![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/frog-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nGeneraattori polkee ja posti kulkee! T\u00e4m\u00e4n sammakon (tai sen serkun) kanssa samassa suihkussa. Rewa Eco-Lodge, Guyana, 60 km Annain kyl\u00e4st\u00e4 Rupununi-jokea alavirtaan ja p\u00e4tk\u00e4 Rewa-jokea yl\u00e4virtaan. <\/p>\n\n\n\n
8.2<\/p>\n\n\n\n Tavarat l\u00e4ht\u00f6valmiina. On l\u00f6ytynyt opas, vene ja kapteeni. Viel\u00e4 ei ole kokkia, apupoikaa eik\u00e4 tarpeeksi bensaa. Bensan m\u00e4\u00e4r\u00e4 paaluttaa matkan kokonaispituuden ja veneen kantajien lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 sen, pystyt\u00e4\u00e4nk\u00f6 ensimm\u00e4inen koskenpaikka ohittamaan. Lievi\u00e4 vastoink\u00e4ymisi\u00e4, mutta mik\u00e4p\u00e4 t\u00e4ss\u00e4, odotellaan. P\u00e4\u00e4ll\u00e4 eilen pestyt vaatteet ja sade n\u00e4ytt\u00e4isi vet\u00e4v\u00e4n henke\u00e4. Amazoninpapukaijapareja (Scarlet macaw) lent\u00e4\u00e4 r\u00e4\u00e4kyen kohti duunia. Kohta leiriin saapuvat p\u00e4iv\u00e4ksi sen vakiovierailijat: tyylikk\u00e4\u00e4n puna-musta-valkoiset caracara-haukat (Black caracara) ja ruskeap\u00e4iset Caica-papukaijat. <\/p>\n\n\n\n Joki ja vene. <\/p>\n\n\n\n 13.2<\/p>\n\n\n\n Veneilij\u00e4t teist\u00e4 olisivat varmasti osanneet p\u00e4\u00e4tell\u00e4 t\u00e4yteen lastatusta alumiiniveneest\u00e4 ja 15 hevosvoiman per\u00e4moottorista, ett\u00e4 jos veneess\u00e4 on nelj\u00e4 aikuista, venett\u00e4 ei pysty kantamaan vesiputouksen ohi (tyhj\u00e4n\u00e4) eik\u00e4 20 gallonan bensam\u00e4\u00e4r\u00e4 riit\u00e4 kuin k\u00e4velyvauhtiin, kun matkaa on arviolta 300 kilometri\u00e4 kanttiinsa. <\/p>\n\n\n\n 14.2<\/p>\n\n\n\n Rock View Lodge, Annai. Parin y\u00f6n heng\u00e4hdys ennen seuraavaa intiaanikyl\u00e4\u00e4, Suramaa. 20.2<\/p>\n\n\n\n Tunnin k\u00e4velymatkan p\u00e4\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyi n\u00e4it\u00e4 nykyajan kotkotuksia. Huomaa mukavan varjoisa l\u00e4pp\u00e4ripystis. 20.2<\/p>\n\n\n\n Kuva ei tee oikeutta n\u00e4kymille. Vuoret ovat vajaan kilometrin korkuisia, sademets\u00e4n peitossa. Majojen ymp\u00e4rill\u00e4 on savannia, jossa kasvaa ruohotuppaita ja parin metrin korkuisia, hiekkapaperilehtisi\u00e4 puita. Leiskuvan oranssi savannihaukka p\u00e4ivyst\u00e4\u00e4 klo 8-16. 22.2<\/p>\n\n\n\n Puun rungolla Plant Hopper, kaskaan sukua. T\u00e4m\u00e4 osa Iwokramaa on korkeammalla eik\u00e4 tulva ole koskaan ylt\u00e4nyt lodgelle asti, kuulemma. Sen sijaan puiston p\u00e4\u00e4asema Essequibo-joen varrella on alamaata ja helposti veden alla. 25.2<\/p>\n\n\n\n Liek\u00f6 Atta saanut nimens\u00e4 Atta-suvun muurahaisista, ei tietoa. Murkkuja ei t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ole mitenk\u00e4\u00e4n erityisen paljon, mielest\u00e4ni, mutta seurattavaa riitt\u00e4\u00e4. 26.2<\/p>\n\n\n\n Karanambu Ranch aloitti karjatilana. 80-luvun alussa siirryttiin maatilamatkailuun. Kuuluisaksi Karanambu tuli kesyist\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4issaukoista (niit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole) ja savannilla el\u00e4vist\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4ismuurahaiskarhuista. 27.2<\/p>\n\n\n\n Cassiuksen on vaikea peitell\u00e4 tuohtumustaan. “When I came here, the company promised to give us a car. Nothing has happened”. 3.3<\/p>\n\n\n\n Tie ei ollut huonoin mit\u00e4 on n\u00e4hty, mutta huonokuntoisista pisin. 250 mailia, ajoaika reilut yhdeks\u00e4n tuntia. Ennen Lindenin kaupunkia keskinopeus oli 30 km\/h. Lindenin j\u00e4lkeen tie muuttui p\u00e4\u00e4llystetyksi ja vauhti parani. Normikeli oli tien leveydelt\u00e4 veden t\u00e4ytt\u00e4mi\u00e4 monttuja tai raakaa kuraa. Varmasti ajettiin kymmeni\u00e4 kilometrej\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4. Jatkuvaa v\u00e4ist\u00f6liikett\u00e4 ja ajouran etsint\u00e4\u00e4. Positiivista oli se, ett\u00e4 liikennett\u00e4 ei ollut juuri lainkaan ennen kuin vasta Lindeni\u00e4 l\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4. Olisikohan vastaan tullut 20 autoa koko matkalla. Julkaistu alun perin Facebookissa. 7.2 Generaattori polkee ja posti kulkee! T\u00e4m\u00e4n sammakon (tai sen serkun) kanssa samassa suihkussa. Rewa Eco-Lodge, Guyana, 60 km Annain kyl\u00e4st\u00e4 Rupununi-jokea alavirtaan ja p\u00e4tk\u00e4 Rewa-jokea yl\u00e4virtaan. 8.2 Tavarat l\u00e4ht\u00f6valmiina. On l\u00f6ytynyt opas, vene ja kapteeni. Viel\u00e4 ei ole kokkia, apupoikaa eik\u00e4 tarpeeksi bensaa. Bensan m\u00e4\u00e4r\u00e4 paaluttaa matkan kokonaispituuden ja veneen … Continue reading Guyana 2012<\/span> ![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/rewa-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/boat-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/rock-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Surama on turismibisneksess\u00e4 jo konkari, 15-v. Rewa aloitti vasta 5 vuotta sitten. Sit\u00e4 ennen rewalaiset eiv\u00e4t harjoittaneet rahatalouttakaan. Kolme kuukautta sitten pihan per\u00e4lle kannettiin satellittiantenni ja taivaat avautuivat.
