![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/giraffe-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\nSafarilinkin 12-paikkaisen Cessnan kapteenilla on pitk\u00e4t, kapeat, taipuisat sormet. Niill\u00e4 h\u00e4n sulkee kaasuvivun vaakasuoran nupin huolellisesti oikean k\u00e4den k\u00e4mmenen sis\u00e4\u00e4n, tukee ranteen kaasuohjainlaatikon reunaan, avaa kertaalleen sormet \u00e4\u00e4riasentoon, sulkee. K\u00e4den asento on kuin modernin tanssin ohjelmistosta; luonnottoman kulmikas, liikkumaton, t\u00e4ynn\u00e4 ladattua energiaa. Kohta l\u00e4htee! Lounaanj\u00e4lkeiset tupluurit katkaisee klassinen \u00e4\u00e4ni: bensak\u00e4ytt\u00f6inen ruohonleikkuri karahtaa kiveen. Nyt ei menn\u00e4 by the book. <\/p>\n\n\n\n Lyhyt sadekausi on venynyt usealla kuukaudella. Kuiva kausi uhkaa j\u00e4\u00e4d\u00e4 kokonaan pois v\u00e4list\u00e4. – Rain is a blessing. And also, we cannot do anything about it. Nelivetojeepit ovat sitkeit\u00e4, mutta kuljettajan on silti syyt\u00e4 olla huolellinen. 3.2<\/p>\n\n\n\n K\u00e4velysafari aamuisella savannilla kuulostaa yksinkertaiselta toimitukselta\u2014you know, k\u00e4vell\u00e4\u00e4n\u2014mutta turvaj\u00e4rjestelyt tekev\u00e4t siit\u00e4 ison numeron. Varman p\u00e4\u00e4lle pelaaminen sy\u00f6 luontokokemusta, mutta paha menn\u00e4 sanomaan miss\u00e4 kohtaa voisi l\u00f6ys\u00e4t\u00e4. Ennen kuin l\u00e4hdet\u00e4\u00e4n pidemm\u00e4lle, John tuikkaa keih\u00e4\u00e4n maahan pystyyn, ottaa esitelm\u00f6intiasennon ja pit\u00e4\u00e4 briiffin. K\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi mahdolliset mutta ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6iset vaaratilanteet. 5.2<\/p>\n\n\n\n Mainitsiko joku k\u00e4velysafarin turvapyk\u00e4list\u00e4? Pysy aukealla? Nj\u00e4\u00e4\u00e4, menn\u00e4\u00e4n puskan l\u00e4pi. S\u00e4ilyt\u00e4 et\u00e4isyys el\u00e4imeen? Hmm, yritet\u00e4\u00e4s p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4nk\u00f6 l\u00e4hemm\u00e4s. Toinen ja t\u00e4m\u00e4n matkan viimeinen k\u00e4vely k\u00e4ynnistyy aamuseitsem\u00e4lt\u00e4. Iso lauma hirviantilooppeja (eland) v\u00e4ist\u00e4\u00e4 heti kun huomaa meid\u00e4t, kiirehtii yl\u00f6s kivikkoista rinnett\u00e4. Suurin nyky\u00e4\u00e4n el\u00e4v\u00e4 antilooppi on paljon s\u00e4ikympi kuin pienemm\u00e4t serkkunsa.<\/p>\n\n\n\n John pys\u00e4htyy, ottaa Nikon-kiikarit esiin ja ryhtyy tuijottamaan kasvillisuuden peitt\u00e4m\u00e4\u00e4 kukkulaa muutaman kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Meid\u00e4n ja kukkulan v\u00e4liss\u00e4 on soinen alue. Puita harvassa ja nekin pieni\u00e4, vetisi\u00e4 silm\u00e4kkeit\u00e4 siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Expedition Leopard Hill oli menestys. Tutkimusmatkailijat palasivat hengiss\u00e4 leiriin. 