![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/kampala.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nMunantuottaja tiluksillaan. Le Petite Village’n continental breakfast sis\u00e4lsi \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4n monia leip\u00e4lajeja, pihan toisella laidalla p\u00f6hisev\u00e4n Le Patisserie’n valmistamia. Taustalla Kampalan keskustan smog. T\u00e4n\u00e4\u00e4n viiden tunnin ajomatka suoraan l\u00e4nteen, Kibaleen. Churchill Safaris & Travelin kuljettaja, Brighton, odottaa jo.<\/p>\n\n\n\n
31.1<\/p>\n\n\n\n Ishasha Wilderness Camp, Queen Elisabeth National Park, Uganda. Here, Congo is just few kilometers away. 1.2<\/p>\n\n\n\n Pienest\u00e4 nonchaleerauksestani huolimatta Ishasha osoittautui mainioksi luontopaikaksi. Ja siis nimenomaan telttaleiri. 5.2.<\/p>\n\n\n\n Engagi Lodge, Bwindi Impenetrable Forest. 11.2<\/p>\n\n\n\n Nyungwe Forest Lodge, Ruanda Black-billed Turaco haukahtelee unettavasti. Lounaan j\u00e4lkeinen torkkukytkin on p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Keskip\u00e4iv\u00e4n auringonpaiste on vaihtunut pilviseen, ja ukkonen kolistelee per\u00e4kylill\u00e4. 12.2<\/p>\n\n\n\n Retrospektiivi\u00e4: 14.2<\/p>\n\n\n\n Bye-bye, Rwanda, and hello again soon (which means we need to buy another visa) Uganda! 15.2<\/p>\n\n\n\n Karibu Guesthouse, Entebbe, Uganda<\/p>\n\n\n\n Kadehdin t\u00e4t\u00e4 nuorta uusiseelantilais-korsikalaista paria, joka omistaa t\u00e4llaisen pienen keitaan l\u00e4hell\u00e4 Victoria-j\u00e4rven rantaa, vartin ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 lentokent\u00e4lt\u00e4. Avattu 2012. Viimeiset tunnit Afrikan kamaralla. Koditon olo, kun majapaikan p\u00e4iv\u00e4huone piti luovuttaa klo 17 ja taksi kent\u00e4lle tulee vasta klo 22. Julkaistu alun perin Facebookissa. 19.1 Munantuottaja tiluksillaan. Le Petite Village’n continental breakfast sis\u00e4lsi \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4n monia leip\u00e4lajeja, pihan toisella laidalla p\u00f6hisev\u00e4n Le Patisserie’n valmistamia. Taustalla Kampalan keskustan smog. T\u00e4n\u00e4\u00e4n viiden tunnin ajomatka suoraan l\u00e4nteen, Kibaleen. Churchill Safaris & Travelin kuljettaja, Brighton, odottaa jo. 31.1 Ishasha Wilderness Camp, Queen Elisabeth National Park, Uganda. Here, Congo is just … Continue reading Uganda ja Ruanda 2014<\/span> ![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/ele.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
At noonish, a family of elephants comes to the river to drink and splash water just for the fun of it. Their favourite spot can be seen from the camp restaurant area.
There is also a lone bull that visits the camp site from time to time. “He is friendly”, says the escort who follows us to our tent after dinner around 9 PM. ‘Escort’ in this case doesn’t mean a rifle like in some places, just a torch.
Internet is a scarce commodity in wild Uganda, as is electricity. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/furniture.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Joka p\u00e4iv\u00e4 norsuperhe k\u00e4y joella ja yksin\u00e4inen uros meluaa mets\u00e4ss\u00e4 armeijan majojen takana – “All Ugandan lodges have some local army people for the safety”, selitti Brighton.
Mustavalkoisia, liehuvaturkkisia Pied Colobus -suvun apinoita (paholaisgueretsa lienee ainoa suomenkielinen nimivastine) ruokailee ja y\u00f6pyy puissa. Niiden \u00e4\u00e4nek\u00e4s kurkkusointinen \u00e4l\u00e4m\u00f6l\u00f6inti (tuntemattomasta syyst\u00e4) on hienoa kuultavaa y\u00f6n tunteina.
Borneossa sarvinokat ovat aina l\u00e4sn\u00e4, mutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin on muutamia varsin vaikuttavia yksil\u00f6it\u00e4, vaikkakin hiljaisempia. Ylilennossa Black-and-white-casqued Hornbillin siivist\u00e4 kuuluu vahva matala WOOSH WOOSH. Muita wau-lajeja: kirkuva, valkop\u00e4inen African Fish Eagle; s\u00f6p\u00f6 African White-backed Vulture; lukuisat eri mehil\u00e4issy\u00f6j\u00e4lajit; l\u00e4hes metrinen, punk-hiuksinen Great Blue Turaco joka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hassulta kun se seisoo puun latvassa; totaalisen \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4sti vihre\u00e4\u00e4 ja keltaista auringonpaisteessa toistava African Emerald Cuckoo; monet eri Sunbird-lajit joita tuli ihasteltua jo E-Afrikassa, pieni\u00e4 koukkunokkaisia, mett\u00e4 juovia jalokivi\u00e4; ja ehk\u00e4 wauin kaikista t\u00e4h\u00e4n asti: variksen kokoinen Splendid Starling josta jo nimikin sanoo ett\u00e4 awesome on, niin \u00e4\u00e4nelt\u00e4\u00e4n kuin ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n. Superlatiivisakkia kaikki.
Ehk\u00e4 kaikkein kaunein n\u00e4kem\u00e4ni matelija on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 yleinen: Blue-Headed Agama.