Raha ja sen arvo kiinnosti monia Rewa Eco-Lodgessa. Veneretkell\u00e4 boatman Joe katseli tarkkaan meid\u00e4n kuvauskalustoa, kiikareita, taskulamppua jne ja kysyi aina lopuksi:”How much?” Pyysi my\u00f6s n\u00e4hd\u00e4 euroja. Viidenkympin seteli muistutti kuulemma Brasilian rahaa. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/surama-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Surama Eco-Lodgeen on tulossa oma satelliittiyhteys, uuteen toimistomajaan. Rakennus on jo valmis, vain kytkenn\u00e4t puuttuvat. S\u00e4hk\u00f6\u00e4kin on luvassa lis\u00e4\u00e4. Nyt sit\u00e4 saa vain klo 18-21 ruokalamajan yl\u00e4kerroksesta. Otsalamput rules.
Hallitus on lahjoittanut aurinkokennoja ymp\u00e4ri maata “and Chinese batteries of which some work”, kuten Suraman p\u00e4\u00e4opas Roy huomautti kuivasti. Arsenaalilla saa valoa kolmeen energians\u00e4\u00e4st\u00f6lamppuun.
Siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 matkan varrella, savannien laitamilla, yksin\u00e4isten palmunlehv\u00e4kattoisten majojen pihalla sojottaa aurinkopaneeli kepin nokassa. Kepin juurella, paneelin heitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 minimaalisessa varjossa makaa koira tai pari. Paljasjalkaisia pikkukersoja viipottaa pihalla. Majan nurkalla on moottoripy\u00f6r\u00e4 ja polkupy\u00f6r\u00e4. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/surama2-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Eilen aamulla klo 6, juuri kun aurinko oli noussut, isohko brasiliantapiiri k\u00e4veli savannin reunaa vasemmalle, arviolta 400 metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Illalla varttia vaille 6, h\u00e4m\u00e4r\u00e4n rajamailla, se palasi takaisin.
Lodgen vieress\u00e4 on kymmeni\u00e4 keltapeffaisen kasikin (Yellow-rumped Cacique) roikkupesi\u00e4. Volyymia ja juttua piisaa. Koti-Suomen kottaraiset kalpenevat n\u00e4iden matkijoiden rinnalla.
Majojen ja vuorten v\u00e4liss\u00e4 on Burro Burro -joki. Yksi y\u00f6 vietettiin leiriss\u00e4 sen rannalla. Yl\u00e4juoksulle meloen 1,5 tuntia, alavirtaan puolisen tuntia. Paikan t\u00e4rppi: keltamusta myrkkynuolisammakko, jota paikalliset kutsuvat nimell\u00e4 Bumblebee. Melko arkoja, mutta kun odotti huolellisesti ja hiljaa, ne tulivat esiin puun rungoille ja juurille, etsim\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4 ja kurnuttamaan. Kurnutus on kuivaa, vaimeaa, rullaavaa moottorin s\u00e4ks\u00e4tyst\u00e4.
Burro Burrolla oli my\u00f6s kapusiinilintuja (Capuchinbird), joilla on orastava kalju, komea oranssi h\u00f6yhenpuku ja omaper\u00e4inen honottava, elektroninen \u00e4\u00e4ni.
Trooppisten alueitten linnuista monet harrastavat nk. lek-meininki\u00e4. Maassa, kannon nokassa tai tietyill\u00e4 oksilla on jokin hot spot, jossa koiraat kukkoilevat ja naaraat ovat katsovinaan toisaalle. Kapusiinilintujen lek j\u00e4i h\u00e4m\u00e4r\u00e4ksi, koska ne arastelivat kovasti. \u00c4\u00e4nt\u00e4 kuultiin ja lintuja singahteli muutamia, mutta varsinainen action j\u00e4i n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4.
Etel\u00e4-Amerikan linnuista kuuluisimpia, ainakin tietyiss\u00e4 piireiss\u00e4, on harpyija (Harpy Eagle). V\u00e4li-Amerikassa se on en\u00e4\u00e4 legenda. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 sit\u00e4 viel\u00e4 on. Seurasimme reilun parivuotisen naaraslinnun liikkeit\u00e4 pes\u00e4n l\u00e4hell\u00e4. Pes\u00e4 on Suramasta tunnin automatkan ja tunnin k\u00e4velyn p\u00e4\u00e4ss\u00e4, keskell\u00e4 kyl\u00e4n hakkuumets\u00e4\u00e4. Pes\u00e4 on noin 20 metrin korkeudessa, mahtavassa ceiba-puussa (Silk Cotton Tree). Muutama isohko karahka ristiss\u00e4. Harpyijateini ei muuta kotoa kovin nopeasti. Se ei osaa viel\u00e4 saalistaa, ja viipyy \u00e4idin helmoissa ainakin puoli viel\u00e4 viel\u00e4. Lintu ei ole j\u00e4ttim\u00e4inen siivek\u00e4s kuten korppikotkista monet, mutta kaikki sen osat ovat XLL-kokoa. Lettip\u00e4inen atleetti. Erityisesti jalat ja kynnet ovat todella massiiviset. T\u00e4ss\u00e4 i\u00e4ss\u00e4 lintu on jo 3\/4 aikuisen koosta.
Huomenna Atta Lodgeen, viimeiseen majapaikkaan ennen 10-11 tunnin automatkaa Georgetowniin pitkin maata halkovaa p\u00f6lyist\u00e4 highwayta. Jaguaari olisi kiva yll\u00e4tys. Niit\u00e4 tuntuvat n\u00e4kev\u00e4t t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikki muut paitsi me. Erityisesti tanskalaisilla vaikuttaisi k\u00e4yv\u00e4n flaksi. Yksi nuori naaras on liikkunut t\u00e4ll\u00e4 viikolla vartin ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Suraman kyl\u00e4st\u00e4, highwaylle viev\u00e4n pistotien varrella. Vei yhden kyl\u00e4n koirista. “We have a healthy jaguar population here”, sanoi Ron, Eco-Lodgen p\u00e4\u00e4opas. H\u00e4n n\u00e4kee ison kissan kerran kuussa, keskim\u00e4\u00e4rin. Mutta ei luonto tee mit\u00e4 k\u00e4sket\u00e4\u00e4n: 6+3 tuntia tien varressa ei tuottanut tulosta. Lintuja kyll\u00e4.