6.2<\/p>\n\n\n\n Kenian ihmeitten joukosta valitsen paluumatkalle muistoksi viirup\u00e4\u00e4skyn (Lesser striped swallow). Yleinen telttaleirien l\u00e4hell\u00e4. L\u00e4mpim\u00e4\u00e4 ruskeaa, y\u00f6nsinist\u00e4, vahvasti viiruinen vatsa. Ja\u2014laululintu! Kolmen askeleen p\u00e4risev\u00e4, laskeva sarja, kuin entisajan modeemin numerovalinta. Hymyilytt\u00e4\u00e4 joka kerta. Pariskunta seisoo vierekk\u00e4in puuverannan kaiteella ja laulaa vuorovedoin. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Julkaistu alun perin Facebookissa. 1.2 Safarilinkin 12-paikkaisen Cessnan kapteenilla on pitk\u00e4t, kapeat, taipuisat sormet. Niill\u00e4 h\u00e4n sulkee kaasuvivun vaakasuoran nupin huolellisesti oikean k\u00e4den k\u00e4mmenen sis\u00e4\u00e4n, tukee ranteen kaasuohjainlaatikon reunaan, avaa kertaalleen sormet \u00e4\u00e4riasentoon, sulkee. K\u00e4den asento on kuin modernin tanssin ohjelmistosta; luonnottoman kulmikas, liikkumaton, t\u00e4ynn\u00e4 ladattua energiaa. Kohta l\u00e4htee! Amerikkalaisvalmisteinen Cessna Caravan C208B on yrityksen … Continue reading Kenia 2020<\/span>
Amerikkalaisvalmisteinen Cessna Caravan C208B on yrityksen esitteen mukaan rugged workhorse. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 malli on omiaan olosuhteissa, joita Wikipedia kuvailee sanoin jungle clearings and desert strips of third-world countries. Markkinoilla koneen hinta on reilut miljoona dollaria. Haluat sittenkin paineistetun ja 50% nopeamman kyydin thank you? Silloin valintasi on kanadalainen Bombardier Dash. Hinta nousee noin viisinkertaiseksi ja voit unohtaa laskeutumiset muulle kuin asfaltille.
Safarilinkin laivueessa on 10 Caravania ja kolme Dashia. N\u00e4ill\u00e4 hoituvat sek\u00e4 Maasai Maran tapaiset luonnonkent\u00e4t ett\u00e4 urbaanimmat kohteet kuten Intian valtameren rannikon Mombasa tai pohjoisessa, l\u00e4hell\u00e4 Turkana-j\u00e4rve\u00e4 sijaitseva Lodwar – tuttuja mm. John le Carr\u00e9n romaanista Constant Gardener.
Maan sis\u00e4iset lennot l\u00e4htev\u00e4t Wilsonilta, jonne ajaa kansainv\u00e4liselt\u00e4 lentokent\u00e4lt\u00e4 puolessa tunnissa, ainakin n\u00e4in sunnuntaiaamuisin. Kuljettaja muistuttaa, ett\u00e4 Nairobissa on yli nelj\u00e4 miljoonaa asukasta. Monella heist\u00e4 on auto.
Kenian liikennetilastot eiv\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 hyv\u00e4lt\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 sit\u00e4 olekaan. Maasai Maraan voisi siirty\u00e4 my\u00f6s maitse, mutta Basecamp Explorerin edustaja ei varsinaisesti suositellut kuuden tunnin ajomatkaa. \u201dYou take a flight\u201d.
T\u00e4yspilvist\u00e4, ripsoo sadetta.
Sunnuntaiaja(tteli)ja voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 yht\u00e4 ja toista kansakunnasta, kun katsoo julkista taidetta.