Hy\u00f6nteisosasto on suht vaatimaton. Perhosia on kyll\u00e4 paljon keskip\u00e4iv\u00e4n kuumuudessa, mutta lajikirjo ei ole kovin suuri, mik\u00e4 voi olla kiinni vuodenajastakin. T\u00e4m\u00e4 on kuukausista kuumin. Amerikoissa perhosten m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa mit\u00e4 ylemm\u00e4s nousee, saas n\u00e4hd\u00e4 miten asiat ovat t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Pari jalopuista sarvij\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Runsaslukuisimpia ovat iltaisin jostakin ilmestyv\u00e4t, parin tuuman pituiset sirkat, cricketit. Ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana niit\u00e4 kannettiin teltasta ulos puolisen tusinaa kunnes tajuttiin ett\u00e4 t\u00e4t\u00e4 krikettipeli\u00e4 ei oysty voittamaan. Ne tai niiden sukulaiset k\u00f6mpiv\u00e4t saman tien takaisin. ‘Teltta’ ei ole varsinaisesti teltta vaan maahan paalutettu platformi jonka p\u00e4\u00e4lle on viritetty tuplakerros telttakangasta. Rakoja ja reiki\u00e4 on yllin kyllin.
Jottei kaikki olisi pelkk\u00e4\u00e4 auvoa, nyrj\u00e4ytin nilkkani koko matkan ensimm\u00e4isen aamuk\u00e4velyretken alussa.
Aina, aina pit\u00e4\u00e4 katsoa mihin astuu tai laskeutuu! Aina. Mutta ei, en katsonut kun hyp\u00e4hdin jeepist\u00e4 ulos aamun h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4. Edess\u00e4 oli koko p\u00e4iv\u00e4n simpanssiretki Kibalen puistossa. Bootsit jalassa tietysti, mutta pudotus olikin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n iso ja alla ei tietenk\u00e4\u00e4n ollut tasamaata vaan jonkinlaiset portaat. Osuin t\u00e4sm\u00e4lleen portaan reunaan. Kirosin, mutta purin hammasta. Muutamaan tuntiin en juuri tuntenut mit\u00e4\u00e4n, kun k\u00e4veltiin l\u00e4hes koko ajan. Mutta puoliltap\u00e4ivin, lounastauon aikaan ja varsinkin sen j\u00e4lkeen, alkoi menn\u00e4 hankalaksi. Silti kestin puoli kolmeen asti, l\u00e4hes 9 tuntia. En tied\u00e4 olenko ylpe\u00e4 itsest\u00e4ni ja onko sill\u00e4 mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4, mutta ainakaan en missannut simpansseja joten so far so good. Nyt, l\u00e4hes pari viikkoa tapahtuneesta, nilkka on suht koht ok mutta ei suinkaan terve. Odotan ihmeparantumista ensi y\u00f6n\u00e4 koska aamulla odottaa ehk\u00e4 ty\u00f6l\u00e4in k\u00e4vely: gorillojen luo k\u00e4vely vuoristoisessa, sumuisessa (tai sateisessa), nokkosia kasvavassa mets\u00e4ss\u00e4. Aikaa k\u00e4velyyn kuluu mit\u00e4 tahansa v\u00e4lilt\u00e4 15 minuuttia – 6 tuntia, riippuen siit\u00e4 mihin gorillaryhm\u00e4\u00e4n meid\u00e4t on arvottu; niiden paikat tiedet\u00e4\u00e4n melko tarkkaan. Gorillojen luona ollaan tunti, ja sitten samat 15min-6 tuntia takaisin. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/bwindi.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Rujo tie vajaasta kilometrist\u00e4 yl\u00f6s 1500 metriin. Monin paikoin pelkk\u00e4 raaka tienpohja. Isoja, karkeita kivi\u00e4. Yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4 kuoppia, joiden kohdalla autossa kaikki hyp\u00e4ht\u00e4\u00e4 yl\u00f6s penkilt\u00e4 ja r\u00e4m\u00e4ht\u00e4\u00e4 takaisin alas. P\u00f6ly\u00e4. Brighton etsii parasta ajoreitti\u00e4 molemmilta puolilta tiet\u00e4, siksakkia. Kun vastaan tulee auto joka tekee samaa, vaihto vasemmalle puolelle tiet\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n vasta aivan viime hetkess\u00e4. Jos vastaan tulee v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kuorma-auton kokoinen ajoneuvo, sill\u00e4 on isomman oikeudella lupa ajaa vaikka keskell\u00e4 tiet\u00e4; pienemm\u00e4n on v\u00e4istett\u00e4v\u00e4 puolittain penkan puolelle.
Henkil\u00f6autoja on hyvin v\u00e4h\u00e4n. Autoista leijonanosa on matkatoimistojen nelivetoja, joilla turisteja kuskataan n\u00e4ht\u00e4vyydest\u00e4 toiseen. Kampalan seudulla liikkuu my\u00f6s kimppataksibusseja.
Paikallisten asukkaiden ykk\u00f6skulkuneuvo on omat jalat. Tien vartta k\u00e4velee ajoittain runsaastikin kaikenik\u00e4isi\u00e4 ihmisi\u00e4. Matkalla pellolle tai kouluun, myym\u00e4\u00e4n tai ostamaan tavaraa markkinoilta, hakemaan muovikanisterilla vett\u00e4 kyl\u00e4n kaivosta – mihin sit\u00e4 nyt ihmiset ikin\u00e4 keksiv\u00e4tk\u00e4\u00e4n asiaa tai ajanvietett\u00e4.
Moottoripy\u00f6ri\u00e4 on paljon, mutta n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti suurin osa niist\u00e4 on takseja. Mink\u00e4 tahansa taajaman keskeisell\u00e4 paikalla, heikkoa varjoa heitt\u00e4v\u00e4n puun suojassa, nojailee tusinoittain nuoria miehi\u00e4 pestyihin, omanlaisekseen tuunattuihin ajokkeihin, odotellen asiakkaita.
