00e4iv\u00e4n auringon alla, mustalla asfaltilla, tummassa kassissa asteita oli varmasti saman verran kuin saunassa. Hieman kauempana vanhahko nainen kaatui k\u00e4rryineen niin ett\u00e4 kolisi. H\u00e4nt\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6i heti avuliaiden l\u00e4himm\u00e4isten joukko.<\/p>\n\n\n\n

Matka kent\u00e4lt\u00e4 keskustaan ei kest\u00e4nyt kuin runsaan vartin, mutta sitten alkoivat vaikeudet. Joka vuosi kes\u00e4kuun lopussa San Franciscon Market Streeti\u00e4 pitkin kulkee suuri sateenkaariparaati. Paraatip\u00e4iv\u00e4 oli juuri t\u00e4m\u00e4 sama. Paraati ei ollut viel\u00e4 alkanut, mutta katuja oli jo suljettu ja ruuhka oli paha. Shuttlen kuljettaja puhkui ja puhisi, mutta ei voinut asialla mit\u00e4\u00e4n. Juutuimme ruuhkaan vajaaksi puoleksi tunniksi.<\/p>\n\n\n\n

Hotelli oli l\u00e4hell\u00e4 Union Squarea, jonka tunnisti muista aukioista siit\u00e4, ett\u00e4 siell\u00e4 kasvoi paljon palmuja – Kalifornian reissun kasvi #1. Huoneen lattiapinta-ala oli kolmasosa Irvinen Holiday Innin huoneesta ja ikkunoista n\u00e4kyi ahdas takapiha. J\u00e4tin tavarat kaappiin ja l\u00e4hdin katsomaan, milt\u00e4 paraati n\u00e4ytti. Ei niin mielikuvituksellinen kuin oletin, mutta v\u00e4ke\u00e4 oli paljon sek\u00e4 paraatissa ett\u00e4 katujen varsilla (yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4mpi\u00e4 luomuksia oli katsojissa), aurinko porotti, kansa hurrasi ja el\u00e4m\u00e4 oli j\u00e4nsk\u00e4\u00e4, tasa-arvoista ja rohkeaa. Seurasin paraatia Embarcaderolle asti, jossa paraati hajaantui kirpputoriksi ja jammailuksi. Kurvasin Chinatownin puolelle, joten sain heti tuntumaa tosi jyrkkiin nousuihin. Kuten LA:ssakin, t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin pilvenpiirt\u00e4j\u00e4t olivat keskittynet yhteen nurkkaan kaupunkia, financial districtiin.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 vaatimattoman kiinalaisaterian. J\u00e4lkiruuaksi join caffe latten Cafe Pressess\u00e4, joka myi my\u00f6s eurooppalaisia lehti\u00e4 ja kirjoja, enimm\u00e4kseen ranskalaisia. Harhailin lopuksi hetken Union Squaren varrella olevassa valtavassa Macy’s-tavaratalossa etsim\u00e4ss\u00e4 hammastikkuja. Neulan etsint\u00e4\u00e4 hein\u00e4suovasta. Luovutin, ja ostin pullon kivenn\u00e4isvett\u00e4 tilalle.<\/p>\n\n\n\n

Marja soitti hotelliin ja sovimme tapaavamme maanantaiaamuna puoli yhdeks\u00e4lt\u00e4 Highway 1:n varressa l\u00e4hell\u00e4 Golden Gate Parkia. Marja, Anna ja h\u00e4nen “vara\u00e4itins\u00e4” Barbara sek\u00e4 t\u00e4m\u00e4n Justine-poika olivat viett\u00e4neet muutaman p\u00e4iv\u00e4n Barbaran tytt\u00e4ren, Suzyn, luona kaupungin pohjoispuolella, San Rafaelissa, tois puol Golden Gate Bridge\u00e4. Hotellin concierge oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 Palo Altoon ajaisi runsaan puolisen tuntia. Saman verran kest\u00e4isi bussimatka #38:lla Geary Streetilt\u00e4 1:n varteen. Minusta n\u00e4ytti hyvin ep\u00e4varmalta, ehtisimmek\u00f6 Stanfordiin kymmeneksi, mutta Marja lupasi saada v\u00e4kens\u00e4 liikkeelle ajoissa.<\/p>\n\n\n\n

Ennen nukkumaanmenoa tein viel\u00e4 kysymys- ja kommenttilistan Stanfordia varten.<\/p>\n\n\n\n

1.7. Vierailu Stanfordissa<\/h4>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Stanford University<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

L\u00e4hdin etsim\u00e4\u00e4n bussipys\u00e4kki\u00e4 viime tipassa. En ensin huomannut sit\u00e4, vaikka concierge oli sanonut pys\u00e4kin olevan kadun toisella puolella. K\u00e4v\u00e4isin uudemman kerran kysym\u00e4ss\u00e4 tiskilt\u00e4, miten pys\u00e4kit oli merkitty (etten seisoisi taas oikeaan aikaan v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 paikassa, mist\u00e4 minua ei kukaan huomaisi) ja sain selville, et\u00e4 iso MUNI-kyltti tai jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4n reunaan maalattu BUSSTOP kertoisi, miss\u00e4 pys\u00e4kki oli.  Busseja kulkikin yhten\u00e4\u00e4n ja ehdin sovittuun paikkaan melkein samaan aikaan kuin Marja ja Barbarakin. Bussikuski oli ollut todella tehokas, vaikka pys\u00e4kkej\u00e4 oli melkein joka korttelissa ja vaikka puolet matkasta oli  suunnilleen 30 asteen nousua. No, laskuissa sai palautusta ajasta…<\/p>\n\n\n\n

Matka sujui joustavasti etel\u00e4\u00e4n interstate 280:lla. Olin yll\u00e4ttynyt n\u00e4kem\u00e4\u00e4n matkalla j\u00e4rven. Se oli San Andreas Lake. Ohitimme lentokent\u00e4n. Oikealla l\u00e4nness\u00e4 nousivat Montara- ja Santa Cruz-vuoret. Palo Alto on reilun 50 kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 San Franciscosta. Barbara kertoili SF:n liikenteest\u00e4 ja ajasta jolloin h\u00e4n itse asui kaupungissa ja h\u00f6rpp\u00e4si aina v\u00e4lill\u00e4 aamukahvia (etuistuinten v\u00e4liss\u00e4 on muoviset kupinpitimet). Siin\u00e4 turistessa olimme huomaamatta ajaneet kuutisenkymment\u00e4 kilometri\u00e4. Seikkailimme hetken kampuksella, kunnes l\u00f6ysimme Main Quad:n, mik\u00e4 oli merkitty karttaan. Sinne vei mahtava palmukuja, joten p\u00e4\u00e4rakennus siinteli kaukaisuudessa kuin jokin ranchin p\u00e4\u00e4rakennus ik\u00e4\u00e4n. Suuri, ovaalinmuotoinen liikenneympyr\u00e4 rakennuksen edess\u00e4 toimi liikenteenohjaajana. Ruskean, poltetun hiekan v\u00e4rinen rakennus. Espanjalaisvaikutteista. Main Quadin takaa siinteli sis\u00e4piha nurmikkoineen ja patsaineen ja sis\u00e4pihan takana kirkkomainen rakennus. Vihreit\u00e4 saarekkeita. Siirryimme kartan mukaan sis\u00e4tiloihin ja etsimme hetken vessoja. Paljon mutkikkaita k\u00e4yt\u00e4vi\u00e4, nuhruisen oloista, latteita harmaanruskeita s\u00e4vyj\u00e4. Huoneet, joihin saattoi vilkaista ohikulkiessa, olivat yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4t ahtaita ja ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen oloisia. Stanford tai ei, taso ei n\u00e4y ulosp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

Kirjastonjohtaja Rebecca Lasher otti meid\u00e4t vastaan Mathematical and Computer Science -kirjaston ovella. Pienikokoinen, pitk\u00e4tukkainen nainen shortseissa, lenkkareissa ja t-paidassa. “We don’t have air-conditioning and that’s why I’m dressed like this”, oli  h\u00e4nen ensimm\u00e4inen repliikkins\u00e4. Sis\u00e4ll\u00e4 oli todella tukahduttavaa. Ahtaat, matalat, tummat, kokolattiamattoiset tilat vahvistivat l\u00e4mm\u00f6n tuntua. <\/p>\n\n\n\n

Laitoksen raportteja on kaikkiaan noin 35 000, joista noin puolet verkossa. Loppuihin ei ole saatu julkaisulupaa tekij\u00e4noikeuden haltijalta. Projekti ei ole tehnyt mit\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4tutkimusta. Tiedostomuodot ovat ps, gif ja tiff-b (bittikarttakuvia). Rebecca oli erityisen ihastunut Cornellin yliopiston tekem\u00e4\u00e4n ohjelmistoon, jonka avulla tiff-b-kuvia pystyy selaamaan. Suurimmat tekniset ongelmat ovat olleet tulostamisessa. Jotkut raporteista ovat v\u00e4it\u00f6skirjoja, mutta Rebecca piti niit\u00e4 liian isoina ja raskaina ja h\u00e4nen mukaansa niist\u00e4 ehk\u00e4 luovutaan jatkossa. Projektin kulusta Rebecca kertoi, ett\u00e4 yhteisty\u00f6 tietotekniikan kanssa on ollut antoisaa vaikkakin vaikeaa. Projektikokoukset ovat olleet aina hyvin kireit\u00e4. Muista projektiin osallistuneista yliopistoista (MIT, Cornell) ei ollut mukana kirjastoa. \u201cComputer Science on kiinnostunut vain tutkimuksesta, ei tuotannosta\u201d, painotti Rebecca. Stanfordin atk-keskusta ollaan ulkoistamassa ja kirjastonkin on p\u00e4rj\u00e4tt\u00e4v\u00e4 omillaan. \u201cThis is the way we have to go\u201d, Rebecca sanoi ja kertoi, ett\u00e4 budjetin painopistett\u00e4 on siirrett\u00e4v\u00e4 palveluista digitointiin. Kirjaston on panostettava atk-opin saamiseen, erityisesti unixiin. <\/p>\n\n\n\n

Kun kysyin, onko h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n metadatasta saavutettavissa jokin yhteinen standardi, Rebecca vastasi painokkasti \u201cei\u201d. Ei yht\u00e4 standardia eik\u00e4 oikeastaan standardia laisinkaan, vaan joukko skeemoja. Se johtaa kuitenkin suureen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n \u201cdirty records\u201d, kuten Rebecca muotoili. P\u00e4ivitykset tulevat olemaan vaikeita. Rebecca ei ole ollut tekemisiss\u00e4 IETF:n kanssa. \u201cLuen kyll\u00e4 heid\u00e4n draftejaan\u201d, h\u00e4n sanoi.<\/p>\n\n\n\n

Katselimme kampusta sen mit\u00e4 auringonpaahteelta pystyimme. Nurmikon keskell\u00e4 olevat yksitt\u00e4iset miehenhahmoiset patsaat n\u00e4yttiv\u00e4t kaukaa Rodinilta ja niit\u00e4 ne olivatkin. Kirkon ulkosein\u00e4 oli t\u00e4ynn\u00e4 mosaiikkia. Kirkko oli rouva Stanfordin muisto miehelleen. T\u00e4m\u00e4 maa el\u00e4\u00e4 nimist\u00e4; menetp\u00e4 minne hyv\u00e4ns\u00e4, niin n\u00e4et rakennuksia, huoneita, tiloja ja niiss\u00e4 olevia esineit\u00e4, jotka on lahjoittanut joku henkil\u00f6, perhe, s\u00e4\u00e4ti\u00f6 tai yritys. <\/p>\n\n\n\n

Anna, Suzy ja Justine ilmestyiv\u00e4t v\u00e4syneen oloisina n\u00e4k\u00f6s\u00e4lle. He olivat tulleet Suzyn autolla per\u00e4ss\u00e4  – muut jatkaisivat Irvineen, min\u00e4 palaisin Suzyn mukana takaisin SF:oon – ja ideana oli k\u00e4yd\u00e4 viel\u00e4 San Josessa koko porukan voimalla. Barbara halusi meid\u00e4n k\u00e4yv\u00e4n viel\u00e4 katsomassa kirkkoa (teatterimainen, varsin iso) ja sen j\u00e4lkeen poikkesimme viel\u00e4 Bookstoressa. Se oli iso, joten viivyimme siell\u00e4 aika pitk\u00e4\u00e4n, joimme kahvilassa kokikset. Me suomalaiset s\u00f6imme Stanford-suklaapatukoita, amerikkalaiset is\u00e4nt\u00e4mme olivat kaikki suklaa-allergisia. Hypistelimme tavaroita kaupassa. P\u00e4\u00e4dyin ostamaan S-lippiksen, paristoja nauhuriin ja pari korttia. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llaisilla helteill\u00e4 parkkeerattuun autoon meno on taito sin\u00e4ns\u00e4. Miten menn\u00e4 kuumaan uuniin? Itsesuojeluvaisto sanoo v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti, ett\u00e4 \u00e4l\u00e4 tee sit\u00e4. T\u00e4k\u00e4l\u00e4inen tapa on laittaa parkkiajaksi tuulilasin sis\u00e4puolelle haitarimainen aurinkosuoja, mutta sill\u00e4 voi hillit\u00e4 vain kojelaudan kuumentumista.  Ovet auki ja ilmastointi t\u00e4ysille. Parissa minuutissa l\u00e4mp\u00f6 laskee siedett\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Etsimme Palo Alton keskustasta ruokapaikan ja s\u00f6imme lounaan. Valitsin pastafucilleja kevyess\u00e4 tomaattikastikkeessa, jossa oli paprikoita, kapriksia ja vihreit\u00e4 oliiveja. Tomaattia oli aivan liikaa, mutta alkupalaksi tuotu leip\u00e4 oli tuoretta ja hyv\u00e4\u00e4. Smalltalkia: puhetta perheest\u00e4, matkoista, Annan kokemuksista… Justine on tulossa vastavierailulle Suomeen kuukaudeksi muutaman viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 ja Annan Irvinen kavereista on jo moni varannut seuraavia kesi\u00e4 vierailulle, joten Talikan perheest\u00e4 ei tule puuttumaan vieraita.<\/p>\n\n\n\n

Seurasi tavaroiden siirto autosta A autoon B ja Marja ja kumppanit l\u00e4htiv\u00e4t etel\u00e4\u00e4n. Matka kest\u00e4isi kahdeksan tuntia ilman katkoja, suunnilleen sama matka kuin Rovaniemelt\u00e4 Helsinkiin. Halauksia, hyv\u00e4stej\u00e4. Suzyn auto oli Hondan kokoinen (merkki j\u00e4i rekister\u00f6im\u00e4tt\u00e4) neliovinen, Barbaran taas neliovinen maastoauto, joita t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on paljon liikkeell\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Ajoimme 280-tiet\u00e4 pohjoiseen, sitten highway ykk\u00f6st\u00e4 Golden Gate Parkin l\u00e4pi ja edelleen Geary Streeti\u00e4 it\u00e4\u00e4n, keskustaan. Suzy on sairaanhoitaja (registered) mutta ilman vakituista ty\u00f6paikkaa. Firma, jolle h\u00e4n tekee t\u00f6it\u00e4, myy sairaanhoitopalveluja, joten h\u00e4n joutuu tekem\u00e4\u00e4n erilaisia hanttihommia ja lomat ovat v\u00e4hiss\u00e4. Korealaisen poikayst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kanssa Suzy suunnittelee matkaa Peruun ja  toivoo saavansa my\u00f6s t\u00f6it\u00e4 sielt\u00e4. Ty\u00f6tt\u00f6myys oli h\u00e4nelle yll\u00e4tys; opiskeluaikana siihen ei  osannut varautua. Kun kysyin, onko tilanne sama muissakin osavaltioissa, h\u00e4n sanoi, ett\u00e4 ehk\u00e4 keskil\u00e4nness\u00e4 voisi olla t\u00f6it\u00e4, mutta ett\u00e4 h\u00e4n ei halua asua siell\u00e4. Kerroin Suomen ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 ja h\u00e4n kauhisteli ty\u00f6tt\u00f6myysprosenttia. Juttelimme my\u00f6s liikenteest\u00e4 (kerroin Illinois-Indiana -ajostani) ja h\u00e4n kertoi olevansa mielest\u00e4\u00e4n hyv\u00e4 ajaja muttei luota toisiin.<\/p>\n\n\n\n