L\u00e4ntisess\u00e4 naapurimaassa Ugandassa liikenneympyr\u00e4n keskell\u00e4 on usein koroke, johon on nostettu liioitellun suuri ja psykedeelisen v\u00e4rik\u00e4s n\u00e4k\u00f6ispatsas. Jonkin tunnetun el\u00e4inlajin edustaja on j\u00e4hmetetty valtiomiesm\u00e4iseen poseerausasentoon.
Jomo Kenyattalta ajetaan Wilsonille pitkin Nairobin bisneskeskustan ohittavaa moottoritiet\u00e4. Sumuisessa horisontissa erottuu rykelm\u00e4 pilvenpiirt\u00e4ji\u00e4.
Moottoritien ruohikkoiselle keskialueelle on sommiteltu l\u00e4hes luonnollisen kokoisia, tummia, metallisia el\u00e4inhahmoja. Afrikan elefantteja perhekunnittain, aikuisten massiivisten tolppajalkojen alla vilkkaita pikkuronsuja k\u00e4rs\u00e4t mutkalla. Per\u00e4ss\u00e4, sopivan v\u00e4limatkan p\u00e4\u00e4ss\u00e4, yksin\u00e4inen iso uros seuraa laumaa korvalehdet lepattaen. Gnuantilooppeja hajalaumana. Tutun parrakas, liehuvah\u00e4nt\u00e4inen, kulmikkaan tumma olemus, kuin suoraan graafikon piirustusp\u00f6yd\u00e4lt\u00e4, aina valmiina keinuvaan juoksuun.
El\u00e4imet suuntaavat kohti kansainv\u00e4list\u00e4 lentokentt\u00e4\u00e4. Taiteilijan kannanotto? Todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 maahan juuri saapuneille ei n\u00e4ytet\u00e4 et\u00e4\u00e4ntyvi\u00e4 takalistoja vaan etup\u00e4\u00e4.
Wilsonin modernissa terminaalissa on aluksi hiljaista, mutta parin tunnin odottelun aikana sali t\u00e4yttyy. Koko sein\u00e4n peitt\u00e4vist\u00e4 lasi-ikkunoista n\u00e4kee kompaktille kent\u00e4lle, jossa koneita tankataan ja huolletaan. Konepellinkin alle vilkaistaan, mutta erityisen monta kertaa py\u00f6ritet\u00e4\u00e4n k\u00e4sin etunokan potkuria. Lavoissa ei saisi olla sinkoutuneiden kivien aiheuttamia koloja.
Sade yltyy. Lentomekaanikot ja matkatavaroiden kantajat yritt\u00e4v\u00e4t hoitaa hommiaan iso, avattu sateenvarjo toisessa k\u00e4dess\u00e4.
L\u00e4ht\u00f6portteja on vain yksi. L\u00e4ht\u00f6j\u00e4 on silti lyhyen ajan sis\u00e4ll\u00e4 eri puolelle maata. Mikkiin pikaisesti h\u00f6nk\u00e4isty swahilinkielinen paikannimi ei kuulosta milt\u00e4\u00e4n tutulta. Palvelumuotoilija on ratkaissut ongelman: boarding passit ovat kirjanmerkki\u00e4 muistuttavia, tanakoita pahvisuikaleita, joissa kaikissa on samat logot ja mainostekstit, mutta pohjav\u00e4ri vaihtelee. Niinp\u00e4 kuulutukset sujuvat t\u00e4h\u00e4n tyyliin:\u201dAttention! Flight to Olo\u2019aloala is ready to board. Yellow boarding pass, please.\u201d<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/car-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Siunattu asia sin\u00e4ns\u00e4, ettei siimaleikkuri ole viel\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4. Toivottavasti se pys\u00e4ytet\u00e4\u00e4n rajalla.
Basecampin vanhin telttaleiri on Talek-joen mutkassa (ei siis Dalek), l\u00e4hell\u00e4 samannimist\u00e4 kyl\u00e4\u00e4. Puistomainen, istutettu alue. Keskusaukion reunoilla, Talekin t\u00f6yr\u00e4\u00e4ll\u00e4, on parikymment\u00e4 erikokoista telttaa. Teltan puuverannalta pilkottaa Maasai Maran luonnonpuisto.