Lounas odottaa. Sadekuuro ohitti sopivasti t\u00e4t\u00e4 n\u00e4pytelless\u00e4. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/hopper-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Atta Rainforest Lodgen opas Cassius on kotoisin Annaista, makushi-heimoa h\u00e4nkin kuten kaikki t\u00e4h\u00e4nastiset intiaanit, joiden alueella on liikuttu ja majoituttu. Heimoja on kymmenkunta j\u00e4ljell\u00e4. V\u00e4kim\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n suurin ovat arawakit, n 15000, pienin etel\u00e4ss\u00e4 asuvat wai-wait joita on vai-vaiset 200. Makusheja on n 8000.
Cassius muisteli viime vuotta. Kohokohta: 56 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 sadekaudella viidakossa, kartoittamassa t\u00e4m\u00e4n valtion omistaman Iwokrama-luonnonpuiston puustoa. 200 metrin v\u00e4lein otettiin n\u00e4yte ja merkittiin muistiin. Ty\u00f6t\u00e4 tehtiin muutaman kymmenen hengen porukalla, mutta koska nuoremmat eiv\u00e4t uskaltaneet liikkua mets\u00e4ss\u00e4 kuin polkuja pitkin, Cassius oli niit\u00e4 harvoja jotka kulkivat etunen\u00e4ss\u00e4 macheten kanssa. Purkkiruokaa oli mukana, mutta kantamukset todettiin pian liian painaviksi. Heittiv\u00e4t pois ja siirtyiv\u00e4t mets\u00e4stykseen, vaikka se onkin alueella kielletty. Mets\u00e4 tulvi, ja kaksi kuukautta kului jatkuvassa m\u00e4rkyydess\u00e4. Tulen teko ja vaatteiden kuivatus eiv\u00e4t olleet helppoja. “It was fun”, Cassius sanoi ja hymyili omintakeiseen tyyliins\u00e4: puhuu vakavasti ja hiljaa kuin itsekseen, sitten p\u00e4\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyy hitaasti kohti kuulijaa, silm\u00e4t nauliutuvat – ja hymy v\u00e4l\u00e4ht\u00e4\u00e4 niin ett\u00e4 ristiss\u00e4 olevat kulmahampaat n\u00e4kyv\u00e4t.
<\/p>\n\n\n\n
Sade on iso musta hevonen. Suramassa, Burro Burro -joen leiripaikalla Rock Landingilla j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n guyanalaisen Bushmasters-j\u00e4rjest\u00f6n selviytymisleirej\u00e4. Paikallista partiojuttua machomausteilla. Leiri on tukikohta josta l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n mets\u00e4\u00e4n. Tavoite on olla mets\u00e4ss\u00e4 kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 omillaan, ilman lis\u00e4happea, napanuorana radiopuhelin. Viime vuonna (kuten t\u00e4n\u00e4kin) kuiva kausi oli kovasti my\u00f6h\u00e4ss\u00e4. Bushmasterit l\u00e4htiv\u00e4t mets\u00e4\u00e4n – “to the bush” kuten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sanotaan – ja aluksi kaikki sujui selviytymisoppaan mukaan. Kolmannen p\u00e4iv\u00e4n aamuna alkoi sataa. Eik\u00e4 tauonnut. Burro Burron vedenpinta alkoi nousta. Illalla mets\u00e4ss\u00e4 riippumatto piti sitoa normaalia ylemm\u00e4s. Aamun valjettua kuivaa maata ei n\u00e4kynyt en\u00e4\u00e4 miss\u00e4\u00e4n. Kantti petti, radiopuhelimella yhteys leiriin, joka sekin oli jo veden alla – sielt\u00e4 soitto Suramaan, ja koko Bushmasters-v\u00e4ki evakuoitiin. “It was a historic event”, naureskeli Roy Surama Eco-Lodgesta ja osoitti nescafe-kupillisella Rock Landingin majojen rapaista ulkosein\u00e4\u00e4. Kuivunutta ruskeaa t\u00f6hn\u00e4\u00e4 oli puolen metrin korkeudelle asti. Burro Burro suhisi vaimeasti taustalla, kymmenisen metri\u00e4 alempana.
Atta Rainforest Lodgen majat ovat viime vuodelta. Ulkokylpp\u00e4rin kalusteet ovat paljon paremmassa kunnossa kuin kotona. 54 Mbit\/sek internetti\u00e4 tarjolla. Baari. Kylm\u00e4\u00e4 paikallista Banks-olutta ja erinomaista guyanalaista El Dorado -rommia.
Lauantaihin asti vain me y\u00f6vymme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 plus kokki, apulainen ja opas. Apulainen on nuori makushi-tytt\u00f6 Annaista. Ollut t\u00e4\u00e4ll\u00e4 nelj\u00e4 kuukautta. Opettelee lukemaan luontoa Cassiuksen johdolla ja opastaa p\u00e4iv\u00e4vieraita, jotka tulevat katsomaan puolen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 olevaa n\u00e4ht\u00e4vyytt\u00e4, latvuston tasalle viritetty\u00e4 riippusiltaa (Canopy Walkway).
Lodgen t\u00e4hti\u00e4 ovat metrin korkuiset mets\u00e4kanat (Black Curassow). Kaksi nuorta yksil\u00f6\u00e4 k\u00e4pp\u00e4ilee silloin t\u00e4ll\u00f6in aukion laitamia ja mylvii. \u00c4\u00e4ni on tuttu jo vuosien takaa Costa Ricasta: palleaa t\u00e4risytt\u00e4v\u00e4 matala “uuh-uuh”, joka kantaa mets\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4lle. Enemm\u00e4n lihastuntemusta kuin \u00e4\u00e4nt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on jo toinen sukupolvi, joka on tottunut ihmisiin. “Joskus ne kyll\u00e4styv\u00e4t valokuvaamiseen ja ovat poissa pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4”, sanoi Cassius.
Curryn tuoksua. Kokki on aloittanut lounaan valmistamisen, onhan siihen en\u00e4\u00e4 kaksi tuntia aikaa! Guyanalainen cuisine on monipuolinen. Sekoitus Intiaa, Karibiaa… Tiesitk\u00f6 muuten, ett\u00e4 suurin Intian ulkopuolella oleva intialaisten keskittym\u00e4 on Guyanassa? Siihen on ei-niin-ylev\u00e4t historialliset syyt. Siirtomaaherra Englanti rahtasi t\u00e4nne 1800-luvun lopulla halpaa ty\u00f6voimaa alueiltaan, sokeriplantaaseille. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/atta-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Kahta vaeltajamuurahaisten (Army ant) kolonnaa ja niit\u00e4 seuraavia erilaisia anttilintuja (omakeksim\u00e4, engl. antbird) on p\u00e4\u00e4sty katsomaan l\u00e4helt\u00e4. Aina Tapaus. Army antit liikkuvat isona el\u00e4v\u00e4n\u00e4 mattona paikasta toiseen, ja kai ne joskus liikkuvat vahingossa toisesta paikkaankin, eh-heh.