Suzy tiputti minut hotellin ovelle. J\u00e4in lojumaan s\u00e4ngylle katselemaan telkkaria ja torkkumaan.  Uupunut olo. CNN:n mainokset, uutisankkurit ja s\u00e4\u00e4tieteilij\u00e4t alkavat jo olla selk\u00e4ytimess\u00e4. Olin tietoinen ennen t\u00e4nne tuloani, ett\u00e4 uutiset ei-Amerikasta tulevat olemaan v\u00e4hiss\u00e4, mutta silti niiden l\u00e4hes t\u00e4ydellinen puuttuminen oli yll\u00e4tys. Vain Ven\u00e4j\u00e4n vaalit ja Israelin p\u00e4\u00e4ministerin USA-vierailu saavat uutistilaa. Mit\u00e4h\u00e4n Eurooppaan kuuluu? Torkahdin. Kun her\u00e4sin, kello oli melkein kahdeksan, ja totesin tarvitsevani jotain pient\u00e4 sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. Nappasin mukaan Computer-lehden (Illinoisin DLI:n esittelyjuttu olisi luettava ennen vierailua) ja menin ulos kadulle. Ilma oli l\u00e4mmint\u00e4, mutta ilta oli jo tummumassa. Ajatus l\u00e4hte\u00e4 Chinatowniin etsim\u00e4\u00e4n ruokapaikkaa ei tuntunut oikein j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4. Ei ollut niin n\u00e4lk\u00e4k\u00e4\u00e4n. Macy’s oli jo kiinni, joten sen kellarissa olevasta ruokaosastostakaan ei saisi naposteltavaa. Tein kierroksen parin korttelin ymp\u00e4ri ja menin l\u00e4heiseen kuppilaan, joka osoittautui varsin isoksi perheravintolaksi. Tiskilt\u00e4 sai l\u00e4mpimi\u00e4 annoksia ja voileipi\u00e4. Takahuoneessa pauhasi pari telkkaria baseballia. Asiakkaina oli mustia perheit\u00e4, yksitt\u00e4isi\u00e4 valkoisia vanhuksia – ett\u00e4 on vaikea puhua eri roduista kun on t\u00e4mm\u00f6inen monokulttuurin edustaja ollut koko ik\u00e4ns\u00e4! – ja baaritiskill\u00e4 rupateltiin kuuluvasti. Tilasin kalkkunavoileiv\u00e4n ja pikkupullon Gallon veljesten cabernet’a. Viini oli kamalaa mutta kalkkuna oli ihan sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. Lueskelin hieman, mutta baseball tunkeutui molemmista korvista sis\u00e4\u00e4n h\u00e4iritsem\u00e4\u00e4n aivoty\u00f6skentely\u00e4. Seinill\u00e4 oli suurikokoisia kuvia arvattavasti isoistakin baseball-t\u00e4hdist\u00e4, itse muistin nimelt\u00e4 vain Babe Ruthin. Kuvista en kuitenkaan h\u00e4nt\u00e4 tunnistaisi.<\/p>\n\n\n\n

Mit\u00e4h\u00e4n tapahtui jalkapallon EM-loppuottelussa? Stanfordissa Justine selaili Soccer-lehte\u00e4 mutta tiesi vain sen, ett\u00e4 loppuottelussa olivat Saksa ja Tsekki. “German should win, they are better”, h\u00e4n sanoi. My\u00f6nsin, ett\u00e4 sill\u00e4 on enemm\u00e4n disipliini\u00e4, mutta ett\u00e4 Tsekki oli pelannut mainiosti. Niin my\u00f6s Englanti. Kerroin Hollannin olleen yksi suosikeistani, mutta ett\u00e4 se oli pelannut hyvin ep\u00e4varmasti turnauksessa.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittelua Toshiballa kunnes silm\u00e4t alkoivat lurpahdella. Edes regular coffee ei auttanut pysym\u00e4\u00e4n hereill\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

2.7. San Francisco<\/h4>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
San Francisco<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Otin aamun leppoisasti ja vasta kun tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 olo alkoi olla sopiva tutustumaan kaupunkiin, k\u00f6mmin yl\u00f6s, keitin kahvit, vy\u00f6tin sinisen Eagle Creek -vy\u00f6t\u00e4r\u00f6laukkuni ja laskeuduin viidennest\u00e4 kerroksesta alas. Hotelli oli vilkas. Paljon v\u00e4ke\u00e4 Brasiliasta, Australiasta, Uudesta Seelannista. N\u00e4m\u00e4 kansallisuudet tunnistin hississ\u00e4, joka sanoo iloisesti “blink” kun ohittaa kerroksen. <\/p>\n\n\n\n

Viile\u00e4 aamu. K\u00e4\u00e4nnyn takaisin ja k\u00e4yn vaihtamassa shortsien tilalle pitk\u00e4t housut ja laitan varmuuden vuoksi my\u00f6s pitk\u00e4hihaisen puseron kassiin. Otin oppia oppaasta, joka sanoi ett\u00e4 ne turistit, jotka ovat ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n olleet shortseissa Golden Gatella, ovat katuneet. Opas osoittautui olevan t\u00e4sm\u00e4lleen oikeassa.<\/p>\n\n\n\n

Ensin SFMOMA:lle Market Streetin etel\u00e4puolelle, mutta sep\u00e4 aukesikin vasta klo 11 ja kello oli 10. Katselin hetken Yorba Buena Gardensin Art Centerin ulkokuorta, otin muutaman valokuvan, luin Martin Luther Kingin kuolemattomia lauseita Centerin ulkosein\u00e4st\u00e4 ja k\u00e4v\u00e4isin varmistamassa, ett\u00e4 yl\u00e4tasanteen kahvila oli todellakin lopettanut. L\u00e4mmin aamupala olisi ollut ihan okei. K\u00e4velin hetken ymp\u00e4riins\u00e4 keskustassa. Ilma oli niin viile\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tin ottaa Geary Streetilt\u00e4 nyt jo tutuksi tulleen 38:n ja jatkaa Highway 1:lt\u00e4 pohjoiseen 28:lla, aina Bridgelle saakka. Museossa ehtisin k\u00e4yd\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4kin. <\/p>\n\n\n\n

Sumu oli vahvaa sillan luona ja “kolea”-adjektiivi oli kerrankin paikallaan. Sillasta n\u00e4kyi ehk\u00e4 noin 15%. Onneksi n\u00e4in sen lintuperspektiivist\u00e4 23.6 kun saavuimme mantereelle. Silta on kaunis, kevyt ja voimakas. Alcatraz Island siinsi horisontissa, sumusireeni ulvoi apaattisesti.  Kuvittelin aiemmin, ett\u00e4 siltaa p\u00e4\u00e4sisi katsomaan samasta kulmasta kuin Hitchcockin Vertigossa, miss\u00e4 Kim Novak pulahtaa Bayhyn. Mutta valetta kaikki: silta on niin korkealla, ett\u00e4 elokuvassa esitetty\u00e4 kuvakulmaa siihen ei saa sitten mill\u00e4\u00e4n.  Piipahdin matkamuistomyym\u00e4l\u00e4\u00e4n, jossa sillan profiili kaupallistettiin 100-prosenttisesti. V\u00e4ltyin ostamasta silta-soittorasiaa, silta-esiliinaa ja -pannulappua, silta-kirjatukia jne. jnp.<\/p>\n\n\n\n

Dollarin bussilipulla sai kaksi vaihtoa kolmen tunnin aikana, ei mik\u00e4\u00e4n hullumpi vaihtosuhde. Bussi ajoi Presidion kaupunginosan l\u00e4pi Lombard Streetille, jossa j\u00e4in pois  ja k\u00e4velin lopun matkaa m\u00e4ke\u00e4 yl\u00f6s Russian Hillille. Mainiot n\u00e4kym\u00e4t it\u00e4\u00e4n ja l\u00e4nteen. Lombard on kuuluisa siksakkaavasta ajotien p\u00e4tk\u00e4st\u00e4 m\u00e4en id\u00e4npuoleisella rinteell\u00e4, jonka varrella on huolellisesti hoidettuja pikku taloja istutuksineen. Turisteja oli paikalla muitakin, sek\u00e4 katsomassa ett\u00e4 ajamassa autoa katua alas. Kaikkea sit\u00e4 turistin p\u00e4\u00e4nmenoksi keksit\u00e4\u00e4nkin! <\/p>\n\n\n\n

Istahdin juomaan root beeri\u00e4 katukahvilassa ja kirjoittamaan kortteja Suomeen. Sitten yl\u00f6s North Beachia (j\u00e4i Fisherman’s Wharf v\u00e4liin) ja edelleen Greeni\u00e4 (n\u00e4kym\u00e4t East Bay Bridgelle), ja lopuksi alas Montgomery Streetia Transamerica Pyramidille. Orientoitumista hetken talon juurella ja sitten postiin, kirjakauppaan ja SFMOMA:aan, johon oli ilmainen p\u00e4\u00e4sy (eka tiistai kuussa). Tyylik\u00e4s rakennus ja hienot kokoelmat. Nappik\u00e4ynti. Museokauppa my\u00f6s hyv\u00e4. Sitten hotellille viem\u00e4\u00e4n kamat, lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n, vaatteiden vaihto, Silicon Snake Oil kainaloon ja Chinatowniin. Vaatimaton ravintola, jossa paljon kiinalaisia. Otin taas selection-tyyppisen ruokalajin, joka olikin oikein maukasta. Alkukeitto sama kuin sunnuntaina. Kaikki muu sapuska oli laitettu samalle lautaselle: broccoli, kev\u00e4trulla, possua, nautaa ja riisi\u00e4. Teet\u00e4 p\u00e4\u00e4lle. Sitten shoppailemaan: silkkitunika Jyrkille, helminauha itselle. Hotellille ja shuttlen tilaus huomiseksi.<\/p>\n\n\n\n

3.7 Lento San Francisco – Washington, D.C.<\/h4>\n\n\n\n

Shuttlea odotti lis\u00e4kseni uusiseelantilainen kaveri, n\u00e4in tulkitsin kassiteksteist\u00e4. Autosta meid\u00e4n tiputettiin yksi kerrallaan eri lentoyhti\u00f6iden check-in-alueelle.<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4stit SF:lle. Koneessa ruokailu ja \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4n Redford-Pfeiffer-nyyhk\u00e4ilyn seuranta sivusilm\u00e4ll\u00e4. \u00c4\u00e4ni olisi maksanut nelj\u00e4 taalaa. Vieress\u00e4 istui nuori japanilaispari, joka piti toisiaan k\u00e4dest\u00e4 kaikissa ilmakuopissa. Nukkuivat muuten koko 4.5 tuntia tai ainakin pitiv\u00e4t silm\u00e4ns\u00e4 kiinni. S\u00e4\u00e4 oli selke\u00e4 ja jos vain olisin tiennyt miss\u00e4 kulloinkin oltiin, olisin nauttinut matkasta viel\u00e4 enemm\u00e4n. Mutta kaikki paikannusdata on piloteilla. Kun kysyin lentoem\u00e4nn\u00e4lt\u00e4, voisiko h\u00e4n sanoa miss\u00e4 suunnilleen olemme, h\u00e4n vastasi ett\u00e4 “I don’t have a clue” ja lupasi kysy\u00e4 ohjaamosta, mutta unohti sitten jutun. Luultavasti olimme silloin Great Plains -alueella, koska alue n\u00e4ytti niin tasaiselta ja viljellylt\u00e4. Monin paikoin oli hauskoja py\u00f6reit\u00e4 peltoja, niin ainakin luulin. Ajavatko ne t\u00e4\u00e4ll\u00e4 leikkuupuimurilla ympyr\u00e4\u00e4? Kai se on niin, ett\u00e4 kun on paljon tilaa, kulmat voi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Mississippi sen oli pakko olla, mit\u00e4\u00e4n muuta niin isoa jokea ei kartalla oikein n\u00e4y. Tai ehk\u00e4 sen Ohio-sivujoki? Lounaaksi oli muutama vaihtoehto, joista valitsin pihvin. Kyyn\u00e4rp\u00e4\u00e4n kokoinen kl\u00f6ntti, jota s\u00e4esti perunamuusi (joka ei ollut oikeista perunoista), broccoli ja leip\u00e4. Kastike oli ihan hyv\u00e4\u00e4. Lopuksi kahvia ja makeahko j\u00e4lkiruokapatukka, jossa oli kaikkea muuta terveellist\u00e4 hiilihydraattia paitsi suklaata, jota patukasta aina ensin luulisi. Oli viljaa ja marjaa ja ties mit\u00e4. Vaalea, sitke\u00e4hk\u00f6 otus.<\/p>\n\n\n\n

Perill\u00e4 oli puolipilvist\u00e4. Ensimm\u00e4inen ty\u00f6 on aina l\u00f6yt\u00e4\u00e4 tapa p\u00e4\u00e4st\u00e4 downtown ja hotelliin jollain vempaimella. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapa oli bussi, joka vei v\u00e4ke\u00e4 Dullesilta muutamaan keskustan isompaan hotelliin, ei kuitenkaan DuPont Plazaan, jota etuk\u00e4teen luulin hienoksikin nimest\u00e4 p\u00e4\u00e4tellen (minut on niin helppo jym\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mainonnalla). Lentokentt\u00e4virkailijat, jotka ovat kaikki olleet mustia, v\u00e4h\u00e4sanaisia ja suoraan sanoen aika ep\u00e4yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4,  myiv\u00e4t minulle 16 taalan lipun ja ehdin juuri sopivasti 21.20 bussiin. Ajaja oli p\u00f6n\u00e4kk\u00e4 ja rento kaveri, joka vahvisti tiedon, ettei aja DuPontille asti.  Matka kesti nelisenkymment\u00e4 minuuttia ja kun muut nelj\u00e4 asiakasta olivat poistuneet – keski-ik\u00e4inen valkoinen mies, i\u00e4k\u00e4s musta nainen  ja kaksi japanilaista nuorehkoa kaverusta, jotka olivat tulleet samalla koneella, business-luokassa ja j\u00e4iv\u00e4t nytkin kalleimpaan paikkaan, Hyattiin – minut kuljetettiin yksityiskyydill\u00e4 Mayfloweriin. Siirsin tavarat parin metrin p\u00e4\u00e4h\u00e4n, taksin takapenkille. <\/p>\n\n\n\n

Taksikuski ep\u00e4ili ensin, kannattaako minun ottaa kyyti\u00e4, sill\u00e4 DuPont Plaza oli parin korttelin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, mutta ei pannut vastaankaan. Maksu oli nelj\u00e4 taalaa (plus tippi). Washingtonin taksit noudattavat zone-j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Kuski oli puhelias ja kysyi, mist\u00e4 olin kotoisin. “From Australia?” Tosi wild quess, sanoisin. Kun mainitsin oikean maan, se sai aikaan hieman ep\u00e4varman um-uh’in. Vaihdoimme muutaman sanan 4th of July’sta ja h\u00e4n sanoi olevansa t\u00f6iss\u00e4 silloinkin. <\/p>\n\n\n\n

Hotelli osoittautui parhaat p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 n\u00e4hneeksi rakennukseksi. Ilmeisesti joskus 70-luvulla se on saattanut olla coolikin paikka; streamlined-tyyli aulassa, ei mit\u00e4\u00e4n turhaa (ei oikeastaan paljon mit\u00e4\u00e4n), hissin ovet olivat lasia, joten hissej\u00e4 ei aluksi huomannut ollenkaan, jne. Matkan t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 enites business-orientoitunut kerrospalvelija ty\u00f6nsi ensi t\u00f6ikseen kouraani alennuslipukkeen hotellin dinner-ravintolaan (sill\u00e4kin siis menee huonosti), kantoi sitten kassini hissiin, puhui koko ajan kuin nauhalta mit\u00e4 kaikkea hotellin l\u00e4hitienoo tarjoaa, mit\u00e4 tapahtuu 4thina ja niin poisp\u00e4in. Palkkioksi annoin vitosen. Taisi olla kolmas suoraan k\u00e4teen antamani tippi t\u00e4ll\u00e4 reissulla. Erilaisiin ravintolatarjoilupalkkioihin yms. on varmasti mennyt satanen. <\/p>\n\n\n\n

Kun astuimme 6. kerroksen kohdalla ulos hissist\u00e4, n\u00e4ky oli varsin masentava. Alakerran neutraaliin nuhruisuuteen verrattuna t\u00e4\u00e4ll\u00e4 vallitsi anarkia: seinist\u00e4 oli revitty irti tapetit ja vanhoja maaleja oli kaavittu pois. N\u00e4kym\u00e4 turistin painajaisesta. Palvelija kiiruhti sanomaan, ett\u00e4 he korjaavat tiloja, mutta ett\u00e4 huoneet ovat kunnossa, johon min\u00e4:”I hope so!”<\/p>\n\n\n\n