Sunnuntait erottaa siit\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4ell\u00e4 on paremmat vaatteet, ollaanhan menossa messuun tai palaamassa sielt\u00e4. Naisilla on korkeat tukkalaitteet ja koreasta kankaasta tehdyt leningit, joissa on omintakeiset, \u00e4kkijyrk\u00e4t hartialeikkaukset. Taksimotaristilla ei olekaan tarakalla asiakasta vaan tytt\u00f6yst\u00e4v\u00e4 joka istuu sivuttain, tukka tiukassa asetelmassa, hymy herk\u00e4ss\u00e4.
Joitakin polkupy\u00f6ri\u00e4 on n\u00e4kynyt. Bwindin seudun erikoisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan puinen, omatekoinen, py\u00f6r\u00e4n ja potkulaudan v\u00e4limuoto. Isot raa’at banaanitertut n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n kulkevan sill\u00e4 melko lailla k\u00e4tev\u00e4n n\u00e4k\u00f6isesti, vaikka v\u00e4rkin on pakko olla todella raskas ja oikukas k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4.
Moottoripy\u00f6r\u00e4n p\u00e4\u00e4lle voi viritell\u00e4 mahtumaan \u00e4\u00e4ret\u00f6n kombinaatio ihmisi\u00e4 ja tavaraa: kokonainen sohvakalusto, viisihenkinen perhe, kaksi miest\u00e4 ja kaksi vuohta, ruumisarkku (luultavasti my\u00f6s t\u00e4yten\u00e4).
Filippiineilt\u00e4 tuttuja sivuvaunullisia, kuomullisia py\u00f6ri\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole n\u00e4kynyt. En tied\u00e4, miten kuljetus avopeleill\u00e4 mahtaa toimia sadekaudella. Toisaalta, ei se sade silloinkaan taukoamatonta ole.
Uganda on tiehidasteiden luvattu maa. “There’s all too much of them”, Brighton huokaa kun taas kerran vaihtaa pienemm\u00e4lle ja jarruttaa. Jokaisen kyl\u00e4pahasenkin kohdalla on korkea t\u00f6yssysarja sadan metrin v\u00e4lein.
T\u00f6yssyj\u00e4kin enemm\u00e4n on vuohia. Mustia, valkoisia, mustavalkoisia, ruskeita, laikullisia, yksiv\u00e4risi\u00e4. Pieni\u00e4 ja hieman isompia. T\u00e4ysin irrallaan, yhdest\u00e4 jalasta kiinni narulla tienpenkalla tai ohjatussa laumassa matkalla kohti uusia laidunmaita. Paimen kuuluu yh\u00e4 Ugandan ammattiluokitukseen. Olemme t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 n\u00e4hneet 3667 vuohta, ensimm\u00e4iset jo Kampalassa.
Vaikuttavimpia maatilan elikoita mit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n olen n\u00e4hnyt on t\u00e4k\u00e4l\u00e4inen h\u00e4rk\u00e4. Sarvet ovat reilusti yli metriset, loivasti sis\u00e4\u00e4np\u00e4in kaartuvat. Awesome!
Ei ohi vilahtavaa taajamaa ilman Mobile Payment- ja Pork Joint -kioskeja; myyntitiskej\u00e4 joille on pinottu n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 pyramidiasetelmia tomaateista ja perunoista; maahan levitettyj\u00e4 kankaita joilla kuivatetaan kahvia, teenlehti\u00e4 tai maissint\u00e4hki\u00e4; lukuisia myyji\u00e4 joiden ainoa artikkeli on banaani.
“Potassium, it is good for your health”, esitelm\u00f6i Brighton painokkaasti, katsoo peruutuspeiliin ja vahvistaa faktoja isoilla, hitailla k\u00e4siliikkeill\u00e4 joihin kuuluu k\u00e4den nosto sormet suorana kello kymmeneen, etusormen heristys, k\u00e4mmenen avaus ja heti per\u00e4\u00e4n k\u00e4den pudotus alas. Brightonin vasemmassa k\u00e4dess\u00e4 loistaa paksu kultainen vihkisormus ja l\u00f6ys\u00e4sti ranteessa roikkuva, kullanv\u00e4rinen rannekello.
47-vuotias, naimisissa, kaksi lasta, lintumies, pelaa futista. Churchill-matkatoimiston leiviss\u00e4 jo ties kuinka kauan, ja n\u00e4in ollen tuttuja joka paikassa Kampalasta l\u00e4nteen. “He is my friend”, Brighton selitt\u00e4\u00e4 kun on taas kerran heilauttanut k\u00e4tt\u00e4 tervehdykseen. “Hello, my brother”, h\u00e4n sanoo kun henkil\u00f6 ei ole tuttu mutta voisi olla: hymyt\u00f6n hotelliportin avaaja, kansallispuiston virkailija hitaine askelineen ja ikuisine blanketteineen, bensa-aseman henkil\u00f6kuntaa (BTW nelivedossa on kaksi 70 litran tankkia, “that’s why I like these cars. You just drive and drive and drive”).
Brighton pit\u00e4\u00e4 puhumisesta, isolla peell\u00e4. Ajoittain haukotuttaa, ja Kekkos-Suomi palaa mieleen. Ylikorrekteja ilmauksia, retorista toistoa, besser-wisserismi\u00e4. Pit\u00e4\u00e4 tietysti muistaa maan tapa; olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt ett\u00e4 Ugandassa ollaan varsin konservatiivisia. Sekin pit\u00e4\u00e4 muistaa, ett\u00e4 puhuminen on Brightonin \u00e4ss\u00e4, h\u00e4nen assettinsa.