En tied\u00e4 muurahaisista juuri mit\u00e4\u00e4n. Yhden ja saman kuningattaren j\u00e4lkel\u00e4isi\u00e4 kaikki, siin\u00e4 tiivistetysti yleistietous. Mutta ainakaan n\u00e4m\u00e4 army antit eiv\u00e4t ole kekomuurahaisia vaan nomadeja. Kolonnan tulo on hieno mediatapahtuma. Mets\u00e4 s\u00e4hk\u00f6istyy. Ensin alkaa kuulua matalalta, metrist\u00e4-parista, rullaavaa hyrin\u00e4\u00e4, kiljahduksia ja naksutusta. Anttilinnut tulevat! Eiv\u00e4tk\u00e4 ne ole mit\u00e4 tahansa ruskeita pikkulintuja. Niiss\u00e4 on mets\u00e4npohjan h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 selv\u00e4sti erottuvia yksityiskohtia ja paljon muunnelmia teemasta. Joillakin h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4n sininen silm\u00e4nymp\u00e4rys, toisilla suorana sojottava valkoinen t\u00f6yht\u00f6 nokan tyvess\u00e4 tai t\u00e4yskirjava etumus. Anttilintujen mukana on usein puukiipij\u00f6it\u00e4.
Lintujen kiihtyneisiin \u00e4\u00e4niin alkaa sekoittua suhinaa. L\u00e4hestyyk\u00f6 sade? Ei nyt. T\u00e4ll\u00e4 kertaa se on liikennett\u00e4.
Linnut seuraavat armyj\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4. Kolonnan tielt\u00e4 hyppii, lent\u00e4\u00e4, juoksee ja loikkii pakoon kaikki mik\u00e4 ehtii tai osaa. H\u00e4m\u00e4h\u00e4kkej\u00e4, kovakuoriaisia, p\u00e4iv\u00e4torkulla olleita y\u00f6perhosia, pieni\u00e4 sammakoita. Muurahaiset sy\u00f6v\u00e4t hitaat ja linnut napsivat pakenijat.
Army anteista liikkuu kaikenlaisia juttuja, sy\u00f6v\u00e4t tielt\u00e4\u00e4n kokonaisia lehmi\u00e4 ynn\u00e4 muuta yht\u00e4 groteskia. Tarinoihin pit\u00e4\u00e4 suhtautua varauksella, hypetys keksittiin jo ennen internetti\u00e4. Kymmenen neli\u00f6n kolonna on toki vaikuttava n\u00e4ky, ja sit\u00e4 v\u00e4ist\u00e4\u00e4 jokainen jolla on j\u00e4rki p\u00e4\u00e4ss\u00e4.
Riippusillan platformien kaiteilla liikkuu suomalaisen hevosmuurahaisen kokoisia bullet antteja Niiden pureman avulla voi testata omaa kipukynnyst\u00e4\u00e4n. En ole koskaan testannut kun en harrasta madventuresia. Tropiikin s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 nro 1: jos seisot mets\u00e4polulla pidemp\u00e4\u00e4n tsiikailemassa p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4ll\u00e4 melskaavia apinoita tai muuten vain yrit\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 fiksulta, niin muista silti aika ajoin skannata maaper\u00e4 ymp\u00e4rilt\u00e4si bullettien varalta.
Kaikki te tied\u00e4tte lehdenleikkaajamuurahaiset. Sateella niit\u00e4 ei n\u00e4y. J\u00e4ljell\u00e4 on vain polulla hiljalleen vettyv\u00e4, horisonttiin katoava lehtileikkeiden jono.
Karanambu Ranchin tuore, vasta vuosi sitten t\u00e4nne New Yorkista muuttanut manageri Salvador oli raivoissaan. “Those bastards!” h\u00e4n jyrisi ja huitoi tupakallaan. Majojen ymp\u00e4rille istutetut hibiskukset ja muut koristekasvit oli putsattu lehdist\u00e4. Niinp\u00e4 Salvador on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 lehdenleikkaajamuurahaiset. Siin\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 onkin tekemist\u00e4. Voittaja ei ole suinkaan varma. Mets\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kee lehdenleikkaajien pes\u00e4alueita, lentopallokent\u00e4n kokoisia punertavia kumparekaupunkeja. Ihminen meni tyhmyyksiss\u00e4\u00e4n puuttumaan luonnon kiertokulkuun t\u00e4ll\u00e4kin kohtaa ja pisti lihoiksi suuren osan j\u00e4ttil\u00e4isvy\u00f6ti\u00e4isist\u00e4. Giant armadillot olivat tehokkaita lehdenleikkaajien kannan s\u00e4\u00e4telij\u00f6it\u00e4. S\u00f6iv\u00e4t ja tasasivat kokonaisia yhdyskuntia pesineen. Y\u00f6n j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4 on onneksi viel\u00e4 jonkin verran j\u00e4ljell\u00e4. Vahvojen kynsien j\u00e4ljilt\u00e4 on kuoppia siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 ja jokien varsilla, erityisesti etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 Rewan alueella.
Tulimuurahaisia (Fire ant) ei ole n\u00e4kynyt. Sanottakoon: onneksi. Niiden olemassaoloa ei aina muista. Pieni\u00e4 ovat. Seisahdut majan nurkalle auringon l\u00e4ikk\u00e4\u00e4n (ei tosin t\u00e4ll\u00e4 matkalla) kiikaroimaan lintujen sekaparvea, sandaaleissa – ja samassa reaktiivinen systeemisi k\u00e4ynnistyy p\u00e4r\u00e4ht\u00e4en. Rajapinta sinun ja fireanttien v\u00e4lill\u00e4 on tulinen. Polte ei ole infernaalinen mutta ei sit\u00e4 silti kest\u00e4 sekuntiakaan.
BTW, suurin eli\u00f6massa maapallolla muodostuu muurahaisista.
T\u00e4t\u00e4 menoa Atta alkaa olla vetisimpi\u00e4 paikkoja joissa on koskaan y\u00f6vytty neotropiikissa kaudella, jonka sanotaan olevan kuiva. Selv\u00e4\u00e4 sadekautta t\u00e4m\u00e4 tietysti on. Tuuheaa h\u00e4nt\u00e4\u00e4 joka tapauksessa. Jo nelj\u00e4tt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 pitki\u00e4, rankkoja vesikuuroja. \u00d6in p\u00e4ivin. Aurinkoakin, mutta vain muutamia h\u00e4t\u00e4isi\u00e4 tunteja. Juuri sen verran ett\u00e4 ehtii viritt\u00e4\u00e4 riippumaton taivasalle ja kiehn\u00e4t\u00e4 siin\u00e4 etsien parasta asentoa, jossa voisi sek\u00e4 torkkua ett\u00e4 tarkkailla ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4.