Ilmastointilaite hurisi \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti ikkunan alla. Suljin sen. Telkkari oli erityisess\u00e4 kaapissa, josta piti avata ovet katselun ajaksi. Amme oli mielenkiintoisen mallinen. Kylpp\u00e4rin ja itse huoneen v\u00e4liss\u00e4 oli kumma pieni kulmahuone, jossa oli vain peili sein\u00e4ll\u00e4 ja vanha lipasto. Friscon pikku k\u00e4mp\u00e4n j\u00e4lkeen oli mukava olla hieman suuremmassa huonessa.<\/p>\n\n\n\n

Kuten ennenkin, aukaisin toosan CNN:lle. Ikkunasta avautui n\u00e4kym\u00e4 Kramerbooks & afterwords -nimiseen, vilkaan n\u00e4k\u00f6iseen ravintolaan. Matkaoppaani kertoi, ett\u00e4 DuPoint Circlen alue oli aikaan taiteilijoiden suosimaa aluetta, kunnes asuntojen hinnat nousiva. Nykyisin se on tunnettu erityisesti homojen kaupunginosana. Erikoista sin\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 seksuaaliset v\u00e4hemmist\u00f6t n\u00e4yttiv\u00e4t olevan matkani toistuva teema!<\/p>\n\n\n\n

Kahvinkeitin ei toiminut. Valo kyll\u00e4 syttyi ON-nappulaan, mutta mit\u00e4\u00e4n tuttua korinaa ei alkanut kuulua. Siin\u00e4 samassa huomasin my\u00f6s, ett\u00e4 olin unohtanut EText Centerin osoitteen ja Seamanin puhelinnumeron ty\u00f6paikalle. Pahus. Olin luvannut ilmoittaa h\u00e4nelle, mihin aikaan ilmaannun paikalle. H\u00e4n oli luvannut tulla noutamaan minut milt\u00e4 asemalta tahansa Charlottesvilless\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Siunattu tiedonv\u00e4litys. Kirjoitin hotellin kirjepaperille viestin P\u00e4k\u00e4lle\/Linnealle, jossa pyysin heit\u00e4 katsomaan netist\u00e4 keskuksen osoitteen ja faksaamaan sen minulle. Arvelin aikaeron olevan noin 10 tuntia, joten kello olisi Suomessa n. 8.30. Kun kirjoitin viesti\u00e4, puhelin soi. Sinikka soitti Virginian puolelta, jossa h\u00e4n oli vierailemassa tuttujensa luona. Sovimme tapaamisesta 4.7 klo 20 Constitution Avenuella, National Museum of American Historyn pihalla. H\u00e4n ja perheen miesv\u00e4ki olivat tulossa katsomaan ilotulitusta, joka alkaisi Washington-monumentin luona heti pime\u00e4n laskeuduttua klo 21.15.<\/p>\n\n\n\n

Vein viestin faksattavaksi ja valitin samalla kahvinkeittimest\u00e4. Se luvattiin vaihtaa viel\u00e4 samana iltana jos vain mahdollista. Aikaero San Franciscon ja Washingtonin v\u00e4lill\u00e4 on kolme tuntia. Elin siis viel\u00e4 alkuiltaa ja oli aikaa saada jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. K\u00e4velin ulos ja menin Kramerbooks & afterwordsin jonoon. Muutaman minuutin jonotus kirjakaupan puolella, sitten nime\u00e4ni kuulutettiin mikkiin. Juomaksi valitsin Wicked Alen ja ruuaksi pari avokadolla vahvistettua, t\u00e4ytetty\u00e4 tex-mex-leip\u00e4\u00e4. S\u00e4\u00e4 oli leppe\u00e4 mutta tuulinen. Istuin ulkona, aivan sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin vieress\u00e4, ep\u00e4tasaisella maalla, ja sek\u00e4 p\u00f6yt\u00e4 ett\u00e4 tuoli keikkuivat. \u00c4\u00e4ni\u00e4, astioiden kilin\u00e4\u00e4, tuoksuja, musiikkia… eloisa paikka, ja asiakkaat boheemi-intellektuellista p\u00e4\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

4.7 Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4<\/h4>\n\n\n
\n
\"\"<\/a>
Yleis\u00f6\u00e4<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n

Aamukahvi j\u00e4i keitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4, sill\u00e4 keitin oli edelleen se sama r\u00e4m\u00e4. Kehitin jo tavan juoda sokerikahvit aamulla (=aamiainen) ja nyt potutti. Ei auttanut muu kuin pakata normaalit turistikamppeet mukaan ja l\u00e4hte\u00e4 kaupungille.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vely l\u00e4himm\u00e4lle metroasemalle (t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sen nimi todellakin on Metro), viiden taalan p\u00e4iv\u00e4passin osto automaatista ja menoksi. Automaattien k\u00e4ytt\u00f6 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on viety paljon pidemm\u00e4lle kuin koto-Suomessa. Niill\u00e4 tulee olemaan a hell of  a lot ty\u00f6, kun niihin on lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4 \u00e4lykorttiliittym\u00e4t jonkun vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Voivat ne tietysti s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ne kolikko- ja setelilinjallakin samaan tapaan kuin jalat ja paunatkin. “Flashing plastic” on muuten Visan vinguttamista, luin jostain lehtijutusta.<\/p>\n\n\n\n

Opastussysteemi toimii varsin hyvin. Linjoja on muutama ja ne noudattavat v\u00e4risymboleja, on Red ja Blue jne. Ei mit\u00e4\u00e4n mahdollisuutta eksy\u00e4 niin kuin Brysseliss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iseksi piti selvitt\u00e4\u00e4, miten p\u00e4\u00e4st\u00e4 Charlottesvilleen. AREA:ssa Etti Suominen oli sanonut, ett\u00e4 D.C:n ja C:n v\u00e4lill\u00e4 olisi runsaasti juna- ja bussiyhteyksi\u00e4. Luotin siihen. Ajoin Central Unionille ja nousin sielt\u00e4 katutason Information-tiskille. Hienosti uusittu rakennus. Mutta mit\u00e4 hittoa! Kaksi Amtrak-linjaa, Crescent ja Central, ajavat kyll\u00e4 C:n kautta, mutta meno- ja paluuajat menev\u00e4t t\u00e4ysin ristiin minun aikatauluni kanssa. Paluu onnistuisi, jos olisin C:ss\u00e4 y\u00f6t\u00e4, mit\u00e4 en suinkaan ajatellut tehd\u00e4. Mitenk\u00e4s Greyhound? Ajattelin vaivata p\u00e4\u00e4t\u00e4ni sill\u00e4 hieman my\u00f6hemmin. Nyt aamiaista. Mukavan oloinen idea kahvilalle: valitse itse tiskeilt\u00e4 mit\u00e4 haluat ja maksat kassalle. V\u00e4h\u00e4n niinkuin supermarketissa. Appelsiinimehua, kahvia (n. 0,5l t\u00f6lkki), croissant, hedelm\u00e4salaatti. Yhteens\u00e4 noin 15 FIM. <\/p>\n\n\n\n

K\u00e4velylle. Capitol Hill, sielt\u00e4 The Mallia pitkin alas. Itsen\u00e4isyysp\u00e4iv\u00e4n paraatia valmisteltiin jo. Puisto oli t\u00e4ynn\u00e4 koululaisorkestereita pukeutuneina yhten\u00e4isiin pukuihin, lojumassa nurmikolla puiden suojassa, heitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 frisbeet\u00e4, avaamassa torviaan. My\u00f6s muita kansallisuuksia n\u00e4kyi. Ruotsin armeijan paraatiporukka esitti komean numeron nurmikolla. Ymp\u00e4rill\u00e4 seisoi satakunta ihmist\u00e4 shortseissaan katsomassa miten univormupukuiset askelsivat kuvioita, l\u00f6iv\u00e4t rumpua ja puhalsivat tattoota. Varsinainen paraati alkoi puoliltap\u00e4ivin. Helle alkoi sopivasti nousta. Eri puolilla The Mallia odotti kymmeni\u00e4 ryhmi\u00e4 vuoroaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 paraatin h\u00e4nnille; eri osavaltioiden ja ulkomaiden edustajat esittiv\u00e4t omia kansallispukujaan, -tanssejaan ja -musiikkiaan. Muuta tarpeistoa olivat valtavat ilmapallot (mm. Pop-Eye), plakaatit ja banderollit. Paraatia rauhoittivat ratsupoliisit, jotka tepastelivat eri teemoihin jaetun paraatin v\u00e4liosissa. Eniten yleis\u00f6\u00e4 istui National Museum of Artin l\u00e4nsisiiven rappusilla. Itse k\u00e4velin puiston puolella, otin valokuvia (vaikka filmi olikin taas loppumassa; t\u00e4\u00e4ll\u00e4 saa enimm\u00e4kseen 24-kuvan rullia, ja totuttuun 36:een verrattuna ne tuntuvat aina loppuvan kesken) ja mietin samalla liikennepulmia.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin Washingtonin pyramidimonumentin alla. Paikka vain oli niin avoin, ett\u00e4 sielt\u00e4 piti l\u00e4hte\u00e4 nopeasti aurinkoa pakoon. Ostin matkalla pari halpaa D.C-t-paitaa viereisest\u00e4 kojusta. Strategia n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olevan se, ett\u00e4 katukaupustelijoille on annettu lupa k\u00e4rr\u00e4t\u00e4 tavaransa aivan museoiden ja muiden n\u00e4ht\u00e4vyyksien eteen. Kun turistit tulevat museosta, he kaipaavat helpotusta kulttuuripl\u00e4j\u00e4ykselle, jotakin, mill\u00e4 voi joko hankkia rauhoitusta huonolle omalletunnolle (“olipa tyls\u00e4 ja rasittava keikka jos toden sanon”) tai omanarvontunnetta (“vihdoinkin jotakin, miss\u00e4 min\u00e4kin olen mestari: shoppailu”). Ja mik\u00e4s siin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4velin kaupungilla ja ihmettelin, miss\u00e4 siell\u00e4 oli a) liikekeskus, b) turisti-infopiste ja c) Greyhound-asema. K\u00e4v\u00e4isin kahvilla – Starbuck-ketjun kahviloita on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 todella paljon, sek\u00e4 l\u00e4nness\u00e4 ett\u00e4 id\u00e4ss\u00e4, paljon muita ei sitten n\u00e4ek\u00e4\u00e4n, mit\u00e4\u00e4n eurooppalaista konditoria-perinnett\u00e4 ei ole tullut eteeni – ja kysyin infopistett\u00e4 tiskin takana ahkeroivilta nuorilta. Ei mit\u00e4\u00e4n havaintoa I-pisteest\u00e4 heill\u00e4. Join p\u00e4iv\u00e4n kahvin, s\u00f6in muffinsin ja selasin p\u00e4iv\u00e4n The Washington Postia. P\u00e4\u00e4kirjoitus k\u00e4sitteli Ven\u00e4j\u00e4n presidentinvaalia ja pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sitten tapahtunutta laajaa s\u00e4hk\u00f6katkoa l\u00e4ntisiss\u00e4 osavaltioissa. Jatkoin k\u00e4vely\u00e4ni. Er\u00e4\u00e4n hotellin livreepukuiselta ovimiehelt\u00e4, joka seisoa k\u00f6n\u00f6tti asennossa jalkak\u00e4yt\u00e4v\u00e4ll\u00e4, kysyin asemaa. Jep, Union Stationin takana. Siisp\u00e4 taas Metroon ja menoksi. <\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 kuvastaakaan paremmin liikennemuotojen statusta kuin se, mink\u00e4laisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ne sijaitsevat. Greyhound-asema oli todellista takapihaa. Muutos Union Stationin mannermaisesta glamourista – rakennuksessa on mm. jalokivikauppoja, kalliita putiikkeja, ravintoloita jne – oli \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4. V\u00e4liss\u00e4 oli vain muutama sata metri\u00e4! Aseman ymp\u00e4rill\u00e4 oli puoliksi rakentamattomia tontteja ja aseman edustalla hengaili v\u00e4ke\u00e4, jolta en olisi tohtinut menn\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n  kelloa. Livahdin sis\u00e4\u00e4n kiireisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4 ja menin lipputiskille. Ja kas, enk\u00f6s arvannutkin oikein: mahdollisuudet p\u00e4\u00e4st\u00e4 Charlottesvilleen n. klo 10-11 olivat kurjat. Ensimm\u00e4inen bussi l\u00e4htisi klo 3.10 ja olisi perill\u00e4 noin seitsem\u00e4lt\u00e4. Seuraava vuoro l\u00e4htisi niin, ett\u00e4 olisin perill\u00e4 puolenp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. Ei onnistu, sill\u00e4 Seaman oli l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Nykkiin ALA:n konferenssiin. Ei auttanut muu kuin ostaa lippu aamubussiin. No, otetaan t\u00e4m\u00e4 seikkailun kannalta, sanoin itselleni. Lento olisi tietysti ollut yksi vaihtoehto, mutta sit\u00e4 en edes harkinnut. Budjetti t\u00e4ytyi pit\u00e4\u00e4 edes jotenkuten kasassa.<\/p>\n\n\n\n

Lohduttaakseni itsen\u00e4ni marssin takaisin Union Stationille ja s\u00f6in p\u00e4iv\u00e4n keiton ja kalasalaatin p\u00e4\u00e4aulan kauniissa ravintolassa, joka on rakennettu py\u00f6re\u00e4n paviljongin p\u00e4\u00e4lle, l\u00e4hemm\u00e4s mahtavaa kupolikattoa. 4thin kunniaksi tilasin viel\u00e4 alkucocktailiksi Potomac Punchin. Sitten hotelliin lep\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n. Unta olisi saatava hieman varastoon seuraavaa y\u00f6t\u00e4 ajatellen. Illalla olisi viel\u00e4 ilotulituskin.<\/p>\n\n\n\n

En kyll\u00e4 nukkunut kuin korkeintaan vartin. Sinikka soitti ja sovimme tapaamisesta hyviss\u00e4 ajoin ennen ilotulituksen alkua. <\/p>\n\n\n\n

Ilotulitukset ovat hauskoja tapahtumia, niin t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin. Pauketta, suhinaa ja v\u00e4rik\u00e4st\u00e4 r\u00e4iskett\u00e4 riitti. Seassa oli muutama harvinaisemmin k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4 paukku. Muodissa n\u00e4yttiv\u00e4t olevan my\u00f6s useamman r\u00e4j\u00e4hteen yhdistelm\u00e4t, jotka muodostivat kuvioita. Yleis\u00f6 piti kunnon mekkalaa ja tunnelma oli muutenkin tilaisuuteen sopiva. Istuimme nurmikon reunalla katse kohti Washington-monumenttia ja sen l\u00e4nsipuolista taivasta. Kun tarpeeksi tuijotti r\u00e4j\u00e4hteit\u00e4, silm\u00e4nurkassa oleva valaistu pyramidi-monumentti n\u00e4ytti l\u00e4htev\u00e4n liukumaan poisp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

Kun viimeinen PAM! oli h\u00e4ipynyt eetteriin, oli aika suunnistaa ihmismassan mukana metroon. Ambulanssin pilli ulvoi, v\u00e4ki parveili, ja katastrofielokuvafiiliksest\u00e4 puuttui vain paniikki ja soundtrack. Suuri ihmisjoukko muistuttaa kyll\u00e4 vahvasti jotakin isoa, arvaamatonta el\u00e4int\u00e4. Hyv\u00e4stelin Sinikan ja h\u00e4nen tuttavansa ja sitten minua jo vietiinkin. Metron tungoksessa oli leppoisa tunnelma ja jokaisen uuden junan ulvahtaminen asemalle nostatti kansassa raikuvat aplodit ja hurraa-huudot.  Mahduin kolmanteen ja pari sentti\u00e4 kapeampana pelastauduin DuPont Circlen asemalle.<\/p>\n\n\n\n

Parasta olla nukkumatta. Laittauduin valmiiksi Virginian matkaa varten ja ojentauduin mahdollisimman ep\u00e4mukavaan istuma-asentoon s\u00e4ngylle. Her\u00e4tyskello soittamaan klo 02.00. Vain pari tuntia l\u00e4ht\u00f6\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n