On aina mielenkiintoista seurata, miten h\u00e4n rakentaa kohtaamistilanteita. Niihin kuuluu pitk\u00e4hk\u00f6 alustus, jossa vaihdetaan omaan ja perheen vointiin liittyv\u00e4t kysymykset ja vastaukset. Usein k\u00e4tell\u00e4\u00e4n, joskus my\u00f6s halataan jos ollaan oikein hyvi\u00e4 tuttuja. Sitten naurahdellaan kevyesti samalla kun aletaan kaivamaan esiin transaktion v\u00e4lineit\u00e4 kuten papereita, mutta korostetun hitaasti. Loppuun liittyy alun tapaisia toivotuksia, jotka jatkuvat niin kauan kuin ihmis\u00e4\u00e4ni kantaa moottorin \u00e4\u00e4nen yli. K\u00e4si j\u00e4hmettyy heilautusasentoon avoimeen autonikkunaan.
Bwindin hieno pilvimets\u00e4, Uganda ja sen gorillat j\u00e4\u00e4v\u00e4t huomenna taakse. Varhain aamulla auton nokka kohti Ruandan rajaa.
Ennen rajaa on kuitenkin edess\u00e4 pys\u00e4hdys. Matka kulkee Brightonin kotipaikan kautta, ja olemme sopineet ett\u00e4 h\u00e4n voi k\u00e4yd\u00e4 tervehtim\u00e4ss\u00e4 maanviljelij\u00e4vanhempiaan sill\u00e4 aikaa kun me sy\u00f6mme box lunchit l\u00e4heisess\u00e4 tourist hotellissa. “They are my friends. I’ll tell them that they take good care of you. You are the King and the Queen after all!” Brightonin vakiovitsi on esitell\u00e4 meid\u00e4t Suomen kuningasparina.
Ruandan puolella odottaa toinen matkan gorillakeikoista, t\u00e4ll\u00e4 kertaa kahdessa kilometriss\u00e4. Bambumetsikk\u00f6\u00e4 enemm\u00e4n kuin Bwindiss\u00e4, sanovat. Yksi y\u00f6 p\u00e4\u00e4lle ja sitten taas varhain aamulla autoon ja koko p\u00e4iv\u00e4n ajo Ruandan halki, Nyungwen mets\u00e4alueelle etel\u00e4\u00e4n.
Rajan ylitys maitse Ugandasta Ruandaan j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 pikkasen. Ollaan sit\u00e4 sukupolvea joka on kokenut tiukkapipoista syyni\u00e4, tavaroiden ep\u00e4luuloista penkomista, l\u00e4pivalaisua, nestekieltoa, you name it. Tarinoita liikkuu siit\u00e4 miten Afrikassa viranomaiset konfiskoivat kameroita ja muuta elektroniikkaa. Ruanda on lis\u00e4ksi yksi niit\u00e4 maita joissa yritet\u00e4\u00e4n lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6teitse v\u00e4hent\u00e4\u00e4 muovij\u00e4tteen syntymist\u00e4 ja mm. est\u00e4\u00e4 muovipussien ja -kassien maahantuonti. Ekologisia j\u00e4rkisyit\u00e4 on, eik\u00e4 siin\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Mutta on muovia ja muovia. Tavaroita pit\u00e4\u00e4 voida kuivattaa ilmatiiveiss\u00e4 muovipusseissa silikonin avulla. Ent\u00e4 ei kai vaan yritet\u00e4 lahjontaa? Edellinen Madagascarin matka on ik\u00e4v\u00e4sti mieless\u00e4, sill\u00e4 siell\u00e4 on vajottu n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n korruptioon; lentokent\u00e4ll\u00e4, maasta poistuessa, virkailija laittoi passin sivuun, madalsi \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n ja kysyi onko meill\u00e4 antaa dollareita. Piti esitt\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin naiivia ja suurin silmin sanoa ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n rahaa ei valitettavasti ole. Surullisia asioita on leegio, ja kansakunnan rakenteiden romahtaminen k\u00f6yhyyden ja poliittisen mielivallan vuoksi on yksi niist\u00e4.
Noh, tuskinpa mit\u00e4\u00e4n odottamatonta tapahtuu. Ruanda k\u00e4vi alhaalla mutta on nyky\u00e4\u00e4n Keski-Afrikan mallimaita. K\u00f6yhyytt\u00e4 on mutta halua edet\u00e4. Ugandankin maahantulomuodollisuudet Entebben lentokent\u00e4ll\u00e4 olivat eritt\u00e4in kevyet ja professionaalit. Viisumirahat tiskiin, sormenj\u00e4lkien skannaus ja NEXT!
Pakataan tripodi ja kamerat ja kiikarit ja k\u00e4nnyk\u00e4t ja MiniGripit (ja pari pient\u00e4 brandypulloa) matkalaukkuun, otetaan passit, viisumihakemukset ja taalat kauniiseen k\u00e4teen ja menn\u00e4\u00e4n. “Let me talk to them”, sanoo Brighton. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/forest.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
<\/p>\n\n\n\n
Aamup\u00e4iv\u00e4n retki oli vaativaa k\u00e4vely\u00e4 jyrkill\u00e4 rinteill\u00e4. Kulmaa oli v\u00e4lill\u00e4 useita kymmeni\u00e4 asteita. Vaikka kunto onkin tyydytt\u00e4v\u00e4 ja nilkka l\u00e4hes terve taas, niin 2.5 kilometrin korkeudessa on pakko v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 l\u00e4\u00e4h\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n oikein tosissaan.
Eilen k\u00e4vimme luonnonpuiston offiisissa varta vasten pyyt\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4sisimme katsomaan Mona Monkey -suvun paikallista edustajaa joka tunnetaan nimell\u00e4 Dent’s Monkey. Se ei kuulu puiston vakio-ohjelmistoon kuten simpanssit, mutta saimme vihjeen ett\u00e4 niit\u00e4 voisi olla l\u00e4hettyvill\u00e4. Toimiston pomo, Mr. Alfonse, oli tiukan ja malttamattoman oloinen nuori mies, mutta kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n joustava. TripAdvisorin perusteella oletimme, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei normista juuri poiketa, mutta propsit puistolle.