Meid\u00e4n teltaltamme joki ei n\u00e4y. T\u00f6yr\u00e4\u00e4lle on matkaa kymmenisen metri\u00e4, ja siit\u00e4 on pudotusta viitisen metri\u00e4.
Kolmantena y\u00f6n\u00e4 her\u00e4\u00e4n pilkkopime\u00e4ss\u00e4. Unensekaiset aivot yritt\u00e4v\u00e4t rekonstruoida, mit\u00e4 on meneill\u00e4\u00e4n. Voimakas, tasainen suhina. Kuin lojuisi valtameren maininkien \u00e4\u00e4rell\u00e4. Vai tuultako t\u00e4m\u00e4 on? Teltan ikkunana toimii karkeasilm\u00e4inen verkko, jonka l\u00e4pi silm\u00e4 fokusoi hankalasti. L\u00e4hipensaiden lehdet eiv\u00e4t liiku. Teltan p\u00e4\u00e4dyss\u00e4 on heikko y\u00f6valo, joka heitt\u00e4\u00e4 kelme\u00e4\u00e4 valoa puuverannalle. Mit\u00e4\u00e4n ei n\u00e4y, kohisee vain.
Aamu sarastaa puoli seitsem\u00e4n maissa.
Veden pinta joessa on noussut \u00e4llistytt\u00e4v\u00e4sti. Kohina oli ollut silkkaa virtauksen voimaa kasvillisuuden l\u00e4pi. Ruskea vesimassa pyyhkii yh\u00e4 ohitse vuolaana, paikoin akanvirtaisena. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, kuin joen keskell\u00e4 vesi olisi korkeammalla kuin sen laitamilla. Teltan edustalla ruohikko on laossa. Sulan suklaan v\u00e4rinen, m\u00e4rk\u00e4 savi ulottuu puisen platformin alle. Vesi on siis jo laskemaan p\u00e4in.
Ravintolarakennus on aivan joen rannassa. Vesi on ylt\u00e4nyt y\u00f6ll\u00e4 sinne asti. Henkil\u00f6kunta kuivaa lattioita ja kertoo, ett\u00e4 Talek-joen pinta on ollut n\u00e4in korkealla viimeksi vuonna 2006.
S\u00e4\u00e4ennusteet osuivat kohdalleen: sadetta on tullut taajaan ja runsaasti, yleens\u00e4 ukkosen kera. Useimmiten illansuussa jatkuen my\u00f6h\u00e4\u00e4n y\u00f6h\u00f6n. Pilvest\u00e4 toiseen ly\u00f6v\u00e4t salamat valaisevat taivaan maksimissaan l\u00e4hes viideksi sekunniksi. Kaukana h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4t vuoret saavat osansa sateista ja juoksuttavat sitten vedet jokia pitkin ensin Talekin sivujokiin, sit\u00e4 kautta Talekiin ja lopulta Maraan, joka laskee Victoria-j\u00e4rveen.
Kenia-k\u00e4sikirjan mukaan maassa on kaksi sadekautta, lyhyt ja pitk\u00e4. Lyhyt alkaa loppusyksyst\u00e4 ja kest\u00e4\u00e4 muutaman viikon. Talvi on kuivaa kautta. Pitk\u00e4 sade hallitsee kev\u00e4tt\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
Kolmen y\u00f6n j\u00e4lkeen siirryt\u00e4\u00e4n Basecampin seuraavaan leiriin Eagle View. Se sijaitsee 30 x 30 kilometrin kokoisella Naboisho-suojelualueella, jossa on hieman rennommat s\u00e4\u00e4nn\u00f6t kuin Maasai Maran kansallispuistossa. Siin\u00e4 miss\u00e4 Maasaissa puistosta pit\u00e4\u00e4 poistua iltakuudelta, Naboishossa saa ajella kuinka my\u00f6h\u00e4\u00e4n tahansa.