Ollaan 300 metri\u00e4 merenpinnan yl\u00e4puolella. Jos Iwokraman alempana olevat paikat alkavat tulvia, sielt\u00e4 alkaa siirty\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ylemm\u00e4s. Kuuluisin on sininen nuolimyrkkysammakko, jota on enemm\u00e4n Surinamin puolella, mutta ei tavaton t\u00e4\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n. Tarvitaan kuulemma vain kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 jatkuvaa sadetta, niin polun vartta voi alkaa katsella sill\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4, n\u00e4kyisik\u00f6 sinist\u00e4.
Tilastollisesti ja perstuntumaltakin m\u00e4rin majapaikka on ollut Rara Avis Costa Rican Karibian puoleisella vuoristoalueella, vajaassa kilometriss\u00e4. Sadem\u00e4\u00e4r\u00e4 5 metri\u00e4 vuodessa. Buzzwordia k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni “eeppinen” k\u00e4ynti monella tapaa, mutta siit\u00e4 joskus toiste (ehk\u00e4). Rarasta j\u00e4i p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 mieleen vetisyyden lis\u00e4ksi savi. Savikerros oli paikoitellen ainakin metrin paksuista, silkinhohtoisen m\u00e4rk\u00e4\u00e4 ja tuliper\u00e4isen maan ansiosta punertavaa tai okraan, oranssiin ja keltaiseen vivahtavaa. Savea oli pakko aina v\u00e4lill\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 hivelem\u00e4ss\u00e4 ja l\u00e4psyttelem\u00e4ss\u00e4 tien poskessa, niin vastustamatonta se oli. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/boots-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Tilaan kuuluva savannialue on laaja ja aukee. Nautoja on nyt satakunta. Isohkolta tuntuva m\u00e4\u00e4r\u00e4, mutta vain murto-osa entisest\u00e4. “The whole savannah was full of them”, muistelee Jerry, tilan Associate Manager, ja piirt\u00e4\u00e4 k\u00e4dell\u00e4\u00e4n kaukaisuuteen t\u00e4yden ympyr\u00e4n. Seisomme Karanambua ja muita l\u00e4hipaikkoja palvelevan lentokent\u00e4n laidalla, rommipunssilasit k\u00e4dess\u00e4. T\u00e4nne on ajettu varta vasten katsomaan auringonlaskua. Mit\u00e4\u00e4n esteit\u00e4 ei ole. Horisontista horisonttiin pelkk\u00e4\u00e4 vaakatasoa. Lentokentt\u00e4 on t\u00e4sm\u00e4llinen termi t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4: kentt\u00e4 on, ei muuta. Tiukaksi painunutta hiekkamaata pienlentokoneiden laskeutua ja nousta.
Pohjoisen Rupununi-alueen historiassa on mustelma, joka ei ole t\u00e4ysin parantunut viel\u00e4k\u00e4\u00e4n. Se tunnetaan nimell\u00e4 Rupununi Uprising. Alueen englantilaistaustaiset karjatilalliset aloittivat 60-luvulla aseellisen kapinan keskushallintoa vastaan. Piirittiv\u00e4t l\u00e4himm\u00e4n poliisiaseman ja esittiv\u00e4t kova\u00e4\u00e4nisi\u00e4 vaatimuksia. Kuolleitakin tuli. Syist\u00e4 on paha sanoa, mutta jonkinlaisesta turhautumisesta oli kai kyse. Kapina kuivahti. Georgetownin rangaistus oli symbolinen mutta tuntuva: tilallisten karjat teurastettiin. Niin loppui suur-Karanambukin.
Karanambun keitti\u00f6- ja ravintolarakennuksen sein\u00e4ss\u00e4, pitk\u00e4n puup\u00f6yd\u00e4n takana, roikkuu joukko puisia, varrellisia, tylpp\u00e4p\u00e4isi\u00e4 esineit\u00e4. Arvelin niit\u00e4 maatalosty\u00f6kaluiksi. Jerry korjasi:”They are weapons.” Kolautus-, m\u00e4j\u00e4ytys- ja kallonhalkaisuty\u00f6kaluja siev\u00e4n\u00e4 etnografisena kokoelmana. Muistuttamassa siit\u00e4, ett\u00e4 menneisyytt\u00e4 ei ole unohdettu eik\u00e4 ly\u00f6ty k\u00e4tt\u00e4 p\u00e4\u00e4lle asianosaisten kanssa.
Tietyss\u00e4 vaiheessa Karanambun j\u00e4ttil\u00e4ismuurahaiskarhubalanssi keikahti. Turisteja alkoi virrata niin taajaan ja heill\u00e4 oli niin kiire, ett\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4 alettiin etsi\u00e4 savannilta maastoautolla. El\u00e4imet h\u00e4iriintyiv\u00e4t, ja piiloutuivat kun kuulivat peltilehm\u00e4n ulvahduksen. Nyt on tultu siihen pisteeseen, ett\u00e4 tarina alkaa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 rumaksi.
Jos j\u00e4ttil\u00e4ismuurahaiskarhua ei l\u00f6ydet\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 yrityksell\u00e4, selitet\u00e4\u00e4n ett\u00e4 on “liian sateista” tai “liian my\u00f6h\u00e4ist\u00e4\/aikaista”. Mik\u00e4li turistilla on aikaa ja halua toiseen etsint\u00e4\u00e4n kuten meill\u00e4 – viivyimme majapaikassa viikon siin\u00e4 miss\u00e4 vakioaika on kaksi y\u00f6t\u00e4 – yritet\u00e4\u00e4n uudestaan. Jos ja kun sek\u00e4\u00e4n ei onnistu, ajetaan Karanambun nk outpostille, savannin toisella laidalla k\u00f6n\u00f6tt\u00e4v\u00e4n talon pihaan. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuvat tilan kaksi j\u00e4ljell\u00e4 olevaa cowboyta perheineen, hevosineen, koirineen ja kanoineen.
Kuljettaja ja kuistilla ratsastuskamppeita huoltava cowboy ly\u00f6v\u00e4t k\u00e4tt\u00e4 ja alkavat k\u00e4yd\u00e4 keskustelua kreolin ja makushin sekoituksella. Radiopuhelin otetaan esiin, annetaan cowboylle. Jotain sovitaan. Kuljettajan englanti on sen verran vaatimatonta ja lyhytt\u00e4, ett\u00e4 emme ymm\u00e4rr\u00e4 mit\u00e4 h\u00e4n meille selitt\u00e4\u00e4 j\u00e4rjestelyist\u00e4. Levittelee k\u00e4si\u00e4\u00e4n. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti kyse on el\u00e4imen paikantamisesta. Kun se on l\u00f6ydetty, cowboy pirauttaa lodgelle radiopuhelimella ja me tulemme paikalle.