Luonnonpuistoissa toimitaan kaikkialla samalla tavalla. J\u00e4ljitt\u00e4j\u00e4t, trackerit, l\u00e4htev\u00e4t varhain aamulla etsim\u00e4\u00e4n apinoita. Koska niit\u00e4 seurataan joka p\u00e4iv\u00e4 iltaan asti, y\u00f6pymispaikka on melko hyvin selvill\u00e4. Sielt\u00e4 he aloittavat aamulla. Luonto-oppaat, jotka vet\u00e4v\u00e4t turistiryhmi\u00e4, ovat trackereihin yhteydess\u00e4 radiopuhelimien ja\/tai k\u00e4nnyk\u00f6iden avulla. Kun trackerit on yhytetty, kaikki alkavat seurata apinoiden liikkeit\u00e4. Kuvataan, kiikaroidaan, etsit\u00e4\u00e4n paikkoja lehvist\u00f6n seasta josta ne n\u00e4kyisiv\u00e4t parhaiten. Jos\/kun lauma l\u00e4htee eteenp\u00e4in, sit\u00e4 seurataan pitkin mets\u00e4\u00e4 v\u00e4litt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 varsinaisesta polkuverkostosta. Kasvillisuudesta ja maanpinnan muodosta riippuen t\u00e4m\u00e4 osuus voi olla melko ty\u00f6l\u00e4st\u00e4, kuten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Korkeuseroja on runsaasti, sill\u00e4 koko Nyungwe on yht\u00e4 suurta, aaltoilevaa vuorijonoa. Maaper\u00e4 rinteill\u00e4 on pehme\u00e4n haurasta.
Nyungwe Forest on Afrikan viimeisi\u00e4 laajoja vuoristosademetsi\u00e4. Ajoimme koko puiston halki kun tulimme t\u00e4nne pohjoisen Volcanoes National Parkista. Aivan huikea mets\u00e4. S\u00e4\u00e4tila vaihtelee \u00e4kisti, ja osa vuorista on usein pilvien peitossa. Tie on serpentiini\u00e4 yl\u00f6s-alas-vasemmalle-oikealle, ja aina v\u00e4lill\u00e4 mutkan takaa avautuu maisema joka alkaa kuristaa kurkkua.
Lodgen huoneessa numero 4 on kehystettyn\u00e4 kolme mustavalkoista valokuvaa. Kaikissa esiintyy tutsi-heimon j\u00e4sen. Minun lapsuudessani heist\u00e4 k\u00e4ytettiin nimityst\u00e4 watussi.
Vanhin (retusoitu) kuva on 1800-luvun puoliv\u00e4list\u00e4. Siin\u00e4 Kigeri IV Rwabugili, silloinen Ruandan kuningaskunnan hallitsija, istuu sivuttain kuvaajaan, p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n tyylik\u00e4s sulkap\u00e4\u00e4hine josta roikkuu helmin koristeltuja ny\u00f6rej\u00e4. Hieno profiilitutkielma miehest\u00e4, josta Wikipedia tiet\u00e4\u00e4 kertoa, ett\u00e4 h\u00e4n oli ensimm\u00e4inen ruandalainen kuningas joka tapasi eurooppalaisia.
Kaksi muuta valokuvaa kertovat siit\u00e4, mist\u00e4 watussi-tutsit tulivat aikanaan kuuluisiksi: sotaisuudesta ja pituudesta.
Jousta j\u00e4nnitt\u00e4\u00e4 atleettinen mies. Hauiksen ymp\u00e4ri kiedottu nauha on kire\u00e4ll\u00e4, ranteissa ja kaulassa rivi koruja. Taustalla ruohosavannia ja muutama ep\u00e4tarkaksi j\u00e4\u00e4v\u00e4 ihmishahmo.
Korkeushypp\u00e4\u00e4j\u00e4 on juuri ylitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 – tai pudottamassa – riman. Sis\u00e4jalantyylill\u00e4, ehk\u00e4. Olisikohan riman korkeus yli kaksi metri\u00e4? Telineen vieress\u00e4 seisoo afrikkalaisittain puettu pariskunta valvomassa suoritusta, jonkin matkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 istuu rivi ihmisi\u00e4. Heid\u00e4n kasvojaan ei erota, mutta vaikuttaa silt\u00e4 ett\u00e4 he muodostavat yleis\u00f6n. Nyt ei olla mill\u00e4\u00e4n eurooppalaisella stadionilla.
Tutsien arvioidaan harrastaneen korkeushyppy\u00e4 enemm\u00e4nkin n\u00e4yt\u00f6smieless\u00e4 kuin kilpaillakseen. Hyppytyylin piti olla sellainen ett\u00e4 sill\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi jaloilleen, koska alla oli kova maa. Ponnahdusalustana toimi termiittikeko.
Pitkill\u00e4 automatkoilla tulee katseltua ihmisi\u00e4. Minun silmiini v\u00e4ki ei ole Ruandassa sill\u00e4 tavalla erikoispitk\u00e4\u00e4 kuin hollantilaiset nyky\u00e4\u00e4n ovat, mutta toki joitakin kaksimetrisi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4 on tullut vastaan. Niin kuin tulee Etel\u00e4-Esplanadillakin.
Tutsit ovat Ruandassa v\u00e4hemmist\u00f6n\u00e4, enemmist\u00f6 on hutuja.