5.7 Bussi Washington – Charlottesville, Virginia<\/h4>\n\n\n\n

Kuljettaja oli pitk\u00e4, atleettinen, noin nelikymppinen kaveri, joka selv\u00e4sti tykk\u00e4si tehd\u00e4 paperihommat huolellisesti. Lippujen ker\u00e4\u00e4miseen meni aikaa bussissa keskim\u00e4\u00e4rin minuutti per asiakas, joten bussillisen hoitamisessa kului parisenkymment\u00e4 minuuttia. Aloin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi paikalle piti tulla 20 minuuttia ennen l\u00e4ht\u00f6aikaa. Olin ainoa valkoihoinen matkustaja. Vieress\u00e4ni istui vanhempi naisihminen, jolla oli mukana sek\u00e4 tyyny ett\u00e4 peitto.<\/p>\n\n\n\n

Ei unta ollenkaan ennen kuin  n. klo 4-5. Viidelt\u00e4 tultiin Richmondiin, ja siell\u00e4 kaikkein oli poistuttava bussista melkein tunniksi, kun auto tankattiin. Unenp\u00f6pper\u00f6isen\u00e4 istuin odotussalissa paikalla, jossa oli kolikolla toimiva pikku-tv. Ostin m&m-karkkeja kioskista ja ajattelin, mihin olinkaan joutunut, kun suurin osa kioskissa myydyist\u00e4 tavaroista oli uskonnollisv\u00e4ritteist\u00e4. Odotussalissa oli minun lis\u00e4kseni vain pari valkoihoista, joten sain ensivaikutelmaa tilanteesta, johon mustat Suomessa joutuvat. <\/p>\n\n\n\n

Aamu C:ss\u00e4, uneliaan pikkukaupungin tunnelma. Totean, ett\u00e4 takaisin ei p\u00e4\u00e4se en\u00e4\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, ei bussilla eik\u00e4 junalla, k\u00e4vely yliopistolle, Alderman Libraryn etsimist\u00e4 ja kampuksen ihailua.  Aamiainen Europa Caf\u00e9ssa, jonka omistaja oli kreikkalainen. Kymmeneksi kirjastoon. Seamanin porukka oli aktiivista ja innostunutta. Tiimity\u00f6t\u00e4. Mukavat, vanhahtavat tilat. Seaman itse on energiapakkaus, naputteli aina v\u00e4lill\u00e4 unixiaan.<\/p>\n\n\n\n

Lipun varaus Amtrakiin seuraavaksi aamuksi ja y\u00f6 Best Westerniss\u00e4. Seaman soitti ja tarjosi illallista, mutta vetosin levon tarpeeseeni, mik\u00e4 olikin totta. Olin tosin my\u00f6s k\u00e4vellyt pitk\u00e4\u00e4n ja hartaasti kaupungilla ja istunut sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 voileiv\u00e4n ja juonut Michelob- ja Bass-tuopilliset. Tilasin puhelinher\u00e4tyksen, k\u00e4vin suihkussa, luin Virginia-esitett\u00e4 kaksi rivi\u00e4 ja nukahdin. Her\u00e4sin siihen, ett\u00e4 oli valoisaa, mutta ei t\u00e4ysi p\u00e4iv\u00e4. Katsoin kelloani ja se oli 8.30. Mutta oliko t\u00e4m\u00e4 jo aamu? Hetken pikku paniikin j\u00e4lkeen selasin tv-kanavat l\u00e4pi ja p\u00e4\u00e4ttelin, ett\u00e4 oli saman p\u00e4iv\u00e4n ilta. Tuntui, kuin olisin nukkunut koko y\u00f6n, vaikka todellisuudessa olin nukkunut vain parisen tuntia. Sain vahvistuksen asialle, kun ulkona alkoi h\u00e4m\u00e4rt\u00e4\u00e4. Outo kokemus. Rannekelloissa voisi kyll\u00e4 olla joku pikku juttu, joka kertoisi, onko kyseess\u00e4 a.m. vai p.m.<\/p>\n\n\n\n

6.7 Paluu junalla Washingtoniin<\/h4>\n\n\n\n

Aamulla k\u00e4vely Amtrak-asemalle klo 6.15-6.40. Crescentill\u00e4 Washingtoniin kahdessa tunnissa. Virkailijoita on joka paikassa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4kin oli ensin yksi kaveri, joka nakkasi lipustani osan pois. Seuraava, joka seisoi ovella, antoi paikkanumeron. Isot jalkatilat ja paljon vaunuja. Kolmas tyyppi seisoi vaunusillalla ja sanoi:”Watch the step!”. Huomaavaista palvelua: ilmoitus siit\u00e4, miss\u00e4 ovat restroomit, miss\u00e4 kahvila. Paikkamerkkin\u00e4 toimiva l\u00e4pysk\u00e4 laitettiin istuimen yl\u00e4puolelle, hattuhyllyn reunaan. Jouduin her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n puoliksi minun tuolillani nukkuvan mustan naishenkil\u00f6n. H\u00e4n nousi istumaan sekavan oloisena ja kysyi miss\u00e4 ollaan. Jatkoi sitten kuorsaamista, v\u00e4lill\u00e4 aika \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti. <\/p>\n\n\n\n

Torkkumista. Kuulutuksia oli tiuhaan, vaikka asemia oli vain jokunen loppumatkalla: Richmond, Alexandria jne. Aamiainen samassa paikassa Union Stationilla kuin eilenkin. Information kertoi, ett\u00e4 Amtrakilla ei p\u00e4\u00e4se keskiviikkona Indianapoliksesta Chicagoon, mik\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ollut mik\u00e4\u00e4n yll\u00e4tys. Siisp\u00e4 edess\u00e4 on joko yksi lentolippu lis\u00e4\u00e4 tai yksi lis\u00e4p\u00e4iv\u00e4 autonvuokraan. Mutta mink\u00e4lainen onkaan iltaruuhka Chicagossa?! We’ll see what happens, folks.<\/p>\n\n\n\n

National Museum of Aviation, jossa IMAX-filmi To fly!, kuukiven koskettamista ja pient\u00e4 shoppailua. Er\u00e4s ensimm\u00e4isi\u00e4 onnistuneita pidempi\u00e4 yht\u00e4jaksoisia ihmisen lentoja lentokoneessa oli D.C:st\u00e4 Alexandriaan, Virginiaan. Hey, I’ve been there! T\u00e4ll\u00e4 matkalla aika, paikka ja tietyt tapahtumat tai kohteet loksahtavat paikalleen. Minun pit\u00e4\u00e4 aina n\u00e4hd\u00e4 kaikki itse paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. National Museum of Art, East ja West. Ruokailu Eastin yl\u00e4ravintolassa (soup of the day, green salad  ja  Samuel Adams -olut). Pikak\u00e4ynti National Museum of Natural Historyssa (alakerran dinohalli), vain vartti sulkemisaikaan.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vely\u00e4 k\u00e4vely\u00e4. Etsin Washington Hotellia, jonka kattoterassille piti menn\u00e4 drinkille, mutta hotellia ei mill\u00e4\u00e4n l\u00f6ytynyt. Olin n\u00e4hnyt sen ilotulituksista palattuani, olin varma siit\u00e4. En vain pannut merkille katua. P\u00e4\u00e4tin jo luovuttaa, kunnes Metro Center -aseman kartasta spottasin paikan: l\u00e4hell\u00e4 White Housea. Palasin maan pinnalle ja k\u00e4velin parin korttelin p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja siell\u00e4h\u00e4n se oli. Hissill\u00e4 vaan terassille. N\u00e4kym\u00e4 ei ollut ihan niin hieno kuin mit\u00e4 kuvittelin, sill\u00e4 suuren osan n\u00e4kym\u00e4st\u00e4 peitti naapuritalon katto. Sen takana oli puiston keskell\u00e4 White House, ja sen katolla turvamiehi\u00e4, joilla ilmeisesti oli kiikarit. Minuakin varmasti tuijotettiin tiukasti, koska terassilta n\u00e4kyi esteett\u00e4 katolle. Join kaksi daiquiria, mansikka- ja pina colada-semmoisen. Viereeni tuli istumaan pariskunta, joka esitti peruskysymyspatteriston: mist\u00e4 olin, olinko ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mit\u00e4 pidin n\u00e4kem\u00e4st\u00e4ni, miss\u00e4 olin ollut, milloin palaan kotiin. Vastailin kohteliaasti ja totesin rehellisesti, ett\u00e4 olin pit\u00e4nyt n\u00e4kem\u00e4st\u00e4ni, vaikka helle olikin hieman liian korkea minun makuuni. <\/p>\n\n\n\n

Pakko kai katsoa White Housea l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 kun kerran t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollaan. Alas ja puiston ymp\u00e4ri. Suunnilleen joka toisen puun alla varjossa seisoi jalat harallaan aseistautunut, mustiin pukeutunut vartija. Talon edess\u00e4, josta kaikki uutiskuvat ovat, seisoi korkean portin takana joukko turisteja ottamassa kuvia portin raoista. Otin kuvan min\u00e4kin. Turistien takana nojaili ajokkeihinsa muutama polkupy\u00f6r\u00e4poliisi. Samaan aikaan kun l\u00e4hdin suunnistamaan kohti Lincoln-monumenttia, poliiseihin tuli liikett\u00e4: puhaltaen pilleihins\u00e4 kaksi heist\u00e4 l\u00e4hti polkemaan hurjaa vauhtia toiseen suuntaan. Aika hassun n\u00e4k\u00f6ist\u00e4, toi mieleen Tatin filmin Iloinen kirjeenkantaja, jossa Tati polkee vimmatusti selk\u00e4 tikkusuorana.<\/p>\n\n\n\n

Lincoln-monumentti kohosi Reflection Poolin takaa laskevan auringon valossa. Kaukana The Mallin toisessa p\u00e4\u00e4ss\u00e4 loisti vitivalkoinen Capitol Hillin kupoli sinist\u00e4 taivasta vasten. Lincoln-monumenttia pidet\u00e4\u00e4n kuulemma hieman liian mahtailevana niinkin vaatimattoman miehen kuin Abraham Lincolnin muistomerkiksi. Se on kuitenkin sis\u00e4lt\u00e4 varsin askeettinen. Lincolnin n\u00e4k\u00f6ispatsas keskell\u00e4 ja sivuseinill\u00e4 kaiverruksena h\u00e4nen kuuluisa puheensa. Lukiessani sit\u00e4 itsekseni vieress\u00e4ni oleva \u00e4iti- ja lapsi-pari luki sit\u00e4 \u00e4\u00e4neen, ensin tytt\u00f6 sein\u00e4lt\u00e4 ja sitten \u00e4iti muistista, silm\u00e4t kiinni. <\/p>\n\n\n\n

Puiston puista kuului erikoista \u00e4\u00e4nt\u00e4, aivan kuin jokin s\u00e4hk\u00f6laite olisi k\u00e4ynnistynyt, surissut hetken ja sitten sammunut \u00e4kisti. Ensin luulin, ett\u00e4 se todella oli jokin uusi turvavimpain, mutta sitten sama \u00e4\u00e4ni kuului toistettuna useammasta puusta. Sammakoita ne eiv\u00e4t voineet olla, tuskin mit\u00e4\u00e4n lintujakaan.  Kysyin asiaa er\u00e4\u00e4lt\u00e4 ohikulkevalta perheelt\u00e4, ja sain kuulla, ett\u00e4 ne olivat \u201ccicadas\u201d, kaskaita, jotka ryhtyv\u00e4t kihnuttamaan siipi\u00e4\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4n laskeuduttua.<\/p>\n\n\n\n

Pieni\u00e4 vaikeuksia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 l\u00e4hin punaisen linjan metroasema. Kadut alkoivat hiljet\u00e4 ja pimet\u00e4. Niinp\u00e4 kiiruhdin l\u00e4himp\u00e4\u00e4n mihin-tahansa asemalle ja tein vaihdon.<\/p>\n\n\n\n

Hotellissa pakkaamista ja nukkumaan. N\u00e4in unta ajamisesta automaattivaihteisella autolla. Kenraaliharjoitus.<\/p>\n\n\n\n

7.7 Lento Washington – Chicago-Champaign<\/h4>\n\n\n\n

Hyviss\u00e4 ajoin taksilla National Airportille 15 taalalla. Mukava huomata, ett\u00e4 kassit sai laitettua menem\u00e4\u00e4n suoraan Champaigniin. Pika-aamiainen oli reilunkokoinen hedelm\u00e4salaatti, appelsiinimehu ja kahvi. Sitten kortit postiin ja suveniirikaupan kautta portille. Koneessa oli hyvin tilaa ja samalla rivill\u00e4 istui vain i\u00e4k\u00e4s rouva k\u00e4yt\u00e4v\u00e4paikalla. Minulla oli ikkuna, niinkuin on ollut l\u00e4hes koko matkan ajan. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se oli mukava, koska Chicagoon tullessa n\u00e4in sen pilvenpiirt\u00e4j\u00e4t hyvin, vaikka s\u00e4\u00e4 olikin utuinen. Toinen lasillinen mehua ja salted pretzels niinkuin aina. Uudessa United Airlinen lehdess\u00e4 oli juttu Dullesin terminaalin laajennusty\u00f6st\u00e4, jonka j\u00e4lkeen rakennus on suunnilleen siin\u00e4 asussa, johon Eero Saarinen sen aikanaan 60-luvulla suunnitteli. Pitk\u00e4, kevyenn\u00e4k\u00f6inen betonirakennus, jonka katto on l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 lentoon.<\/p>\n\n\n\n

Lentoaika oli odotettua lyhyempi, vain 1,5 tuntia, mik\u00e4 oli vain hyv\u00e4, sill\u00e4 matka 1-terminaalista, johon tulimme, 3-terminaaliin, josta Champaignin koneen piti l\u00e4hte\u00e4, oli varsin pitk\u00e4. Ensin piti seurata viitoituksia muutama sata metri\u00e4 ja sitten ajaa loppumatka nopealla paikallisjunalla. Vasta 3-terminaalissa monitorit n\u00e4yttiv\u00e4t lentoni numeron. Olin ensin tuijotellut 1-terminaalin monitoreita ja kummastellut, miksi Champaign puuttui. Sin\u00e4ns\u00e4 fiksun oloinen paikka, vaaleita s\u00e4vyj\u00e4 ja v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 opasteita. Moderni tuntu, mutta viitoitus ja boarding-ohjeet alkoivat onnahdella siin\u00e4 vaiheessa kun l\u00e4hestyttiin portteja. \u00c4kki\u00e4 opasteita vain ei en\u00e4\u00e4 ollut. Jalat veiv\u00e4t minut kuitenkin oikeaan paikkaan. Siell\u00e4 odotti toinen omituisuus. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 portilta sy\u00f6tettiin v\u00e4ke\u00e4 useampaan koneeseen yht\u00e4 aikaa. Onneksi tulin kysyneeksi er\u00e4\u00e4lt\u00e4 vieress\u00e4 seisovalta, mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 homma oikein on, ja ehdin koneeseen final callin j\u00e4lkeen. Koneeseen piti pinkaista ulko-ovelta. Pieni kone (2+2 penkit), joka oli aivan t\u00e4ynn\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Vieress\u00e4ni istui kikkaratukkainen, hermostuneelta vaikuttanut nuorehko kaveri, joka tarttui heti  l\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen Moonstone-sf-klassikkoon, jonka reunoihin oli ly\u00f6ty FREE LIBRARY -leima. H\u00e4n k\u00e4vi l\u00e4pi my\u00f6s turvaohjeet, kokeili k\u00e4dell\u00e4\u00e4n penkin alta, olivatko kelluntaliivit paikalla (silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 tipahtaisimme Michiganiin heti l\u00e4hdetty\u00e4) ja k\u00e4ytt\u00e4ytyi muutenkin kun ihminen, joka varautuu pahimpaan. Kun l\u00e4hestyimme Champaignia h\u00e4n puheksi puhumaan ja sanoi, ett\u00e4 oli kuullut Stollin Silicon Snake Oilista, jota juuri luin. “There are lots of  Star Trek fans at the campus”, h\u00e4n jatkoi, kun huomasi kirjanmerkkini, jonka olin ostanut San Franciscosta. “Have you seen the movie 2001?” (yes), “well HAL is said to be done here at Urbana-Champaign”.  Kun kerroin ett\u00e4 olin t\u00f6iss\u00e4 kirjastossa ja matkalla tutustumaan Grainger Engineering Library DLI:iin, h\u00e4n vastasi kuulleensa siit\u00e4 ja jatkoi kehumalla paikallista “free” librarya. H\u00e4n oli itse kotoisin New Yorkista ja kertoi, ett\u00e4 siell\u00e4 tilanne oli viel\u00e4 paljon parempi. Jo toinen maininta t\u00e4ll\u00e4 matkalla NY:n City Librarysta! Seuraava tutustumismatka on kai teht\u00e4v\u00e4 sinne. Samalla voisi k\u00e4yd\u00e4 tapaamassa Distinguished Professor McClurea Syracuse Universityssa.<\/p>\n\n\n\n