Eagle View\u2019n apulaisjohtaja Christine seisoo l\u00e4hell\u00e4, katsoo tiukasti silmiin.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n voi tulkita joko niin, ett\u00e4 jotkut turistit ovat jo ehtineet valittaa olosuhteista tai sitten se on varotoimi mahdollisten negatiivisten TripAdvisor-p\u00e4ivitysten varalta. Onhan tunnettua, ett\u00e4 siell\u00e4 itket\u00e4\u00e4n jopa siit\u00e4, jos ulkoa kuuluu el\u00e4inten \u00e4\u00e4ni\u00e4.
Savanni alkaa t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin paikoitellen muistuttaa suota. Savipitoinen maa on heikko imem\u00e4\u00e4n. Sek\u00e4 varsinaisilla teill\u00e4 ett\u00e4 safariajelujen tuloksena ruohomaahan sinne t\u00e4nne syntyneill\u00e4 ajourilla valuu, lilluu ja kuravelliytyy vett\u00e4. Sammakot kurnuttavat. Niill\u00e4 ei ole h\u00e4t\u00e4p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kello on kahdeksan aamulla. \u00d6inen sade on vaimennut puoli seitsem\u00e4lt\u00e4, juuri sopivasti jotta ehdit\u00e4\u00e4n siirty\u00e4 autoon ja l\u00e4hte\u00e4 aamuajelulle. T\u00e4yspilvist\u00e4. Aurinko on nousemassa, mutta t\u00e4n\u00e4\u00e4n sit\u00e4 ei huomaa.
El\u00e4inrintamalla on hiljaista. Yksin\u00e4inen gnu seisoo hievahtamatta keskell\u00e4 puutonta maisemaa. Harmaas\u00e4vyinen, h\u00e4rk\u00e4m\u00e4inen siluetti taivasta vasten. Kauempana joukko thomsoningaselleja n\u00e4ykkii yhteistuumin ruohoa. Lyhyt h\u00e4nt\u00e4 vipattaa taukoamatta puolelta toiselle.
\u00c4lyk\u00e4nnykk\u00e4 tyyt\u00e4ht\u00e4\u00e4 etupenkill\u00e4. Puhelin kuuluu Johnille, paikalliseen maasai-heimoon kuuluvalle opas-kuljettajalle. Jos olisin ollut fiksu ja opiskellut varuiksi swahilia (en ole), oppi olisi mennyt hukkaan. John puhuu tuttujen kanssa maa-kielt\u00e4, jolla on luultavasti juuret siell\u00e4 miss\u00e4 maasaillakin, Niilin yl\u00e4juoksun tiet\u00e4mill\u00e4.
Puhelu p\u00e4\u00e4tty. John k\u00e4\u00e4ntyy etupenkill\u00e4, pid\u00e4ttelee naurua. Yksi hotellin jeepeist\u00e4 oli j\u00e4\u00e4nyt jumiin savannilla. Kuljettaja oli soittanut ty\u00f6kaverin apuun. Kuinkas sitten k\u00e4vik\u00e4\u00e4n?
– He got stuck too! I will bring you now to the lodge and go help them.
Sadejeremiadista huolimatta Maasai Mara ja Naboisho ovat olleet hieno kohde. Kaikkia isoja kissoja on p\u00e4\u00e4sty n\u00e4kem\u00e4\u00e4n l\u00e4helt\u00e4, esimerkiksi. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/ears-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Jeeppi on el\u00e4inten n\u00e4k\u00f6kulmasta iso, ajoittain \u00f6risev\u00e4, enimm\u00e4kseen harmiton otus. Se joko v\u00e4ist\u00e4\u00e4 tai on hiljaa. Kaksijalkainen ihminen sen sijaan on jotakin, mihin pit\u00e4\u00e4 ottaa kantaa.