Seuraava aamu. K\u00e4nnykk\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 5:30. Hyttysverkon alta pois ja pikainen pukeutuminen, sill\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4n rengit iskev\u00e4t nopeasti.
Keskell\u00e4 Karanambun pihaa kasvaa yht\u00e4 leve\u00e4 kuin korkeakin tamariinipuu. Puun alla seisoo el\u00e4k\u00f6itymist\u00e4 odottava puutarhakalustesetti. P\u00f6yd\u00e4lle tuodaan joka aamu puoli kuudelta termarillinen brasilialaista kahvia, ja viereen sytytet\u00e4\u00e4n kynttil\u00e4. Varttia vaille kuusi on viel\u00e4 sen verran h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kynttil\u00e4\u00e4 ei viitsi puhaltaa sammuksiin. Kahvia kuppiin ja katselemaan taivaalle, milt\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n s\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Kello on kuusi, kun Little Chacalacha -kanalinnut kajauttavat Rupununi-joen suunnalta reippaan, monikurkkuisen aamulallatuksensa. Viitt\u00e4 yli. P\u00e4iv\u00e4 on alkanut. Pihan per\u00e4ll\u00e4 ysk\u00e4ht\u00e4\u00e4 k\u00e4yntiin 60-luvun nuori, Land Rover -pickup. Kuljettaja sitoo narulla ohjaamon oven kiinni ja kurvaa puun viereen. “Ready?”. “Yeah.”
Kiipe\u00e4mme lavalle ja lankulle istumaan. Manuel ja Jeremiah, yksi Karanambun nuorista allround-kavereista, j\u00e4\u00e4v\u00e4t roikkumaan lavan takareunalle.
Edellisin\u00e4 aamuina muurahaiskarhuja on tarkkailtu innokkaan oloisesti nelj\u00e4n hengen voimin heti kun on p\u00e4\u00e4sty savannille. Pojat ovat seisseet lavalla ja kiikaroineet. T\u00e4n\u00e4 aamuna on toisin. Kundit rupattelevat kesken\u00e4\u00e4n, istuskelevat. Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 kaikki on jo j\u00e4rjestetty. Niin kuin onkin. Ajetaan suoraan ilman kurvailuja outpostin l\u00e4helle. Jo et\u00e4\u00e4lt\u00e4 n\u00e4kee, ett\u00e4 siell\u00e4 seisoo kaksi ratsukkoa. Ajetaan viereen. Kuljettaja sammuttaa moottorin, ei sano mit\u00e4\u00e4n. Katsomme toisiimme ja ihmettelemme, mit\u00e4 nyt. “Do we step down here?”. “Yeah.”
Sadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4, toisen ratsun takana niin ettei sit\u00e4 heti \u00e4k\u00e4nnyt, liikkuu tumma el\u00e4in. Koiraa isompi.
Muurahaiskarhu on pois tolaltaan, yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 karkuun. Juoksee yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ketter\u00e4sti ja lujaa. T\u00e4ytt\u00e4 laukkaa eteenp\u00e4in, keinahdellen eteen ja taakse. Jokainen pakoyritys p\u00e4\u00e4ttyy siihen, ett\u00e4 ratsastajat karauttavat sen kiinni ja johdattavat takaisin kohti autoa ja meit\u00e4. Silkkaa karjanajoa.
Typertynein\u00e4 kuvaamme el\u00e4int\u00e4 pari minuuttia ja pyyd\u00e4mme sitten, ett\u00e4 sen annetaan menn\u00e4. Hetkess\u00e4 musta selk\u00e4 on kadonnut pusikon sekaan.
Luontoturisti kuten kuka tahansa ulkomaan el\u00e4v\u00e4 joutuu kamppailemaan omantuntonsa kanssa. Hiilijalanj\u00e4lki, tippauskulttuuri, k\u00f6yhyys, eriarvoisuus – lista on pitk\u00e4 ja pitenee koko ajan. Sille kuuluu my\u00f6s el\u00e4inten kohtelu. Se raastaa, jos el\u00e4imi\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n pelkkin\u00e4 rahasampoina, viihdykkein\u00e4 tai objekteina.
Guyanasta on opettajien aivovuotoa Yhdysvaltoihin ja Kanadaan, kertoi Atta Rainforest Lodgen Cassius. Maassa ei riit\u00e4 t\u00f6it\u00e4 nyt kun hallitus on taas luopunut peruskoulutuksen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4. Sama on siis tapahtunut ennenkin. Ik\u00e4v\u00e4 juttu, sill\u00e4 harvat rikkaat laittavat lapsensa yksityiseen kouluun. K\u00f6yhille eli l\u00e4hes jokaiselle j\u00e4\u00e4v\u00e4t vain pappien vet\u00e4m\u00e4t opinahjot, jossa luonnontieteellinen opetus on mit\u00e4 on.
Taikausko tappaa. Karanambussa opaskeikkoja tekev\u00e4 Manuel kertoi, ett\u00e4 h\u00e4nen kotikyl\u00e4ns\u00e4 savannilla, l\u00e4hell\u00e4 Yupukarria, eli viel\u00e4 joitakin vuosia sitten seitsem\u00e4n j\u00e4ttil\u00e4ismuurahaiskarhua. Kyl\u00e4ss\u00e4 alkoi kiert\u00e4\u00e4 huhu, ett\u00e4 ne tuovat huonoa onnea. Niinp\u00e4 vanhemmat pistiv\u00e4t lapset asialle. Lapset tottelivat kiltisti ja ehtiv\u00e4t tappaa muurahaiskarhuista kuusi, ennen kuin Manuel ja muut luontoturismista leip\u00e4ns\u00e4 ansaitsevat tajusivat mit\u00e4 oli tapahtunut. “We went to the village council and told them that anteaters do no harm”.
Yhden muurahaiskarhun henki s\u00e4\u00e4styi, ja t\u00e4m\u00e4 yksil\u00f6 meid\u00e4n oli ilo n\u00e4hd\u00e4. Se tapahtui ik\u00e4v\u00e4n karjanajov\u00e4likohtauksen j\u00e4lkeisen\u00e4 aamuna, Manuelin henkil\u00f6kohtaisen aloitteellisuuden ja aktiivisuuden ansiosta. H\u00e4n varasi tilan paremman jeepin, sopi kuljetuksesta ja neuvotteli managerin kanssa. Matkaan l\u00e4hdettiin nelj\u00e4n j\u00e4lkeen aamulla. Ennen kuin el\u00e4in spotattiin savannilta kello 7 j\u00e4lkeen, Manuel ehti jo luvata ett\u00e4 jos karhua ei n\u00e4y, voimme menn\u00e4 y\u00f6pym\u00e4\u00e4n h\u00e4nen kotiinsa – h\u00e4n n\u00e4kee sen ikkunastaan joka aamu.