Poukkoilevaa lentoa peltojen yll\u00e4. Vierustoveri sanoi, ett\u00e4 Illinois on parhaimmillaan siell\u00e4, miss\u00e4 maissipellot alkavat. Mainitsi my\u00f6s, ett\u00e4 yliopisto omistaa lentokent\u00e4n. Aika yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 uutinen, mutta kuulemma se ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 opiskelijat saisivat alennusta lentolippuihin. Yliopistoon vain kuuluu lentoinstitituutti. Kentt\u00e4 toimii my\u00f6s harjoituskentt\u00e4n\u00e4. Seikka, joka ei ilmakuoppien lis\u00e4ksi kuulostanut kovin turvalliselta. Ihmetyksekseni h\u00e4n arvasi oikein, mist\u00e4 olen kotoisin. Sanoi, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 oli ollut joitakin suomalaisia puolituttuja jossakin urheiluklubissa ja heid\u00e4n intonaationsa on samanlainen kuin minun. H\u00e4n my\u00f6s kertoi olevansa unkarilaista sukujuurta. Ett\u00e4 semmoista.<\/p>\n\n\n\n

Terminaali oli suunnilleen samaa kokoa kuin Kuopiossa vaikkakin uudempi. Paikan ainoa tavarakaruselli pulautti yll\u00e4tyksekseni molemmat laukkuni ja Hertzin tiski oli parin askeleen p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Helpompaa ei olisi voinut olla. Paperisota Hertzin kaverin kanssa kesti jonkin aikaa, kun piti selvitt\u00e4\u00e4 vakuutukset ja palautusajat, auton ominaisuudet jne. Eiv\u00e4t olleet saaneet k\u00e4sivaihteista autoa. “We don’t have them here”, sanoi poika hymyillen. Mik\u00e4 tahansa lyijyt\u00f6n bensa k\u00e4visi. Nimi paperiin ja kassit kainaloon. <\/p>\n\n\n\n

Auto oli parkkipaikalla, tummanvihre\u00e4 Chrysler. Ainoa merkki kulumisesta oli se, ett\u00e4 rekisterilaatta oli ruostuneen ja v\u00e4\u00e4ntyneen n\u00e4k\u00f6inen. Auto oli tulikuuma sis\u00e4lt\u00e4. Aukaisin ovet, heitin laukut sis\u00e4\u00e4n ja k\u00e4ynnistin moottorin, jolloin alkoi tietysti hirve\u00e4 piipitys kun mikropiirit tajusivat ett\u00e4 nyt ei kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Ovet piti sulkea. Sitten vaihteet. Miksi D-vaihde ei mennyt p\u00e4\u00e4lle? Hansikaslokerossa oli pikaohje,  joka kertoi ett\u00e4 ensin pit\u00e4\u00e4 painaa jarrua. Alright. Sitten vain ajo-ohjeiden lukua hetken ja tien p\u00e4\u00e4lle. Ratti oli k\u00e4r\u00e4hdytt\u00e4\u00e4 k\u00e4det. Hermostutti kyll\u00e4 jonkun verran. Onneksi t\u00e4m\u00e4 oli hiljaisin mahdollinen paikka harjoitella l\u00e4ht\u00f6\u00e4 omin avuin: yht\u00e4\u00e4n muuta autoa ei ollut liikkeell\u00e4 kentt\u00e4alueella. Highway 45 kulki kaupungin suuntaan ja Kirby Avenue vei kampusalueelle, joka on todellinen kaupunki kaupungissa, niinkuin kaikki kampukset t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Yhden harhak\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen j\u00e4lkeen hotelli l\u00f6ytyi, parkkeerasin oven eteen, kirjoittauduin sis\u00e4\u00e4n, kampesin kassit sis\u00e4\u00e4n ja vein auton vieraille varattuun parkkihalliin. <\/p>\n\n\n\n

OTIS:in hissi sanoi naisen \u00e4\u00e4nell\u00e4 “Ding! Going up!”, kun ovi avautui. Tilava ja viihtyis\u00e4 huone 8. kerroksessa, n\u00e4kym\u00e4 kauas lounaaseen. Alla levitt\u00e4ytyi tyypillisen (lue: telkkarista tutun!) amerikkalaisen pikkukaupungin katukuvaa: isojen parkkipaikkojen keskell\u00e4 sekalaisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 rakennuksia, joissa tehtiin bisnest\u00e4 hampurilaisilla ja muilla v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyksill\u00e4. Kauempana py\u00f6reit\u00e4 puiden latvuksia niin kauas kuin silm\u00e4 kantoi. Oikealla n\u00e4kyi postikorteista tuttu Beckman Institute, punaisesta tiilest\u00e4 ja vihre\u00e4ll\u00e4 siftaavasta pleksilasista tehty korkea rakennus, jonka torneissa ja ulokkeissa oli sek\u00e4 suurkaupungin pilvenpiirt\u00e4jien linjaa ett\u00e4 keskiaikaisen linnan hahmoa.<\/p>\n\n\n\n

CNN jauhaa Delta Airlinesin moottorivikaa ja hurrikaani-Berthan etenemist\u00e4 Karibialla. N\u00e4ill\u00e4 seuduilla taas esiintyy tornadoja, joilla on tilaa koota voimansa laajoilla tasankoalueilla.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdin kaupungille tai oikeastaan kampukselle, itse kaupunki taitaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 kokonaan n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4. Todellinen tappohelle, joka uuvuttaa, kiihdytt\u00e4\u00e4 syd\u00e4men ly\u00f6ntitiheytt\u00e4 ja puristuu vasten kehoa. Hikoilu on v\u00e4h\u00e4ist\u00e4 toisin kuin Washingtonissa, jossa suhteellinen ilmankosteus oli aamulla l\u00e4hes 100%. Pelkk\u00e4 matka hotellin ovelta taksiin ja taksista lentokentt\u00e4terminaaliin nosti hien pientaan.<\/p>\n\n\n\n

Unohdin ett\u00e4 oli sunnuntai. Huomasin sen vasta paikallisessa Bookstoressa, johon ehdin 16.50. Paikka meni kiinni viidelt\u00e4. Ehdin ostaa pari rullaa filmi\u00e4 (t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin viimeinen myyntikuukausi oli 7\/96, sama juttu oli San Franciscossa) ja kaksi postikorttia. Jatkoin matkaa etsien paikkaa sy\u00f6d\u00e4 jotain pient\u00e4. Paljon isoja lehtipuita, jopa niin isoja, ett\u00e4 niiden takana olevista tummatiilisist\u00e4 rakennuksista n\u00e4kyi vain v\u00e4h\u00e4n. Huono homma valokuvauksen kannalta, ajattelin. Etsiydyin Main Quadrangelille, jonka keskell\u00e4 oli laaja nurmikkoalue ja sen laidoilla Student Unionin iso talo, hallintorakennus ja tiedekuntarakennuksia. Vuosisadan vaihteen raskaammanpuoleisen arkkitehtikunnan tuotteita. Piparkakkumainen katonreunasiluetti, ylev\u00e4 iskulause p\u00e4\u00e4oven yl\u00e4puolella ja portaiden molemmin puolin patsaat kuvaamassa tiedon kahta vastakkaista ominaisuutta, iloa ja tuskaa. Kaunis pieni observatorio, p\u00e4\u00e4kirjasto, konserttirakennus. Monen p\u00e4\u00e4oven vieress\u00e4 on kyltti “shelter” ja kuva tornadosta. K\u00e4vin ostamassa Unioni-rakennuksen kaupasta litran Eviania ja vilkaisin atk-luokkaan. Aikamoinen hurina ja l\u00e4mp\u00f6 iski vastaan. Yliopiston tukitoiminnot n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t samalta kuin vaikkapa Otaniemess\u00e4, mutta luullakseni el\u00e4m\u00e4 onkin sitten muuten varsin toisenlaista. Kampusalueet ovat niin valtavia vaikkapa teekkarikyl\u00e4\u00e4n verrattuna.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4vin tsekkaamassa Graingerin ja sen takana kohoavan Beckmann-instituutin. Tyrmistytt\u00e4v\u00e4n isoja, uusia  ja komeita rakennuksia. Niiden on t\u00e4ytynyt maksaa omaisuuksia. Graingerin katutasossa, isojen kaari-ikkunoiden takana n\u00e4kyi nahkaisia nojatuoleja, korkeita lattialamppuja ja jalopuisia lukup\u00f6yti\u00e4. Muistutti enemm\u00e4nkin luksushotellin lobbya kuin kirjastoa. Kirjaston edustalla olevan nurmialueen keskell\u00e4 seisoi iso, ruskean ruosteen peitt\u00e4m\u00e4 nonfiguratiivinen metalliveistos. Alempana virtasi pieni vilkas oja, jossa sorsaemo uitti poikuettaan. Muut aukion rakennukset kuuluivat teknisille tiedekunnille ja ne n\u00e4yttiv\u00e4t aukiolle takapuoltaan metallisine paloportaineen ja haalistuneine tiiliseinineen. Tarkoituksellista tai ei, tila oli kuin n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lavastus n\u00e4ytelm\u00e4lle, jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n teollisen yhteiskunnan kehityst\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Pizzaa ja Budweiseria. Loput otin mukaan ja laitoin huoneen j\u00e4\u00e4kaappiin. Itse asiassa huoneessa oli kokonainen pieni keitti\u00f6, Hotpoint-hella ja ruokap\u00f6yt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Seuraavan p\u00e4iv\u00e4n mietiskely\u00e4 uneliaassa mielentilassa. TKK-esitteet, pinnit ja avainper\u00e4t riviin, kello her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kuudelta. Sitten alkoikin jo unettamaan todella. K\u00e4ynnistin kova\u00e4\u00e4nisen ilmastointilaitteen ja k\u00f6mmin lakanan alle. Y\u00f6ll\u00e4 her\u00e4sin muutaman kerran, kun j\u00e4\u00e4kaappi k\u00e4ynnistyi tai sammui \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4sti kolahtaen. Ulkosein\u00e4 rapisi. Metallikuori j\u00e4\u00e4htyi p\u00e4iv\u00e4n kuumuudesta.<\/p>\n\n\n\n

8.8 University of Illinois Urbana-Champaign<\/h4>\n\n\n\n

Karmea her\u00e4tys\u00e4\u00e4ni! Nopeasti yl\u00f6s lopettamaan se. CNN p\u00e4\u00e4lle ja kanavalle 8, Weather Channelille, joka on todellinen aarre t\u00e4llaisilla rankkojen ilmojen alueilla keskell\u00e4 kuuminta kes\u00e4\u00e4. Jaha, sadealue ei taida juuri ja juuri ulottua n\u00e4ille seuduille. Hurrikaani on edelleen l\u00e4hestym\u00e4ss\u00e4 Karibianmeren saaria, Floridakin on ehk\u00e4 uhattuna, it\u00e4rannikkolla sataa rankasti ja t\u00e4\u00e4lt\u00e4 l\u00e4nteen samoin. Champaignin alueen erityistiedot tulevat ruudulle tiettyyn aikaan teksti-tv:n tapaan. Kun ikkunasta katsoo ulos, s\u00e4\u00e4 on 3\/4-pilvinen. TV-ruutu kertoo, ett\u00e4 iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 on 30%:n mahdollisuus ukkoskuurolle. Pieni\u00e4 sadekuuroja voi tulla p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aamiaiselle seitsem\u00e4lt\u00e4 21. kerrokseen. “Twenty-f-ir-s-t floor”, ilmoitti virtuaalinen hissitytt\u00f6. Complimental continental breakfast on kahvia, appelsiinimehua, muroja, maitoa ja makeita pullia. N\u00e4kym\u00e4\u00e4 kelpasi katsella. Unisille silmille mahdollisimman laaja maisema on kuin unen jatkoa, rauhoittava n\u00e4kym\u00e4, jossa ei tarvitse pinnist\u00e4\u00e4 silm\u00e4lihaksia.<\/p>\n\n\n\n

Kun k\u00e4veli Graingerille p\u00e4in puoli kymmenen j\u00e4lkeen, taivas alkoi tiputtaa pisaroita, muttei edennyt pidemm\u00e4lle ennen kuin ehdin jo sis\u00e4lle. Kiertelin hetken alakerrassa. Isot tiskit lainoille ja palautuksille ja yleisinfolle. Useita mikroja asiakkaille, joista moneen oli teipattu kyltti UIUC DIGITAL LIBRARY INITIATIVE. N\u00e4m\u00e4 olivat siis testbed-koneita. Niiss\u00e4 py\u00f6ri kotikutoisen n\u00e4k\u00f6inen graafinen k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4, joka muistutti web-selainta, mutta ei ihan, sill\u00e4 yl\u00e4paneeli koostui rivist\u00e4 painonappeja ja linkit generoivat pienen info-ikkunan. <\/p>\n\n\n\n

Turvaporttien j\u00e4lkeen oli puupaneelista tehty korkea p\u00f6ntt\u00f6, jossa oli kosketusn\u00e4ytt\u00f6inen infokioski. Katsoin sit\u00e4 hetken yhdess\u00e4 Leslie Reynoldsin kanssa, joka kierr\u00e4tti minua kirjastossa. H\u00e4n oli ensimm\u00e4isess\u00e4 ty\u00f6paikassaan sitten valmistumisensa GLIS:st\u00e4. Reipas nuori nainen, joka oli valmistautunut hyvin ja kertoi monenlaisia hauskoja yksityiskohtia rakennuksesta ja sen historiasta. Infokioskin multimediasovellus oli tehty Visual Basicilla kirjastossa, ja siin\u00e4 esiteltiin monipuolisesti kirjaston historiaa, opastettiin liikkumaan eri kerroksissa jne. Musiikkina oli 2001:Avaruusseikkailusta tuttu mahtipontinen, Richard Straussin Also Sprach Zarathustra. Mitenk\u00e4h\u00e4n tekij\u00e4noikeuksien kanssa oikein mahtoi olla?<\/p>\n\n\n\n

Rakennus oli nelikerroksinen ja kolmiosainen: leve\u00e4, kaareva keskilaiva ja sen molemmissa p\u00e4iss\u00e4 suorakaiteen muotoiset, kolmen kerroksen korkuiset lukusalit, jotka oli s\u00e4vytetty vaaleanpunaiseen (Strawberry Hall) ja vaaleaan oliiviinvihre\u00e4\u00e4n (Ball Room). Ball Roomissa pidet\u00e4\u00e4n paljon erilaisia cocktail-tilaisuuksia, siit\u00e4 nimi. Rakennus on oikeastaan yhdistelm\u00e4 kirjastoa ja kongressikeskusta. Keskilaivassa on useita konferenssi- ja ty\u00f6ryhm\u00e4tiloja. Kaikki tilat ovat ilmaiseksi vuokrattavia paikallisille yhdistyksille ja tapaamisille. Leslie painottikin sit\u00e4, ett\u00e4 kirjasto on rakennettu “communitya” ajatellen. <\/p>\n\n\n\n

Ylimm\u00e4ss\u00e4 kerroksessa oli erityisesti opiskelijoille tarkoitettuja ty\u00f6ryhm\u00e4tiloja. Niiss\u00e4 ja samassa kerroksessa olevissa henkil\u00f6kunnan pikku ty\u00f6huoneissa ja mikro-opetusluokassa oli joko vino katto tai vinot ikkunat. Ikkunoissa s\u00e4leverhot. Ty\u00f6ryhm\u00e4tilojen edess\u00e4 oli iso tila, jossa oli p\u00f6yti\u00e4 ja sohvaryhmi\u00e4, ty\u00f6ryhmille tarkoitettuja nekin. Pohjoisenpuoleinen ikkuna oli kolmionmallinen, koska siit\u00e4 n\u00e4kyi Urbanan-puoleisen Beckman-instituutin kulmikas p\u00e4\u00e4torni. Etel\u00e4npuoleinen ikkuna taas oli puolipallo, koska kauempaa n\u00e4kyi vanhemman, Champaignin, puolen kirkon kaareva valkoinen kupoli. Kaikissa katuosan yl\u00e4puolella olevissa kerroksissa oli tummasta puusta tehtyj\u00e4, aika kirkollisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 lukup\u00f6yti\u00e4 kahdelle. Istutaan nokakkain sein\u00e4 v\u00e4liss\u00e4. Kaikissa n. 800 p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4  on ethernet-verkkoliitin kannettavia tietokoneita varten  ja s\u00e4hk\u00f6pistoke. Tuolit on tehty ajatellen opiskeljoita, jotka joka tapauksessa keikkuvat tuolillaan: ne olivat keinutuolin esiasteita siten, ett\u00e4 jalat olivat ep\u00e4symmetrisen U:n mallisia, kaarevia puuosia, joissa oli kaksi eri asentoa, normaali ja pieni takakeno.<\/p>\n\n\n\n