Kuninkaista puheen ollen, lodgen Tea Loungessa on joitakin valokuvakirjoja. Yksi niist\u00e4 on Kings of Africa (Daniel Lain\u00e9). Seuraavan linkin takaa l\u00f6ytyy muutama esimerkki teksteineen:
http:\/\/twistedsifter.com\/2012\/07\/kings-of-africa-portraits-by-daniel-laine\/<\/a> Herkullisia henkil\u00f6kuvia. Asetelmia tietysti, viimosen p\u00e4\u00e4lle, mutta sopii teemaan. Kuninkailla on parasta olla huumorintajua, olot kun ovat mit\u00e4 ovat. Sit\u00e4 en tiennyt, ett\u00e4 kuninkaallisilla on edelleen seremoniallinen asema ja ett\u00e4 heit\u00e4 on (oli) n\u00e4inkin iso joukko viel\u00e4 elossa, mukana valkoihoisiakin.
Teet\u00e4.
Kun oli ajettu vain muutama tunti Ugandan p\u00e4\u00e4kaupungista Kampalasta l\u00e4nteen ja noustu yli kilometriin, Kasesen kaupungin paikkeilla – niin jo alkoivat teeviljelm\u00e4t. Horisontista horisonttiin kumpuilevassa maisemassa pelkk\u00e4\u00e4 vaaleanvihre\u00e4\u00e4, metrin korkuista, tihe\u00e4\u00e4n kasvavaa teepensasta. “Mainly exported to Europe”, Brighton selitt\u00e4\u00e4. Pensaikkoa lyhennet\u00e4\u00e4n mekaanisesti mutta itse teelehdet poimitaan k\u00e4sin. Uutta lehte\u00e4 pukkaa viikottain. “Plantations give a lot of jobs, and one tea factory can occupy a thousand workers.”
Nyungwe Forest Lodge rakennettiin 2011 keskelle valtion omistamaa teeplantaasia, Gisakura Tea Estate’a. Alue oli ennen osa Nyungwen mets\u00e4\u00e4, sen tasaisempaa osaa. Kansallispuiston luonto-opas puhuu suoraan:”They cut the trees, shot the Mountain Elephants that liked to stay there, and planted tea. And that was the end of the elephants here.”
Rewind viikko taaksep\u00e4in.
Rajan ylitys Ugandasta Ruandaan kesti puolitoista tuntia. Puoli tuntia Ugandan puolella, loput Ruandan. Ugandassa oli kahden luukun systeemi (jonka tarkoitus ei ihan k\u00e4ynyt selv\u00e4ksi), Ruandassa yhden.
Ruandan rajan ‘Entry’-puolen jonotus oli kokemus sin\u00e4ns\u00e4. Ihan n\u00e4in h\u00e4rski\u00e4 etuilua tai sen yrityst\u00e4 en muista kokeneeni, vaikka eiv\u00e4t suomalaisetkaan h\u00e4\u00e4vej\u00e4 jonottajia ole. Laji vaikutti olevan erityisesti naisten suosiossa. Jatkuvasti joku yritti tunkea edelle, viel\u00e4 tiskill\u00e4kin. Peukaloskannaus Hamster IV -laitteella, naamakuva Logitechin webbikameralla, kahdesta viisumista 60 taalaa yhteens\u00e4 ja siin\u00e4 se.
Autoa ja matkatavaroita ei tsekattu ollenkaan. “They know me, and they know I wouldn’t do any harm to my brothers. I told them you are my clients, and that in the suitcases you have only clothes.” <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/tea.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Mountain Gorilla View Lodge, Volcanoes NP, Ruanda
Puistossa on 19 ihmisiin totutettua (habituation) gorillaryhm\u00e4\u00e4, joista 9 on varattu tutkimukselle. N\u00e4ist\u00e4 kaksi on varalla silt\u00e4 varalta, ett\u00e4 jokin turistik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tarkoitettu ryhm\u00e4 ei l\u00f6ydyk\u00e4\u00e4n.
Habituation toteutetaan niin ett\u00e4 apinat n\u00e4kev\u00e4t ihmisi\u00e4 joka p\u00e4iv\u00e4. Kahdessa vuodessa totutus on sill\u00e4 tolalla, etteiv\u00e4t apinat s\u00e4nt\u00e4\u00e4 karkuun kun kuulevat ihmisten l\u00e4hestyv\u00e4n. Ei luontoturismia ja tasaista tulonl\u00e4hdett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ilman habituation-prosessia; el\u00e4inten muistissa on j\u00e4lki joka kertoo ett\u00e4 iso kahdella jalalla k\u00e4velev\u00e4 otus tappaa.
Meille ja kuudelle amerikkalaiselle allokoitu ryhm\u00e4 oli isohko, yli 20 yksil\u00f6\u00e4. Johtajauros silverback, puolisenkymment\u00e4 naarasta, loput eri-ik\u00e4isi\u00e4 nuoria ja babyja.
Ryhm\u00e4n historiassa on ollut draamaa (varmaan kaikkien ryhmien on, ei sen puoleen).
Entinen johtaja, silverback, kuoli mutta adjutantti, blackback, ei osannutkaan ottaa ryhm\u00e4\u00e4 haltuunsa. Ulkopuolinen uros tuli ja otti vallan. Aluksi osa naaraista ei hyv\u00e4ksynyt sit\u00e4, murjottivat ja olivat eri mielt\u00e4. Leppyiv\u00e4t aikanaan, ja lauman naarasm\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi kun uros voitti niit\u00e4 muualta. Blackback yritti paluuta 2000-luvun lopulla mutta h\u00e4visi, menetti tappelussa n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 ja kuoli jonkin ajan kuluttua.
Kello on aamukahdeksan huitteilla. Hentoa sadetta, mik\u00e4 toivon mukaan kuivahtaa aamup\u00e4iv\u00e4n aikana. Onhan kuiva kausi.
Allons-y !
Perunapellon laitaa reilu puoli tuntia kunnes saavutetaav puiston reuna.