Onnekas mutta ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 perin yksin\u00e4inen muurahaiskarhu k\u00e4veli rauhallisesti pitkin savannia, ehk\u00e4 etsien ruokaa tai lepopaikkaa tai molempia. Tuulen yl\u00e4puolella seisten pystyimme seuraamaan el\u00e4int\u00e4 ja sen puuhia puolisen tuntia. V\u00e4lill\u00e4 karhu ohitti itse meid\u00e4t kymmenisen metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4. Nosteli kuonoa ja haisteli. Oliko l\u00e4hettyvill\u00e4 jokin uusi od\u00f6\u00f6ri? Lopulta se otti et\u00e4isyytt\u00e4 ja katosi suonotkelmaan, jossa kasvoi korkeaa ruohoa ja palmuja.
J\u00e4ttil\u00e4ismuurahaiskarhu on fysiikaltaan ja k\u00e4velytekniikaltaan vertaansa vailla. Pitk\u00e4nhuiskea h\u00e4nt\u00e4 ja pitk\u00e4, notkea k\u00e4rs\u00e4nn\u00e4k\u00f6inen kuono. Kapea, korkea ruumis. Pienet likin\u00e4k\u00f6iset silm\u00e4t. Voimakkaat eturaajat, joissa k\u00e4mmen on kaartunut sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Kaikki palvelee kaivamista. K\u00e4vely hoituu rystysill\u00e4. Toisin kuin nimi v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ruokavalio koostuu termiiteist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/atta2-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
L\u00e4hes viivasuora highway rannikon Georgetownista Brasilian rajalla sijaitsevaan Lethemiin on kohtuullisessa kunnossa. Ainakin ajettavassa. Tie avattiin 1992. Suunnitelmat olivat isoja niin kuin t\u00e4llaiset suunnitelmat aina; piti tuli moottoritie, saatiin tavallinen soratie. Matkalla ei ole suuria korkeuseroja, joten maanvy\u00f6rymist\u00e4 ei ole pelkoa. Sadekaudella tie kuuleman mukaan tulvii paikka paikoin, mutta arvaamattomampia ovat sillat.
Tie siis on, mutta miten p\u00e4\u00e4st\u00e4 tien p\u00e4\u00e4lle?
Georgetownista l\u00e4htee puolilta\u00f6in minibussikaravaani kohti Brasiliaa. Toyota-pakuja t\u00e4ynn\u00e4 minibudjetilla matkaavia turisteja ja paikallisia, joilla raha on aina tiukalla. Tavaratelineelle on k\u00f6ytetty rivi bensakanistereita, polkupy\u00f6r\u00e4, erin\u00e4isi\u00e4 kaps\u00e4kkej\u00e4 pressun alla. Aamukuudelta saavutetaan Iwokraman puiston portti. Ajoitus on t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 puiston l\u00e4pi ei p\u00e4\u00e4se kuin p\u00e4iv\u00e4saikaan. Y\u00f6ll\u00e4 portit ovat s\u00e4piss\u00e4. Illansuussa ehdit\u00e4\u00e4n Lethemiin.
Atta on vain kahden tunnin ajomatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Annain kyl\u00e4st\u00e4, Brasilian suuntaan. Sielt\u00e4 saa tuoreita kasviksia, lihaa, generaattoriin ja vesipumppuun polttoainetta ja kaasua keitti\u00f6\u00f6n. Matka ei ole pitk\u00e4, mutta Attassa ei ole mit\u00e4\u00e4n mill\u00e4 kulkea eik\u00e4 varsinkaan mit\u00e4\u00e4n, mill\u00e4 saada tavarat kulkemaan. Oletin, ett\u00e4 ruokahuolto toimisi Iwokraman p\u00e4\u00e4aseman, River Lodgen, kautta. “No, we get everything from Rock View in Annai or from Georgetown”, Cassius sanoo, “but transportation is a big problem. There are truck drivers that don’t want to stop by our junction but continue straight to Rock View and leave the stuff there. And then there are these security issues”.
Cassius on vastuussa Attan asiakkaista. N\u00e4in julistaa Iwokramaa py\u00f6ritt\u00e4v\u00e4n valtiollisen firman paragraafi. Kun astuu aukiolta mets\u00e4n puolelle, voimaan astuvat luonnonlait. Vastuu riisuu bootsinsa ja ottaa nokkaunet riippumatossa. Riitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 30-metrinen Suya-puu pudottaa yhden parikiloisista hedelmist\u00e4\u00e4n juuri kun Mary Andersson kulkee puun alta. Puita kasvaa riippusillalle johtavan polun varressa, niin kuin miss\u00e4 tahansa muuallakin mets\u00e4ss\u00e4. Mit\u00e4 tekee Cassius? Juoksee alas lodgelle, k\u00e4ynnist\u00e4\u00e4 generaattorin, rukoilee ett\u00e4 l\u00e4pp\u00e4ri toimii ja satelliitti l\u00f6ytyy, kirjoittaa h\u00e4th\u00e4t\u00e4\u00e4 s\u00e4hk\u00f6postin “Send an ambulance immediately!”, l\u00e4hett\u00e4\u00e4 sen (minne, ei aavistusta), ja j\u00e4\u00e4 odottamaan.
Karanambun johtaja Salvador sanoi sen suoraan:”This is not a place to get sick in.”Ja heill\u00e4 on siell\u00e4 sent\u00e4\u00e4n useampi auto ja oma lentokentt\u00e4!
Viel\u00e4 viime vuonna highwayta liikenn\u00f6i s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti bussilinja. Sen kun vain seisoi Attan pistotien risteyksess\u00e4, nousi aamulla kyytiin, asioi Annaissa ja palasi illalla takaisin. Bussiyhti\u00f6 oli kuitenkin sit\u00e4 mielt\u00e4 (virallisesti) ett\u00e4 tie oli syv\u00e4lt\u00e4, ja lopetti.
Rock View Annain kyl\u00e4ss\u00e4 on Tuurin kyl\u00e4kaupan m\u00e4rk\u00e4 uni. Logistiikkakeskus, jossa on lentokentt\u00e4, kasvitarha, hevostalli, posti, kauppa, puutarha ja majatalo, lodge. Kesy tapiirikin k\u00e4yskenteli puutarhassa viel\u00e4 viime vuonna. Niin ja se kivi. Pikimusta lohkare jonka p\u00e4\u00e4lle on pultattu penkki. Kivelt\u00e4 n\u00e4kyy miss\u00e4 ollaan: vihre\u00e4ss\u00e4, aidatussa keitaassa keskell\u00e4 kuivaa savannia. Kaukana siint\u00e4v\u00e4t vuoret ja Brasilia.