Kerroksia yhdisti pohjoisen puolella rappuk\u00e4yt\u00e4v\u00e4. Kaiteen kirkkaan keltainen v\u00e4ri pisti  silm\u00e4\u00e4n. V\u00e4ri oli arkkitehdin signature; kaikissa h\u00e4nen suunnittelemissaan rakennuksissa on jotakin keltaista. Leslie kysyi, mit\u00e4 pidin siit\u00e4. Sanoin, ett\u00e4 minusta se oli mukava v\u00e4ripilkku talossa. Leslie kertoi tehneens\u00e4 tilastollista tutkimusta siit\u00e4, mit\u00e4 vierailijat olivat vastanneet: eurooppalaisista 80% piti keltaisesta, amerikkalaisista vain 20%! Toinen tilasto, jota h\u00e4n oli pit\u00e4nyt, oli se, oliko p\u00e4\u00e4dyiss\u00e4 olevien korkeiden lukusalien k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4kunnassa merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 sukupuolijakaumaa. Ei ollut. <\/p>\n\n\n\n

Alakerran lukutiloissa, l\u00e4hell\u00e4 korkeita, kaarevia ikkunoita, oli useita nahkaisia, sinapinkeltaisia nojatuoli- ja jalkatukiyhdistelmi\u00e4. Niiden vieress\u00e4 oli oikeaoppinen, korkea jalkalamppu. Kuin suoraan jonkun henkil\u00f6kohtaisesta kirjastosta! Leslie kertoi, ett\u00e4 niist\u00e4 her\u00e4tell\u00e4\u00e4n alituisesti asiakkaita. Huonekalut oli valmistettu Indianan puolella pieness\u00e4 tehtaassa, joka oli hieman ennen Graingerin rakentamista lopetettu. Arkkitehti, joka itse on indianalainen, oli saanut tehtaan auki t\u00e4t\u00e4 tilausta varten, n\u00e4in ainakin legendan mukaan. Leslie mainitsi, ett\u00e4 kirjaston kaikki huonekalut tulivat maksamaan \u201cvain noin 2 miljoonaa dollaria.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kerrosten kirjahyllyiss\u00e4 n\u00e4kyi paljon vaaleanpunaisia lipukkeita. Ne olivat merkkej\u00e4 viivakoodittamisesta, eli siit\u00e4 kohtaa oli kirja k\u00e4sittelyss\u00e4. Leslie kertoi, ett\u00e4 homma on suuri: h\u00e4nen sanojensa mukaan kirjasto on USA:n suurin teknisen alan yleiskirjasto volyymeissa laskettuna. <\/p>\n\n\n\n

Kirjaston perustaja Mr. Grainger oli Illinoisin yliopiston kasvatteja, ja vitriiniss\u00e4 olivat esill\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4ym\u00e4ns\u00e4 kurssit muttei arvosanoja. Leslie kertoi, ettei Grainger ollut mik\u00e4\u00e4n huippuoppilas, mutta oppi kait sent\u00e4\u00e4n jotain koska teki my\u00f6hemmin niin paljon rahaa! Graingerin korkokuva oli kunniapaikalla heti p\u00e4\u00e4ovien sis\u00e4puolella. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n paikan keskeisin  juttu DLI:ssa on teknisen alan SGML-artikkelikokotekstitietokanta. Aineisto  saadaan suoraan SGML-muodossa kuudelta projektikumppanina toimivalta kustantajalta. Tosin IEEE ei ole viel\u00e4 pystynyt toimittamaan sit\u00e4. Viimeisin tieto on, ett\u00e4 se on “tulossa postissa”.  Indeksointi- ja hakukone on Open Textin Open Text Index  ja SGML-katselusovellus SoftQuadin Panorama. Hakukoneohjelmiston hinta on muuten kaikkiaan n. 100K FIM. HTTP-serveri huolehtii ASCII-muotoisten SGML-tiedostojen toimittamisesta.  Sek\u00e4 testbedin p\u00e4\u00e4k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4 ett\u00e4 SGML-hakuliittym\u00e4 on tehty Graingerissa Visual Basicilla Windowsin p\u00e4\u00e4lle. P\u00e4\u00e4sivulta on lis\u00e4ksi telnet-liittym\u00e4t paikalliseen OPAC:iin.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 tietokanta koostuu viidest\u00e4 lehdest\u00e4. Tavoite on ollut korkeammalla, mutta ty\u00f6voimapula ja odotettua hankalampi  prosessointity\u00f6 on hidastanut aineiston m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvua. SGML-prosessointity\u00f6t\u00e4 on tehnyt vajaan parin vuoden aikana 1,5 ihmist\u00e4 ja nyt materiaalia on n . 4000 artikkelia. Testiaineisto saatiin kuntoon vuoden 1996 helmikuussa. Oletettavasti asiakkaat eiv\u00e4t ole paljon k\u00e4ytt\u00e4neet niit\u00e4 noin tusinaa DLI-konetta, jotka on sijoitettu Graingerin alakertaan. Projektin alussa uskottiin optimistisesti, ett\u00e4 aineisto voitaisiin kohtuullisen helposti siirt\u00e4\u00e4 sellaisenaan omaan tietokantaan. K\u00e4vi kuitenkin niin, ett\u00e4 kustantajien aineisto vaihteli DTD:lt\u00e4\u00e4n varsin paljon plus ett\u00e4 toimitukset olivat hitaita. UIUC:in oli teht\u00e4v\u00e4 jokaisen kustantajan materiaalia varten oma normalisointitaulukko, jossa kerrottiin, mitk\u00e4 tagit vieraassa aineistossa vastasivat UIUC:ssa kanoniseksi DTD:ksi valitun artikkelistandardin,  ISO 12083, tageja. <\/p>\n\n\n\n

Toinen iso ongelma on ollut matemaattiset kaavat, joitten esitt\u00e4miseen Panorama ei ole kovin hyv\u00e4. Pitk\u00e4n aikav\u00e4lin ratkaisuksi on esitetty standardia, ja aiheesta on j\u00e4rjestetty UIUC:ssa my\u00f6s sympioosi, jossa kuitenkin moni oli softapohjaisten ratkaisujen kannalla. UIUC:ssa muutetaan monimutkaisemmat kaavat  gif-kuviksi ja ladataan n\u00e4kyviin erikseen ilmaisohjelmalla Ulead. Jpeg-muotoinen muu grafiikka n\u00e4ytet\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 samalla softalla, jolla voi my\u00f6s tehd\u00e4 konversioita formaatista toiseen.<\/p>\n\n\n\n

Toistaiseksi systeemi on paikallinen, mutta web-liittym\u00e4 on tulossa vuoden lopulla, jolloin sen k\u00e4ytt\u00f6 laajenee ensin kampukselle ja sitten maailmalle silt\u00e4 osin kuin aineiston lisenssisopimukset sallivat. Gateway-ohjelmisto tulee olemaan  OpenTextin Latitude, joka osaa mm. on-the-fly -konversion SGML:st\u00e4 HTML:\u00e4\u00e4n. Liittym\u00e4 voitaisiin hoitaa my\u00f6s CGI-skripteill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Grainger on my\u00f6s kokeillut HTML-pohjaista ratkaisua er\u00e4isiin muihin, paikallisiin dokumenttien verkkoversioihin. Indeksointi- ja hakukoneena on ollut Microsoftin SQL Engine. My\u00f6s dokumenttien signeerausta on kokeiltu Pretty Good Privacylla. Carnegie Mellonissa kehitetty verkkoraha NETBill on niin ik\u00e4\u00e4n kokeilulistalla.<\/p>\n\n\n\n

Tim Cole sanoi, ett\u00e4 jos on rahaa, h\u00e4n valitsisi edelleenkin ratkaisuksi SGML:n. Paljon riippuu siit\u00e4, mink\u00e4laista indeksointi- ja hakutasoa halutaan. Er\u00e4s  mahdollisuus on k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 indeksointi- ja esityskielen\u00e4 HTML:\u00e4\u00e4, mutta silloin on m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4v\u00e4 filtterit, joilla ylim\u00e4\u00e4r\u00e4iset, HTML:lle vieraat tagit eliminoidaan. Silloin joudutaan kuitenkin ongelmiin esim. kaavojen kanssa. <\/p>\n\n\n\n

Tulevaisuudessa UIUC:in tavoitteena on se, ett\u00e4 kirjasto ei itse varastoisi kustantajien artikkeleita, vaan yhten\u00e4isell\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6liittym\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin kustantajien omiin, standardia noudattaviin SGML-arkistoihin. Toistaiseksi kustantajat tuottavat SGML:\u00e4\u00e4 vain kustannusprosessin sivutuotteena, eiv\u00e4t lopputuotteena, ja on ollutkin havaittavissa, ett\u00e4 kustantajat tavallaan odottavat UIUC:n tekev\u00e4n raa’an tutkimusty\u00f6n heid\u00e4n puolestaan. <\/p>\n\n\n\n

Osana DLI-projektia UIUC on ajanut NCSA:n supertietokoneilla ajoja, joilla on pyritty l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n suuresta m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tekniikan alan tekstej\u00e4 semanttisia luokkia (concept spaces). <\/p>\n\n\n\n

Projektin yhteiskunnallisia vaikutuksia tutkiva porukka on k\u00e4ytt\u00e4nyt tutkimusryhm\u00e4n\u00e4 Beckmann-instituutin tutkijoita. Varsin sofistikoitunutta v\u00e4ke\u00e4 siis tietokoneita ja verkkoja ajatellen. Ryhm\u00e4n vet\u00e4j\u00e4 Ann Bishop UIUC:n GLIS:st\u00e4 (Graduate School of Library and Information Science) oli miellytt\u00e4v\u00e4n oloinen henkil\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Illalla Linda C. Smith soitti hotellihuoneeseeni ja kyseli miten p\u00e4iv\u00e4 oli mennyt ja oliko kaikki ok. Ele oli yst\u00e4v\u00e4llinen ja vakuuttelin saaneeni hyv\u00e4n kohtelun, mik\u00e4 pitikin paikkansa.<\/p>\n\n\n\n

9.7 Ajo Bloomingtoniin, Indianaan<\/h4>\n\n\n\n

Iso ja mahtava sekaannus Hertzin autonvuokrauksessa. Onneksi matkatoimistovirkailija Urbana-Champaignissa huomasi jutun ja teki parhaansa saadakseen minulle halvan korjauksen tilanteeseen. Ajoin takaisin lentokent\u00e4lle, palautin edellisen varaukseni ja allekirjoitin uuden. Sain pit\u00e4\u00e4 saman auton, mik\u00e4 oli hyv\u00e4 asia sill\u00e4 totuin jo siihen, ketter\u00e4 ja sopivan kokoinen. Area saa kyll\u00e4 t\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 maksaa minulle – tai paremminkin TKK:lle – muutaman sata markkaa. Olivat sekoittaneet kaksi Bloomingtonia, Illinoisin ja Indianan. Saman osavaltion sis\u00e4ll\u00e4 vuokra oli $48, rajan yli $99. Jouduin ottamaan auton yhdeksi vuorokaudeksi $99:lla. Tavallaan mukana oli tuuriakin. Paluu Bloomingtonista Chicagoon oli sekin viel\u00e4 auki – n\u00e4it\u00e4 minun kuvitelmiani, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisin liikkumaan junalla – ja niinp\u00e4 lupasin palauttaa auton Chicagon lentokent\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

Arvasin, ett\u00e4 ajo Indianaan tulisi kest\u00e4m\u00e4\u00e4n kauemmin kuin mit\u00e4 etuk\u00e4teen arvelin. Pahaksi onneksi mokasin viel\u00e4 l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4: kiertelin kaupunkia l\u00f6yt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oikeaa ulosp\u00e4\u00e4sytiet\u00e4. Aina sama tilanne kun istun autoon. Kest\u00e4\u00e4 puolisen tuntia, ennen kuin fysiikkani ja aistini tottuvat ajoneuvoon. Aluksi en oikein tied\u00e4 mihin katsoa. Kaikki vilisee ymp\u00e4rill\u00e4ni, pit\u00e4\u00e4 keskitty\u00e4 k\u00e4siin ja jalkoihin ja valoihin ja risteyksiin ja nimiin. Sopeutumista ei ollenkaan helpota se, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 katukilvet ovat tottumattomalle hankalia. Suorassa kulmassa menosuuntaan oleva vihre\u00e4 katukilpi sanoo, mink\u00e4niminen on katu, jonka kohta tulet ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kilven suunta on siis yht\u00e4 kuin kadun suunta. Jostain syyst\u00e4 minun aivoni eiv\u00e4t toimi t\u00e4ll\u00e4 tavalla. Siksi nytkin seikkailin v\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 suunnassa. Meni noin vartti, ennen kuin oin vartin tajusin mihin pit\u00e4\u00e4 menn\u00e4 ja sitten oli vain ajettava. <\/p>\n\n\n\n

Koska oli tulossa ilta ja pakostakin jossain vaiheessa h\u00e4m\u00e4r\u00e4 ja sit\u00e4 my\u00f6ten v\u00e4symys, yritin kaikenlaista yksin\u00e4isen ajajan aktiviteettia. H\u00e4m\u00e4ysyrityksi\u00e4 luonnolle. Hyr\u00e4ilin, laitoin radiota eri kanaville, rummuttelin sormia, puhuin itsekseni, lauleskelin, v\u00e4\u00e4ntelin naamaa. Musiikkikanavia oli paljon, mutta kaikki oli aika tasapaksua jenkkikamaa, enimm\u00e4kseen country & westerni\u00e4, joka ei oikein k\u00e4y yksiin motoriikkani kanssa silloin, kun olen tekem\u00e4ss\u00e4 jotain. Sama kirjoittamisen kanssa. Parasta on hiphop tai acid jazz.<\/p>\n\n\n\n

Kaikenlaisen teenn\u00e4isen tekemisen seurauksena voi olla, ett\u00e4 unohtaa miss\u00e4 on. Alkumatkasta, p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni Interstate 74:lle ja jopa hieman huokaistuani, \u00e4kk\u00e4sin yll\u00e4tt\u00e4en tehneeni sivuttaisliikkeen ja ajautuneeni hieman vasemmalle kaistalle tai paremminkin kaistojen v\u00e4limaastoon. Samaan aikaan, kuinka ollakaan, minua oli ohittamassa auto ja siin\u00e4 pari kaverusta. En tied\u00e4 miten l\u00e4helle itse asiassa oikein ajauduimme, mutta sen verran kuitenkin ett\u00e4 ajajan vieress\u00e4 istuva katsoi minua pitk\u00e4\u00e4n ja merkitsev\u00e4sti. Kun heilautin k\u00e4tt\u00e4ni tarkoittaen ett\u00e4 “sorry, ei ollut tarkoitus”, kuski katsoi minua pitk\u00e4\u00e4n peruutuspeilist\u00e4 ja toinen hemmo sivupeilist\u00e4. Painoivat kai rekkarin mieleens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Willard Airport, sielt\u00e4 Interstate 57 pohjoiseen, Urbana-Champaignin l\u00e4pi it\u00e4\u00e4n 74:lle. Danville, jossain vaiheessa Indianan puolelle. En edes huomannut miss\u00e4 kohtaa. Olin kuvitellut, ett\u00e4 siell\u00e4 olisi isompiakin kylttej\u00e4 tai jopa jotain muodollisuuksia, mutta ei mit\u00e4\u00e4n. Countyt vain vilahtelivat ohitse, paljon ei pystynyt katsomaan mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4 tapahtui, koska oli keskitytt\u00e4v\u00e4 ajamiseen. Harmi sin\u00e4ns\u00e4. Ehk\u00e4 tottuneet ajajat pystyv\u00e4t tekem\u00e4\u00e4n monta asiaa samaan aikaan: ajamaan, juttelemaan, ihailemaan maisemia, lukemaan kartttaa, tarkkailemaan liikennett\u00e4, tsekkaamaan mittareita. Kyll\u00e4 min\u00e4kin pystyn kaikkeen muuhun paitsi en maisemien katseluun, ellei sitten ole jokin todella hiljainen, pitk\u00e4 suora. Tosin silloinkin k\u00e4det tuppaavat k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n katseen suuntaan. <\/p>\n\n\n\n