Mutaa, runsaasti ja jatkuvasti. Polku on puhveleiden k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4, mist\u00e4 merkkin\u00e4 isoja, tuoreita kirkkaanvihreit\u00e4 l\u00e4ji\u00e4. Bambumets\u00e4\u00e4.
Pari tuntia tallustelua ennen kuin trackerit tavataan. Puoli tuntia lis\u00e4\u00e4, ja on aika valmistautua kohtaamaan sukulaislaji.
Gorillojen luo ei saa vied\u00e4 k\u00e4tt\u00e4 pidemp\u00e4\u00e4 – ehk\u00e4 siksi ett\u00e4 paikalliset asukkaat h\u00e4tistelev\u00e4t villiel\u00e4imi\u00e4 pois maatilkuiltaan kepeill\u00e4 – eik\u00e4 heid\u00e4n l\u00e4sn\u00e4ollessaan sy\u00f6d\u00e4 eik\u00e4 juoda, ettei vaan levitet\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tauteja.
Reput ja k\u00e4velykepit j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kantajien luo. Edess\u00e4 ja takana kiv\u00e4\u00e4rimies – elefanttien varalta – seuraavana trackerit, sitten opas ja me muut.
Yksin\u00e4inen naaras istuu buddhalaisessa asennossa avoimella rinteell\u00e4, taustalla painii pari nuorta. Pikkuvanhan n\u00e4k\u00f6isi\u00e4, turkin musta j\u00e4ykk\u00e4 karva sojottaa kuin Seitsem\u00e4ll\u00e4 veljeksell\u00e4.
Silverback astuu n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Kiipe\u00e4\u00e4 saman tien ja yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ketter\u00e4sti bamburyteik\u00f6n latvaan. Yht\u00e4 bambun vartta pitkin temppu ei onnistu, niit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kahmaista iso kourallinen.
Liikutaan eteenp\u00e4in, aukiolle, jossa kasvaa nokkosia ja muuta vihre\u00e4\u00e4 mit\u00e4 gorillat sy\u00f6v\u00e4t. Useita naaraita ruokailemassa, yhdell\u00e4 baby ratsastamassa sel\u00e4ss\u00e4.
Meihin ei juuri kiinnitet\u00e4 huomiota. Alta kulmien vilkaisuja, sel\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00e4mist\u00e4.
Nokkoset pistelev\u00e4t makeasti polven yl\u00e4puolelle, ohuiden housujen l\u00e4pi. Sitten penskavuosien en muista juuri ottaneeni kontaktia nokkosiin. Tuntemus s\u00e4ilyi seuraavaan aamuun asti.
Turisteille suunnatuissa ohjeissa kehotettiin ottamaan hanskat mukaan nokkosten varalta. Jenkit olivat totelleet ja vetiv\u00e4t jo l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 puutarhahanskat k\u00e4teen. Kaliforniasta kotoisin olevat, el\u00e4keik\u00e4iset pariskunnat olivat kovasti huolissaan ja kyseliv\u00e4t toistamiseen:”Is THAT a nettle?” Siell\u00e4 p\u00e4in ei nokkosia kasva.
Ugandan puolella, Bwindiss\u00e4, gorillaretkueessa oli kolme britti\u00e4. Kun opas esitteli nokkoskasvia, yksi heist\u00e4 sanoi:” We eat those back home.” Me ny\u00f6kyttelimme, johon h\u00e4n jatkoi:”Actually we have an annual nettle-eating contest in Devon. The trick is to roll the leaves so that the sticking side is left inside.” Britit!
Aina kun ollaan l\u00e4hell\u00e4 aikuisia gorilloja, opas ja trackerit urahtelevat kakistelemalla kurkkua. \u00c4\u00e4ntely opetettiin meillekin aamulla, briefing-istunnossa. Ilmeisesti sill\u00e4 tahdotaan sanoa ett\u00e4 “eip\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 muuta kuin ohikulkumatkalla vaan, ilman valtapyrkimyksi\u00e4.”
Meille kerrottiin my\u00f6s, ett\u00e4 jos silverback ly\u00f6 rintaansa ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hampaitaan, se ei ole hyv\u00e4ll\u00e4 tuulella. Pelkoa ei kuitenkaan pid\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 juosta pois; per\u00e4\u00e4nnyt\u00e4\u00e4n rauhallisesti ja istahdetaan tarvittaessa maahan. Jos hampaita ei n\u00e4y, kyse on gorillojen v\u00e4lisest\u00e4 kommunikaatiosta tai muusta harmittomasta n\u00e4yt\u00f6ksest\u00e4.
Rauhallista ruokailua ja mehev\u00e4\u00e4 piereskely\u00e4, joka kikatuttaa jenkkej\u00e4 armottomasti joka kerta.
Amerikkalaiset ottavat taukoamatta ryhm\u00e4kuvia ja meitsieit\u00e4 gorillat taustalla.
Erikoisin kuvaussessio t\u00e4ll\u00e4 matkalla oli Ugandan Kibalessa, jossa tehtiin koko p\u00e4iv\u00e4n matka katsomaan habituoituja simpansseja. Er\u00e4s naisturisti otti itest\u00e4\u00e4n ja apinoista kuvia iPadilla. Meni kielloista huolimatta oikein l\u00e4helle el\u00e4imi\u00e4 ja marmatti miehelleen kun ei tahtonut saada kunnon kuvia.
Tunti on t\u00e4ynn\u00e4, mutainen paluumatka edess\u00e4.