Rock View -minivaltion perustaja, p\u00e4\u00e4mies, kyl\u00e4p\u00e4\u00e4llikk\u00f6, patruuna ja toimitusjohtaja on englantilaissyntyinen Colin Edwards. H\u00e4n on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 instituutio. “You know what, I am just a farmer”. Colin brittiaksentti on yh\u00e4 virheet\u00f6n. H\u00e4n tarttuu vierailijaa olkap\u00e4\u00e4st\u00e4, katsoo tiukasti silmiin 30 sentin et\u00e4isyydelt\u00e4 ja purskahtaa raikuvaan nauruun niin ett\u00e4 poninh\u00e4nt\u00e4 heilahtaa. Savannin laidalla hein\u00e4tupsuja mutustelevat aasit h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4v\u00e4t ja kiljahtavat takaisin.
Lodgessa ovat vierailleet kaikki v\u00e4h\u00e4nkin merkitt\u00e4v\u00e4t henkil\u00f6t kuten prinssi Charles, Guyanan vastik\u00e4\u00e4n v\u00e4istynyt presidentti ja reggaet\u00e4hti Eddy Grant. “He was nice. We went fishing”, sanoo Vitor, Colinin toiseksi nuorin poika, kolmannesta avioliitosta. Ensimm\u00e4inen vaimo kuoli malariaan, toinen avioliitto p\u00e4\u00e4ttyi eroon. Vitorin \u00e4iti on makushi, syntynyt Suramassa, Annain naapurikyl\u00e4ss\u00e4. Vitor on juuri saanut oppivelvollisuutensa suoritettua, aikoo j\u00e4\u00e4d\u00e4 Rock View Lodgeen. “Dad is becoming old”, Vitor sanoo.
Rock View viett\u00e4\u00e4 ensi kuussa 20-vuotisjuhliaan avoimin ovin. Colinista on tullut hallituksen palkitsema mesenaatti, palveluntarjoaja, amerintiaanien ekomatkailun konsultti, arvostettu seuramies ja arkkitehti. H\u00e4n on suunnitellut sek\u00e4 oman lodgensa ett\u00e4 Atta Rainforest Lodgen (t\u00e4st\u00e4 on iso plakaatti p\u00e4\u00e4rakennuksen ulkosein\u00e4ss\u00e4).
Rock View Lodgen iltaohjelmaan kuuluu klo 19 alkava rommiaperiitivituokio. “Single or double?” Is\u00e4nt\u00e4 viihdytt\u00e4\u00e4 vieraitaan, tarjoilee paahdettuja cashew-p\u00e4hkin\u00f6it\u00e4 ja esittelee taidekokoelmaansa. Sitten sy\u00f6d\u00e4\u00e4n illallinen. Colin istuu aina vieraittensa kanssa. Politikoi, tekee bisnest\u00e4, verkostoituu.
Mekin y\u00f6vyimme lodgessa mennen tullen Rewasta. Oli pakko. Siirtymiset ovat pitki\u00e4 eik\u00e4 pime\u00e4ll\u00e4 liikuta, ei varsinkaan joella. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/bottles-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Tie kuuluu Guyanan valtiolle, mutta sen yll\u00e4pito on ulkoistettu. “The company doesn’t care”, sanoi Georgetownissa asuva kuljettaja Andre. “Look. Everything is done wrongly.” Andren ammatti on mekaanikko, mutta turistikaudella h\u00e4n tekee ajokeikkoja.
Iwokrama p\u00e4\u00e4ttyy Essequipo-jokeen ja lossiin, joka palvelee kerran tunnissa ja vain toispuolisesti. Auto pit\u00e4\u00e4 peruuttaa lossille, ja puolimatkassa koko systeemi k\u00e4\u00e4ntyy ymp\u00e4ri.
Joen toisella puolella kaikki muuttuu radikaalisti. Sademets\u00e4 j\u00e4\u00e4 taakse. Perusmaisemaan ilmestyy yll\u00e4tt\u00e4en valkoista hiekkaa, paikoitellen dyyneiksi asi. Kuvittelin, ett\u00e4 kaikki maa-aines on punertavaa kuten tiekin. Andre selitti, ett\u00e4 tien sora on tuotu muualta. Kest\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4t\u00e4 paremmin.
T\u00e4st\u00e4 eteenp\u00e4in on vain ihmisen j\u00e4lki\u00e4 ja niit\u00e4 on lapsellisen helppo seurata: hakkuualueita, kultakaivoksia, hyl\u00e4ttyj\u00e4 leiriytymispaikkoja ja koneita, sahoja, j\u00e4ttim\u00e4isi\u00e4 puunrunkoja varastoituna ja merkattuina. Tien kylkeen on kasvanut taajamia, joissa on palveluja kaivosten ja sahojen mustille ty\u00f6ntekij\u00f6ille. Levottoman oloisia mestoja, joissa n\u00e4kyi \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 kapusiiniapinoita kiinnitettyn\u00e4 tolppaan ja h\u00e4keiss\u00e4 suurimpia papukaijoista, aroja. Tervetuloa Eldoradoon!
Werner Herzog on liikkunut n\u00e4ill\u00e4 main vaikkei ihan t\u00e4sm\u00e4lleen t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Dokumenttielokuva The Diamond Land on kuvattu Guyanan ykk\u00f6sturistikohteessa, maailman korkeimmalla vesiputouksella Kaieteur Fallsilla. Se on t\u00e4\u00e4lt\u00e4 pohjoiseen, linnuntiet\u00e4 ei kovinkaan kaukana. Fiktiiviset Aguirre ja Fitzcarraldo taas on filmattu Perun ja Brasilian Amazonilla. Herzogit t\u00e4ytyykin katsoa uudestaan. Aikanaan ne vaikuttivat ylidramaattisilta, tuskin en\u00e4\u00e4. Hullun ahne kiilto silmiss\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 liikkuu moni.
Lindenin laitamilla, suunnilleen sill\u00e4 kohtaa, miss\u00e4 tie vaihtuu sorasta p\u00e4\u00e4llystetyksi, on paikallinen kaatopaikka. Sinne on tultu autolla ja dumpattu kamat maastoon. Kaikkialla on muovia, tietysti. Painajaismaisen iso bauksiittitehdas sylkee taivaalle savua, joka ei n\u00e4yt\u00e4 terveelliselt\u00e4. “The market price has come down, and the government tries to keep up the plant. I guess they hope to get some Chinese money in here”, kertoo Andre. “The smoke? Well yes, people are always complaining”.
Jaguaaria ei tavattu, mutta n\u00e4htiinp\u00e4 tien varressa joukko kultatassutamariineja ja punaper\u00e4isen agoutin pesue, emo ja kolme siilinkokoista penskaa.
Georgetownissa satoi kaatamalla koko illan, y\u00f6n ja aamun. Aivan niin kuin satoi kuukausi sitten, silloin kun sielt\u00e4 l\u00e4hdettiin sis\u00e4maahan. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"