Indianapolis l\u00e4hestyi ja sit\u00e4 my\u00f6ten kaupunkia kiert\u00e4v\u00e4 465, jolla k\u00e4\u00e4nnyin etel\u00e4\u00e4n. Stten Indiana 37 etel\u00e4\u00e4n kohti Martinsville\u00e4, jonne saavuttuani oli jo kunnon h\u00e4m\u00e4r\u00e4. H\u00e4m\u00e4r\u00e4n hetki kest\u00e4\u00e4 vain todellakin hetken, ja niinp\u00e4 tuli pime\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4t\u00e4 olin yritt\u00e4nyt v\u00e4ltt\u00e4\u00e4. Pime\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kee vain valoja, ja kaikkea muuta pit\u00e4\u00e4 vilkuilla syrj\u00e4silm\u00e4ll\u00e4. Siisp\u00e4 loppumatka oli vilkuilua ja tuijottelua ja hiljaista manailua. Jokainen kilometri tuntui ikuisuudelta. Onneksi viitoitus ja opastus on viety Amerikassa niin pitk\u00e4lle kuin sen kait voi ikuna vied\u00e4. Jokaiselle kilometrille mahtuu lukuisa joukko tauluja, jotka kertovat miss\u00e4 menn\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on suurin sallittu nopeus, mik\u00e4 exit on tulossa seuraavaksi, kuinka pian jne. Eritt\u00e4in hy\u00f6dyllisi\u00e4 ovat kilvet, jossa sanotaan esim. ett\u00e4 “second right” tai “next right”.  Hyv\u00e4 on my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4, kuinka pitk\u00e4 matka poistumistielle on, jotta osaa varautua kaistanvaihtoon. Tosin n\u00e4m\u00e4 mailit… Aika hassuja ovat ilmoitukset “1 3\/4 miles” tms! No, aika nopeasti sit\u00e4 saa tuntumaa siihen, onko kyseess\u00e4 “heti”, “kohtsill\u00e4\u00e4n”, “jonkun ajan p\u00e4\u00e4st\u00e4” tai “ei h\u00e4ti\u00e4 miti\u00e4”.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hdetty\u00e4ni olin k\u00e4ynyt vain kerran rest area:lla joten nyt alkoi tulla tarvetta. Huomasin tilanteen vasta noustuani autosta Bloomingtonin yliopiston Visitors’ Centerin edess\u00e4. Koska minulla ei ollut kaupungin karttaa eik\u00e4 tietoa hotellin osoitteesta, sijainnista puhumattakaan, oli luojan lykky, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 keskus piti oviaan auki tuulikaappiin asti. Kello oli n. 10.30 ja ulkona pilkkopime\u00e4\u00e4. Sis\u00e4ll\u00e4 oli alueen kartta sein\u00e4ll\u00e4, tietoja hotelleista ja ilmaisia esitteit\u00e4. Jalat ristiss\u00e4 tuijottelin karttoja, mutta niist\u00e4 ei oikein kunnolla k\u00e4ynyt selv\u00e4ksi, miss\u00e4 hotelli oli. Totesin, ett\u00e4 kaupunki oli rakennettu yksisuuntaisten katujen varaan, joten arvelin joutuvani jonnekin oikeille nurkille puolivahingossa jos en muuten. Pikkukaupunki, jonka kylkeen oli kasvanut yliopistokampus. Tai p\u00e4invastoin.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4inen arvaus paikasta oli v\u00e4\u00e4r\u00e4. Parkkeerasin auton jonkin hotellia muistuttavan asuintalon pihalle, mutta l\u00e4heisest\u00e4 ravintolasta sain ajo-ohjeet. Indiana Memorial Union oli valtava, linnamainen kompleksi keskell\u00e4 kampusta. Jos olisin edes tiennyt, ett\u00e4 sen katolla liehuu Amerikan lippu ja lipputankoa valaistaan lampulla, olisin varmasti heti huomannut paikan. Charlotte Hess ei kuitenkaan ollut l\u00e4hett\u00e4nyt minulle mit\u00e4\u00e4n infoa ja olin hieman myrtsi. Tulin sent\u00e4\u00e4n varsin kaukaa ja olin useaan kertaan korostanut h\u00e4nelle, ett\u00e4 olisin eritt\u00e4in kiitollinen, jos h\u00e4n voisi l\u00e4hett\u00e4\u00e4 minulle jotain pient\u00e4 tietoa siit\u00e4, miss\u00e4 ja milloin tapaisimme, miten p\u00e4\u00e4sisin jatkamaan Bloomingtonista yms. <\/p>\n\n\n\n

Hotellin respan etsimiseen meni hetki. Rakennus oli todella mammuttimainen ja olin tullut sis\u00e4\u00e4n jostain sivuovesta. Pari kampuksen kioski-PC:t\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4\u00e4 kaveria neuvoi tien ja niin sain vihdoin tsekattua itseni sis\u00e4\u00e4n, viety\u00e4 auton parkkiin, kammettua kamat huoneeseen ja p\u00e4\u00e4sty\u00e4 vessaan. Kuittasin p\u00e4iv\u00e4n hiilihydraattiannoksen kahvilla ja sokerilla sill\u00e4 seurauksella, ett\u00e4 v\u00e4\u00e4ntelehdin s\u00e4ngyss\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n saamatta unta. Napsautin v\u00e4lill\u00e4 CNN:n p\u00e4\u00e4lle ja kuuntelin miljardinnen tilannearvion Berthan liikkeist\u00e4 it\u00e4rannikolla.<\/p>\n\n\n\n

10.7 Bloomington ja ajo Chicagoon<\/h4>\n\n\n\n

Kerroin respalle, ett\u00e4 jos minulle soitetaan, olen aamiaisella. S\u00f6in aamiaisen puoli seitsem\u00e4lt\u00e4 alakerran isossa kahviossa (maissihiutaleita, jugurtti, kahvi), k\u00e4vin suihkussa ja kirjoitin viimeiset kortit Suomeen. Kun olin kuivattelemassa hiuksiani puhelin soi. Yll\u00e4ttynyt Charlotte Hess. H\u00e4nelle oli ollut ep\u00e4selv\u00e4\u00e4 milloin tulen, milloin l\u00e4hden ja mik\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 oli aikatauluni. Olin l\u00e4hett\u00e4nyt h\u00e4nelle yksityiskohtaisen matkasuunnitelman s\u00e4hk\u00f6postilla juuri ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4ni Suomesta. Siin\u00e4 oli kaikki p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t ja paikat ja jopa lennon numerot. Olimme sopineet p\u00e4iv\u00e4n jo paljon aikaisemmin.<\/p>\n\n\n\n

Selitin h\u00e4nelle syyn siihen, miksi joutuisin l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pois samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jo heti alkuiltap\u00e4iv\u00e4st\u00e4 eli kerroin tarinan auton vuorauksesta. Ensin h\u00e4n ymm\u00e4rsi, ett\u00e4 koko juttu koski seuraavaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ja ehdotti ett\u00e4 tapaisimme jonkun tunnin kuluttua ja suunnittelisimme sitten loppup\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kun sain h\u00e4nelle selv\u00e4ksi ett\u00e4 indeed l\u00e4htisin kaupungista vain muutaman tunnin kuluttua, sovimme ett\u00e4 menen heti h\u00e4nen luokseen. Paikka ei olisi kaukana, vain muutaman korttelin p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Charlotte k\u00e4veli vastaan kadulla. Pitk\u00e4 leninki, koruja kaulassa, yst\u00e4v\u00e4llinen hymy, aktiivinen olemus. K\u00e4vimme k\u00e4velless\u00e4 l\u00e4pi asiat, joista erityisesti olin kiinnostunut INForumissa. P\u00e4\u00e4timme h\u00e4nen ehdotuksestaan, ett\u00e4 juttelisimme ensin jonkin aikaa yleist\u00e4 h\u00e4nen toimistossaan, k\u00e4visimme p\u00e4\u00e4kirjastossa katsomassa otteita INForumin videoiduista tilaisuuksista ja s\u00f6isimme lopuksi lounaan atk-keskuksen Gerard Bernbomin kanssa. Gerry oli yksi INForumin alkuper\u00e4isist\u00e4 aktiiveista Charlotten ohella.<\/p>\n\n\n\n

Politiikan ja kehitysmaantieteen laitoskirjasto oli sijoitettu entiseen omakotitaloon, 2 1\/2-kerroksiseen isoon rakennukseen. Narisevat lautalattiat, monimutkaisia ovi- ja rappurakennelmia, sisustus kuin yksityistalosta. Viihtyis\u00e4\u00e4 mutta ep\u00e4k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4. Varsin kaukana Aallon funktionaalisesta kirjastoarkkitehtuurista, jonka viihtyisyydest\u00e4 ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyydest\u00e4 toki voi olla siit\u00e4kin montaa mielt\u00e4 ja ollaankin.<\/p>\n\n\n\n

Haimme kahvit keitti\u00f6n\u00e4 toimivasta varastotilasta ja k\u00e4v\u00e4isimme Charlotten huoneessa, jonka seinill\u00e4 oli etnist\u00e4 tekstiilitaidetta ja muuta muistutusta siit\u00e4, mik\u00e4 oli huoneen hallitsijan p\u00e4\u00e4ala. Nurkassa oli metallinen arkistokaappi, josta Charlotte veti auki ylimm\u00e4n laatikon. Se oli t\u00e4ynn\u00e4 riippukansioita INForumista. Kun kysyin, onko ohjelmasta kirjoitettu muuta julkista teksti\u00e4 kuin se, mink\u00e4 luin CAUSE\/EFFECT:st\u00e4, h\u00e4n vakuutti ett\u00e4 on paljonkin ja veti esille tukun kansioita. Kannoimme ne kirjaston puolelle ja asettauduimme matalan sohvap\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen. Annoin loput TKK-esittelykansiot, pinnit ja avaimenper\u00e4t Charlottelle ja h\u00e4n mainitsi tyytyv\u00e4isen\u00e4, ett\u00e4 “my son loves this stuff”. <\/p>\n\n\n\n

INForum oli l\u00e4htenyt Charlotten ja Gerryn yhteisist\u00e4 lounasp\u00f6yt\u00e4keskusteluista. Idea oli poikinut sarjan tilaisuuksia, joissa k\u00e4siteltiin sek\u00e4 kirjastonhoitajille ett\u00e4 atk-porukalle yhteisi\u00e4 kiinnostuksen kohteita eri n\u00e4k\u00f6kulmista. Charlotten mukaan suurin ja antoisin ty\u00f6 oli tilaisuuksien suunnittelu ja j\u00e4rjestely. H\u00e4n korosti sit\u00e4, ett\u00e4 INForum ei ollut ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4p\u00e4in annettu vaatimus tehd\u00e4 jotakin yhteisty\u00f6n hyv\u00e4ksi vaan “alemman tason” ty\u00f6ntekij\u00f6iden oma-aloitteinen juttu. Organisaatioiden joustavuus salli horisontaalisen yhteisty\u00f6n. Kun kysyin, saavutettiinko INForumilla sit\u00e4 mihin sill\u00e4 pyrittiin, Charlotte vastasi, ett\u00e4 eri ammattiryhmien  yhteisty\u00f6 on jatkuva prosessi, jossa suurimmat saavutukset ovat henkil\u00f6kohtaisella tasolla. Kun opitte tuntemaan toisenne, kommunikointi sujuu paremmin vaikka kieli ja k\u00e4sitteist\u00f6 olisikin erilainen, h\u00e4n muotoili. Yksinkertaista mutta varmasti totta, mik\u00e4li organisaatio ei pist\u00e4 vastaan. INForumin nykytilanne on se, ett\u00e4 sen aktiiviporukka on vaihtunut ja p\u00e4\u00e4vastuu on t\u00e4ll\u00e4 kertaa p\u00e4\u00e4kirjastossa. Charlotte kertoi, ett\u00e4 Bloomingtonissa laitoskirjastojen kirjastonhoitajat ovat tutkijanviran haltijoita. H\u00e4n sanoi pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sapattivapaan ensi vuonna ja viett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sen Etel\u00e4-Amerikassa selvitt\u00e4en paikallisten tutkijoiden tiedonsaantitapoja.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4velimme p\u00e4\u00e4kirjastolle ja kerroin matkalla siit\u00e4, mink\u00e4lainen yhteisty\u00f6 TKK:lla on kirjaston ja atk-keskuksen v\u00e4lill\u00e4 sek\u00e4 siit\u00e4, mist\u00e4 aiheesta pidin IATUL-esitelm\u00e4ni. Kun tiedustelin Charlottelta, miksi niin monessa yliopistossa on tehty fyysinen jako Undergraduate ja Graduate Libraryn v\u00e4lill\u00e4, h\u00e4n vastasi, ett\u00e4 Undergraduate on, erotukseksi Graduate Librarysta, keskittynyt konkreettiseen, fokusoituun tietopalveluun, jossa “transaktiot”, palvelun yksik\u00f6t, ovat lyhytkestoisempia.<\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4kirjastossa tapasimme kirjastonhoitajan, joka on nykyisen INForumin vet\u00e4ji\u00e4. Eloisa tummahiuksinen nainen, joka oli valmistautunut tapaamiseen valitsemalla joukon INForumin alkuaikojen videoita hyllyst\u00e4 pikakatselua varten. “N\u00e4m\u00e4 ovat kyll\u00e4 kaukolainattaviakin”, h\u00e4n sanoi, mutta my\u00f6nsi ett\u00e4 niiden katsominen voi olla hankala j\u00e4rjest\u00e4\u00e4, kun huomautin siit\u00e4, ett\u00e4 tv-standardi on eri Euroopassa.  L\u00e4hdimme kolmisin katsomaan nauhoja huoneeseen, jota he kutsuivat AV-huoneeksi, mutta joka muistutti pikemminkin meid\u00e4n luentosaliamme: kolkohko, pitk\u00e4nomainen, harvinaisen viile\u00e4 sali. “Air-conditioning in this building sucks”, kirjastonhoitaja murahti ja naurahti p\u00e4\u00e4lle, “and this is really hi-tech!”. Kaikki mik\u00e4 oli n\u00e4kyviss\u00e4 oli televisio, videonauhuri ja kasa johtoja. Kaukos\u00e4\u00e4timi\u00e4 tosin oli useita ja niinp\u00e4 kuluikin hetki todetessa, mik\u00e4 niist\u00e4 oli oikea. <\/p>\n\n\n\n

Tapaamisia oli videoitu kymmenkunta. Naiset kertoivat, ett\u00e4 ne poikkesivat tarkoituksella toisistaan. Keskustelufoorumin paikkaa vaihdeltiin ja tapaamisten rakennetta varioitiin, jotta saatiin samalla kertaa kokemusta paitsi itse k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 asiasta my\u00f6s vastaavien tapahtumien taltioinnista yleens\u00e4 sek\u00e4 rakenteen vaikutuksesta sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n ja sen omaksumiseen. Yksi nauhoista taltioitiin vakavammalla otteella. Kuvaaja oli paikallisesta AV-studiosta, juontaja oli ammattilainen (“h\u00e4n ei tiennyt yht\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n asiasta, mutta veti roolinsa hienosti!”) ja taltiointi oli varustettu alku-, v\u00e4li- ja lopputekstein. <\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isess\u00e4 videossa kokoontumispaikkana oli sali jossa istuimme. Pitkulainen, ikkunat ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4, v\u00e4ritt\u00f6m\u00e4t sein\u00e4t. Esiintyj\u00e4t istuivat paneelinomaisesti salin lyhyess\u00e4 p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja yleis\u00f6 heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n riveitt\u00e4in. K\u00e4ytettin mikki\u00e4 ja oltiin kankeina j\u00e4nnityksest\u00e4. “Yleis\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 yll\u00e4tti”, kertoi Charlotte, “ja jouduimme vaihtamaan tilaisuuden t\u00e4h\u00e4n isompaan tilaan.” Kun katselimme videota, naiset esittiv\u00e4t kommentteja esiintyjist\u00e4 – “emme olekaan katsoneet n\u00e4it\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan!” – ja muistelivat tilannetta. Liika luentomaisuus, kalvosulkeiset ja j\u00e4ykkyys sai heilt\u00e4 miinusta. Yleis\u00f6kin oli aivan liian hiljaa eik\u00e4 keskeytt\u00e4nyt puhujia tarpeeksi. Nauha oli vuodelta 1994 ja siin\u00e4 arvuuteltiin viel\u00e4 ankarasti, mit\u00e4 Internetiss\u00e4 oikein tulisi tapahtumaan.<\/p>\n\n\n\n