T\u00e4m\u00e4 gorillaryhm\u00e4 oli tasapainoisen oloinen. Ei \u00e4rhentely\u00e4, ei rintaan kumauttamisia. Valtasuhteet olivat reilassa. Opas oli asiantunteva mutta napakka turistiryhm\u00e4n johtajauros. Ihmisten kaitseminen t\u00e4llaisissa tilanteissa vaatii kanttia. Bwindiss\u00e4 oltiin minusta turhan l\u00f6per\u00f6it\u00e4, trackerit oikein kehottivat menem\u00e4\u00e4n l\u00e4hemm\u00e4s kuvaamaan, ehk\u00e4 isompien juomarahojen toivossa.
Osin huonosta katselumoraalista johtuen se pienehk\u00f6 gorillaryhm\u00e4, joka siell\u00e4 tavattiin, oli levoton. Tupattiin jatkuvasti liian l\u00e4helle. Tosin ryhm\u00e4 oli my\u00f6s vaiheessa: irtautunut vastik\u00e4\u00e4n isommasta ryhm\u00e4st\u00e4, ja johtaja oli asemastaan ep\u00e4varma blackback. Se hy\u00f6kk\u00e4si kohti useita kertoja, yritti haroa nilkkoja. Useampi meist\u00e4 turisteista pyll\u00e4hti maahan, yleens\u00e4 h\u00e4n jolla oli paras kuvauspaikka.
Bwindin gorillahistoria kertoo parista varsinaisesta turvallisuuspoikkeamasta.
Toisessa gorilla oli retuuttanut naisturistia nilkasta muutaman metrin. Toisessa turisti oli k\u00e4ytt\u00e4nyt salamaa joka on no-no. Gorilla oli napannut kameran pois ja istunut kuvaajan p\u00e4\u00e4lle.
N\u00e4it\u00e4 tyyppej\u00e4 pit\u00e4isi saada salamapoliiseiksi kaikkiin luonnonpuistoihin.
Nyt kun on n\u00e4hnyt kaikki ihmisapinat, on pienen reflektoinnin paikka.
Simpansseilla n\u00e4ytt\u00e4isi olevan samanlaisia huonoja ominaisuuksia kuin ihmisell\u00e4kin. Lyhyt pinna. Kiljumista ja huutoa kurkku suorana, ajoittaista lihan mets\u00e4styst\u00e4.
Gibbonit ovat poikkevia tyyppej\u00e4. Supersuoriutujia liikkumisessaan, h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4vi\u00e4 vokalisteja. E-rit-t\u00e4in kaukainen sukulainen ainakin minulle.
Gorillojen j\u00e4yh\u00e4npehme\u00e4st\u00e4 olemuksesta ei voi olla pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Voimaa on muttei sill\u00e4 h\u00f6ss\u00f6tet\u00e4.
Oranki on joukon zen-filosofi. Paljolta murheelta olisi s\u00e4\u00e4stytty, jos ihmisess\u00e4 olisi reilusti enemm\u00e4n orankia kuin simpanssia. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/forest2.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Return flight goes via Entebbe where we need to spend 1,5 days. Which is probably just fine because now we have some time to get a glimpse of Lake Victoria, the largest tropical lake in the world, according to some measurements and scales. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/entebbe.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Talossa on vaikutteita ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isest\u00e4 suunnasta. Maureja, pohjois-Afrikkaa, Espanjaa, V\u00e4limerta. Ilmeisesti jokin huonoon kuntoon p\u00e4\u00e4ssyt siirtomaa-ajan herrasv\u00e4en residenssi. Uusien omistajien hienovaraisesti uudistama. Viereen on noussut kolmen huoneen lis\u00e4rakennus, joka noudattelee samaa tyyli\u00e4. Simppeli\u00e4 mutta eleganttia.
Tuskin t\u00e4nne mik\u00e4\u00e4n helppo on asettua ja saada hommat rullaamaan. Henkil\u00f6kuntaa on 20, tontti on aidattu, aidan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on piikkilankaa, ikkunoissa on takorautaiset kalterit, ovimies asuu portin pieless\u00e4 ja kolme koiraa vartioi mink\u00e4 koiranel\u00e4m\u00e4lt\u00e4\u00e4n ehtii.
Silti, on t\u00e4m\u00e4 varmasti ollut hyv\u00e4 sijoitus, jos bisnespuolta ajattelee.
On reissattu nelj\u00e4 viikkoa ymp\u00e4ri nyppyl\u00e4isi\u00e4 maita ja p\u00f6lyisi\u00e4 mantuja – ja suurin tihentym\u00e4 tropiikin \u00e4llistytt\u00e4vi\u00e4 lintuja l\u00f6ytyy t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Sellaista se on. <\/p>\n\n\n\n
Loput kamasta pakattiin matkalaukkuihin varastohuoneen l\u00e4mm\u00f6ss\u00e4, hyttysten s\u00e4est\u00e4m\u00e4n\u00e4. P\u00e4\u00e4sin juuri kehumasta matkan hyttysett\u00f6myytt\u00e4, mutta kun n\u00e4ki RwandAirin koneesta Victoria-j\u00e4rven umpeenkasvaneet rannat, aavisti ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asiat ovat toisin.
30 astetta, pime\u00e4\u00e4, gin&tonicit ravintolan terassilla. Kukaan ei t\u00e4n\u00e4 iltana sy\u00f6 illallista. Y\u00f6vartija k\u00e4velee ohi. Respassa kuunnellaan Neil Youngia. Gekot vispaavat h\u00e4nt\u00e4\u00e4 sein\u00e4ll\u00e4 lampun luona.
Kuten Riitalle juuri kirjoitin, Ugandassakin harrastetaan saunomista. Emme testanneet mutta tutustuimme muuten.
Puulauteet, kiuas puul\u00e4mmitteinen – tulipes\u00e4 on tosin saunan ulkopuolella eli henkil\u00f6kuntal\u00e4mmitteinen – mutta kivien sijasta hiekkaa. Kuulemma noin 60 asteeseen l\u00e4mmitet\u00e4\u00e4n. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"