Parissa muussa nauhassa, joita ehdimme vilkaista, oli j\u00e4ykkyys hieman v\u00e4h\u00e4isemp\u00e4\u00e4 mutta yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n selv\u00e4sti n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 silti. Kun kysyin naisilta, vaikuttiko heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n kameran k\u00e4ytt\u00f6 haitallisesti tapahtumien onnistumiseen, he vakuuttivat ett\u00e4 ei. Enemm\u00e4n asiaan vaikutti se, miten yleis\u00f6 oli sijoitettu ja mink\u00e4 kokoinen tila oli. “Kerran istuimme ison, py\u00f6re\u00e4n p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4ress\u00e4 ja s\u00f6imme lounasta samalla. Se oli paras istunto. Tosin silloin ei tullut k\u00e4sitellyksi hirve\u00e4sti asiaa, mutta tutustumistapana se oli ehdottomasti paras”, he sanoivat.<\/p>\n\n\n\n

Gerry Bernbom haki meid\u00e4t kolme p\u00e4\u00e4kirjaston l\u00e4hell\u00e4 olevan suihkul\u00e4hteen \u00e4\u00e4relt\u00e4 mustalla BMW:ll\u00e4\u00e4n. Mustat nahkaistuimet, manuaalivaihteet ja automaattiset turvavy\u00f6t, jotka solahtivat oven yl\u00e4puolelta kourua pitkin ylle, kun vy\u00f6n lukko napsahti kiinni ja liukuivat takaisin yl\u00e4asentoon, kun aukaisi oven – paikallista luksusta. Ajettiin keskustan lounasruokalaan. Kerroin Gerrylle miksi olin tullut ja miss\u00e4 kaikkialla olin k\u00e4ynyt. Charlotte oli kertonut jo aikaisemmin, ett\u00e4 Gerry tekee h\u00e4nkin t\u00f6it\u00e4 Bloomingtonin p\u00e4\u00e4kirjaston Electronic Text Centerin kanssa. N\u00e4imme sille varatun tilan p\u00e4\u00e4kirjastossa. Kerroin p\u00e4\u00e4kiinnostukseni olevan SGML:n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toteutuksissa. Gerry oli lyhytsanainen mutta hymyilev\u00e4 ja tarkasti kuunteleva.<\/p>\n\n\n\n

S\u00f6in pinaatticurrya riisin kanssa ja rupattelu oli oikein mukavaa. K\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 Gerry on seuraavan CAUSE\/EFFECT-konferenssin p\u00e4\u00e4organisaattori. H\u00e4n kyseli minulta kommentteja INForumista ja sen merkityksest\u00e4. Kerroin ett\u00e4 mielest\u00e4ni suurin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n vaikeus atk- ja kirjastoalan v\u00e4lill\u00e4 on terminologian erilaisuus. Sen voittamiseksi INForum k\u00e4ynee hyvinkin, varsinkin silloin kun se toimii er\u00e4\u00e4nlaisena tulkkina tai v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Mietiskelin \u00e4\u00e4neen my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 voi olla ett\u00e4 kirjastonhoitajat saattavat reagoida eri tavalla ty\u00f6ss\u00e4 eteen tuleviin vaikeuksiin kuin atk-porukka. Kerroin my\u00f6s kuulemistani kokemuksista Stanfordissa ja Urbana-Champaignissa. Gerry oli kuullut Stanfordin CSTR-projektista ja omien sanojensa mukaan my\u00f6s sik\u00e4l\u00e4isist\u00e4 hankaluuksista atk-asioiden j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4. “Me emme saaneet NSF:n rahoja”, puuskahti p\u00e4\u00e4kirjaston kirjastonhoitaja. Paljastin sen tosiasian – mik\u00e4 tuskin mik\u00e4\u00e4n salaisuus on ollutkaan – ett\u00e4 Illinoisin DLI:ssa alkuaikojen entusiasmi on hieman laantumaan p\u00e4in SGML-homman vaatiman, oletettua rankemman ty\u00f6taakan takia. Kerroin my\u00f6s olleeni hieman yll\u00e4ttynyt siit\u00e4, ett\u00e4 DLI-projektit n\u00e4yttiv\u00e4t olevan l\u00e4hinn\u00e4 yliopistojen Computer Science Departementien projekteja, kirjastoja niiss\u00e4 oli mukana yleens\u00e4 kohtuullisen v\u00e4h\u00e4n, vaikkakin Illinois on jonkin sortin poikkeus. Gerry my\u00f6nsi, ett\u00e4 n\u00e4in on.<\/p>\n\n\n\n

Minut saatettiin takaisin hotellin eteen hieman yli puoli kaksi, hyv\u00e4stelimme, lupasin l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Charlottelle IATUL-esitelm\u00e4ni kopion ja pyysin kaikkia tulemaan k\u00e4ym\u00e4\u00e4n Suomeen. Charlotte oli k\u00e4ynyt Tampereella ja muisti Helsingist\u00e4 Temppeliaukion kirkon.<\/p>\n\n\n\n

Olin pakannut jo aamulla, joten nyt tarvitsi vain raahata laukut alas, tsekata ulos ja l\u00e4hte\u00e4 ajamaan kohti pohjoista. <\/p>\n\n\n\n

Interstate 65 pohjoiseen Merrilvilleen asti, sielt\u00e4 it\u00e4\u00e4n highway 30:lle, osavaltion rajan yli. Melkein rajalla oli hieman arveluttavan n\u00e4k\u00f6inen taajama, Chicago Heights. Kadunkulmissa norkoilevia nuoria miehi\u00e4, rakennukset r\u00f6ttel\u00f6it\u00e4, ep\u00e4siisti\u00e4. Samaan aikaan auton bensamittari alkoi l\u00e4hesty\u00e4 punaista, itse asiassa oli jo punainen. Vain jarrutus valoissa sain bensan l\u00e4isk\u00e4htelem\u00e4\u00e4n tankissa niin, ett\u00e4 mittari heilahti E:n yl\u00e4puolelle. Jotta j\u00e4nnitys ei olisi ollut liian liev\u00e4, vilkuilin koko ajan kelloa. Olin jo my\u00f6h\u00e4ss\u00e4 aikataulustani. Minua odotti 500 markan lis\u00e4maksu yhdest\u00e4 lis\u00e4p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 – plus verot ja vakuutukset – ellen ihan kohta p\u00e4\u00e4sisi perille. Lopulta hermot pettiv\u00e4t ja kurvasin ensimm\u00e4iselle luotettavan n\u00e4k\u00f6iselle bensa-asemalle. <\/p>\n\n\n\n

Pient\u00e4 s\u00e4hlinki\u00e4 tankkauksen kanssa. Koska olin kuvitellut voivani suoriutua koko reissusta ilman tankkausta en ollut tsekannut miss\u00e4 bensatankki oli enk\u00e4 pannut mieleen sit\u00e4 kuinka paljon oli gallona. Olin lupautunut maksamaan tankillisen Hertz-bensaa, vajaan satasen, joten voisin palauttaa auton ilman tankkausta. Noh, tankki oli oikealla puolella enk\u00e4 viel\u00e4k\u00e4\u00e4n muista paljonko gallona on (Suom. huom.: 4 litraa). Sain kuitenkin bensan virtaamaan tankista tankkiin parin gallonan verran (2 taalaa\/gallona) ja mittarista saatoin lukea, ett\u00e4 se t\u00e4ytti tankin yhdell\u00e4 viidenneksell\u00e4. Tarpeeksi. Kassa oli varmasti seurannut puuhasteluani tankin kimpussa, mutta kun menin maksamaan, ilmek\u00e4\u00e4n ei v\u00e4r\u00e4ht\u00e4nyt, kun h\u00e4n otti rahat vastaan.<\/p>\n\n\n\n

Illinois 50 pohjoiseen, paljon hitaammin kuin mit\u00e4 olin kuvitellut. Kartalla lyhyeksi arvioimani matka oli todellisuudessa useita kilometrej\u00e4 ja vilkas liikenne hidasti menoa entisest\u00e4\u00e4n. Ymp\u00e4rill\u00e4 levitt\u00e4ytyv\u00e4 maisema oli suburban-Amerikkaa: erikokoisia, -korkuisia ja -v\u00e4risi\u00e4 mainostauluja tihe\u00e4ss\u00e4, rakennukset kopperoita, bensa-asemia, auton varaosaliikkeit\u00e4, marketteja, hampurilaispaikkoja. Alue joka oli noussut autotien varteen, autolla kulkevia kansalaisia varten. Ei pahemmin tehnyt mieli pys\u00e4hty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kaasua, jarrua, kaasua, jarrua. Automaattivaihteisessa autossa ei ole paljon tekemist\u00e4. Hyv\u00e4 puoli siin\u00e4 on se, ett\u00e4 kun on punaisissa, voi samalla vilkuilla karttaa ja katukilpi\u00e4 ja p\u00e4\u00e4see silti nopsasti liikkeelle ilman ett\u00e4 pit\u00e4\u00e4 s\u00e4hl\u00e4t\u00e4 vaihteiden kanssa. Ja mik\u00e4 parasta, moottori ei ikin\u00e4 sammu l\u00e4htiess\u00e4. Sen kyll\u00e4 haluaisin tiet\u00e4\u00e4, miksi on olemassa t\u00e4m\u00e4 jako Eurooppa+k\u00e4sivaihteet ja USA+automaattivaihteet. Joku v\u00e4itti, ett\u00e4 eurooppalaiset ovat askeettisia, mit\u00e4 tulee autoilukulttuuriin. Kaiken on oltava vaikeaa, jotta autoilu ei tuntuisi liian miellytt\u00e4v\u00e4lt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lentokentt\u00e4\u00e4 ei voinut olla huomaamatta, vaikka tiirasinkin varmuuden vuoksi tarkkaan katunumeroita etten vahingossa ajaisi ohi. Kiitorata oli jossakin aivan l\u00e4hell\u00e4, koska sielt\u00e4 l\u00e4htenyt kone kaarsi yli eritt\u00e4in matalalta. Lentokentt\u00e4aluetta ymp\u00e4r\u00f6i korkeahko betonireunus ja portti ilmoitti selv\u00e4sti, ett\u00e4 MIDWAY AIRPORT. Sinne. Toisin kuin Willardissa, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli autoja kuin meren mutaa. RENTAL CAR RETURN -kilpi\u00e4 seuraten l\u00f6ysin Hertzille varatut parkkipaikat. Viimeinen koitos odotti alueen palautusalueen laidassa: puomi ja maassa metallinen piikkimatto. Puomi nousi yl\u00f6s mutta en tohtinut ajaa piikkien yli ennen kuin kauempana liikkuva virkailija alkoi viittil\u00f6id\u00e4. Arvasinhan min\u00e4, ett\u00e4 piikit antavat todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6den tulosuuntaan, mutta en silti viitsinyt riskeerata viime metreill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Avaimet piti j\u00e4tt\u00e4\u00e4 autoon ja ajomailit merkata kuittiin. Alkoi viimeinen rankka laukkujen raahaus kohti terminaalia ja Hertzin tiski\u00e4. Tyypit tiskin toisella puolella katsoivat kuittiani ja kelloaan ja totesivat sitten, ett\u00e4 vaikka aika menikin yli, autolla ei ollut kiirett\u00e4 ja siksi yhden p\u00e4iv\u00e4n vuokra p\u00e4ti. Olin iloisesti yll\u00e4ttynyt. Laskun tekemisess\u00e4 kuluisi kuulemma 90 minuuttia, joten voisin joko j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan tai he voisivat l\u00e4hett\u00e4\u00e4 laskun per\u00e4ss\u00e4. Sovimme, ett\u00e4 runsaan sadan dollarin lasku tulee postissa. <\/p>\n\n\n\n

Taksikuski kertoi, ett\u00e4 taksa downtowniin on siin\u00e4 20USD. Kun mutristelin suutani ja virkoin, ett\u00e4 “Oh that much”, h\u00e4n lis\u00e4si, ett\u00e4 jos otetaan joku muu kyytiin, taksa puolittuu. Siisp\u00e4 odottelimme hetken terminaalin ovella mutta kun ket\u00e4\u00e4n ei n\u00e4ytt\u00e4nyt ilmaantuvan v\u00e4h\u00e4\u00e4n aikaan, huikkasin kuskille “Let’s go!” ja niin l\u00e4hdettiin. Kuski ajoi tavattoman rennosti romuluista autoaan. Vasen ranne ratilla, leve\u00e4ss\u00e4 nojassa oikealle. Ep\u00e4ergonominen asento. <\/p>\n\n\n\n

Liikenne oli survival gamea. Ensimm\u00e4isen kerran koko matkan aikana oli mukavaa olla matkustajan osassa, vaikka siin\u00e4kin oli ty\u00f6t\u00e4 tarpeeksi: tarrasin ovenripaan ja hymyilin idioottimaisesti. Kiilattiin, kurvattiin oikeaan ja vasempaan, jarrutettiin, vilkuiltiin naapuriautojen kuskeja ilmeett\u00f6m\u00e4sti silmiin, kaasutettiin, vaihdettiin kaistaa. Auto kolisi ja tutisi ja oletin siit\u00e4 tippuvan osia kuin kunnon action-filmiss\u00e4 ik\u00e4\u00e4n. Istanbulin taksikuskit olivat yht\u00e4 nopealiikkeisi\u00e4  kuin t\u00e4m\u00e4 kaveri mutta paljon \u00e4\u00e4nekk\u00e4\u00e4mpi\u00e4. Kuljettaja r\u00f6h\u00f6tti tuolissaan coolisti kuin katselemassa auringonlaskua. <\/p>\n\n\n\n

Ilmeisesti kaikki ajossa tarvittava irtain pysyi mukana, sill\u00e4 Chicagon pilvenpiirt\u00e4j\u00e4t tulivat n\u00e4kyviin. Ilta-auringon paisteessa ne olivat kivan n\u00e4k\u00f6ist\u00e4 katsottavaa. Rakennuksia on hyv\u00e4 olla  kaikenlaisia ja kyll\u00e4 Chicagon pilvenpiirt\u00e4j\u00e4t ovat just oikean n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 pilvenpiirt\u00e4jien sarjassa. Monen mallista ja korkuista. Sukellettiin yhden ali ja Hiltonin sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnin eteen. Mik\u00e4 rakennus sekin! Olin ajatellut laittaa hieman enemm\u00e4n rahaa viimeisen y\u00f6n majoitukseen ja kyll\u00e4 Hilton oli kaiken sen arvoinen. Yleens\u00e4 hotellit yritt\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytell\u00e4 hienoa satsaamalla lobbyyn niin paljon ettei rahaa en\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4 yl\u00e4kerroksiin, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli toisin. Kerrokset olivat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n todella upeita. Ala-aulassa filmattiin parhaillaan jotakin elokuvaa. Kuvaustavaraa oli joka nurkassa ja v\u00e4ke\u00e4 kuin pipoa, sek\u00e4 p\u00e4\u00e4llet\u00f6ll\u00e4\u00e4ji\u00e4 ett\u00e4 ohjaajan ymp\u00e4rill\u00e4 hy\u00f6rivi\u00e4 avustajia. <\/p>\n\n\n\n

Laukkuni toimitettiin diskreetisti jo heti ulko-ovelta sivukautta sis\u00e4\u00e4n ja yl\u00f6s. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sain Opetusministeri\u00f6lt\u00e4 matka-apurahan. Osallistuin ensin IATUL-konferenssiin Kalifornian yliopistossa ja sen j\u00e4lkeen vierailin seuraavissa kohteissa: Stanford University, Mathematical and Computer Science Library; University of Virginia, Alderman Library; University of Illinois Urbana-Champaign, Grainger Engineering Library; Indiana University Bloomington, Library. Seuraa aivan liian pitk\u00e4 ja seikkaper\u00e4inen matkakertomus! Tekstist\u00e4 huomaa, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli ensimm\u00e4inen k\u00e4yntini Yhdysvalloissa ja ensimm\u00e4isi\u00e4 pidempi\u00e4 … Continue reading USA 22.6.-12.7.1996<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[146],"tags":[],"class_list":["post-1250","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-travel"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1250","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1250"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1250\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1324,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1250\/revisions\/1324"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1250"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1250"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1250"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}