Mukaan l\u00e4htee oppaan lis\u00e4ksi kolme muuta maasaita. Kaksi kulkee edell\u00e4 t\u00e4hyst\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kolmas tulee ryhm\u00e4n viimeisen\u00e4. Kaikilla on mukana pitk\u00e4 keih\u00e4s; osalla se on kokonaan metallia, toisilla varsi on puusta. <\/p>\n\n\n\n
Isot villiel\u00e4imet eiv\u00e4t yleens\u00e4 piittaa ihmisest\u00e4, ellei ihminen h\u00e4iritse niit\u00e4, k\u00e4ytt\u00e4ydy uhkaavasti tai asetu emon ja pennun v\u00e4liin. Vahingoittunut el\u00e4in on luonnollisesti arvaamaton my\u00f6s. Lis\u00e4ksi\u2014asia jonka John j\u00e4tt\u00e4\u00e4 mainitsematta, koska tiet\u00e4\u00e4 sen olevan hankala\u2014koska el\u00e4imet ovat yksil\u00f6it\u00e4, niill\u00e4 saattaa olla muuten vaan huono p\u00e4iv\u00e4. Niin tai n\u00e4in, ykk\u00f6sasia on pit\u00e4\u00e4 niihin kaikkiin et\u00e4isyytt\u00e4. Jos et\u00e4isyys syyst\u00e4 tai toisesta supistuu, pysytell\u00e4\u00e4n tuulen yl\u00e4puolella. Vai oliko se alapuolella… anyway paikassa jossa tuuli ei tuo hajuasi el\u00e4imen sieraimiin.
\u201dNe\u201d ovat ruohosavannin olosuhteissa leijona, kafferipuhveli eli afrikanpuhveli ja elefantti. Virtahepo on yleisiss\u00e4 kuolemansyytilastoissa fataalein, mutta hipot liikkuvat ruohotasangolla vain \u00f6isin sy\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ruohoa (kop kop).
Ironista sin\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 nykyihmisen oman toiminnan tuloksena isoista nis\u00e4k\u00e4slajeista ovat j\u00e4ljell\u00e4 en\u00e4\u00e4 suurimmat ja agressiivisimmat. Ihminen tappoi nopeasti sukupuuttoon kaikki pienemm\u00e4t ja helpommin mets\u00e4stett\u00e4v\u00e4t. Virtahepojakin on aikanaan ollut v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kahdeksaa eri lajia.
Leijonan mets\u00e4stysvietti on vahva kuten kissoilla yleens\u00e4, joten leijona on riistalle tai sit\u00e4 muistuttavalle riski my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4, vaikka varsinaista ruuanetsint\u00e4aikaa onkin y\u00f6. Mit\u00e4 pienempi olet, sit\u00e4 ik\u00e4v\u00e4mpi tilanne. Jos kaiken lis\u00e4ksi k\u00e4\u00e4nnyt ja pinkaiset juoksuun, sel\u00e4ss\u00e4si lukee kissankorkuisin kirjaimin OTA MINUT KIINNI.
Neuvo kuuluu, ett\u00e4 leijonan edess\u00e4 ihmisryhm\u00e4n on tiivistytt\u00e4v\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseen isommalta, ja per\u00e4\u00e4nnytt\u00e4v\u00e4 sitten v\u00e4hitellen selk\u00e4 edell\u00e4. Tied\u00e4 sitten, onko kenest\u00e4k\u00e4\u00e4n neuvoa noudattaneesta my\u00f6hemmin kuultu. V\u00e4lt\u00e4 paikkoja, miss\u00e4 leijonien tiedet\u00e4\u00e4n viett\u00e4v\u00e4n p\u00e4iv\u00e4siestaa. Kierr\u00e4 puskat kaukaa. Pysy keskell\u00e4 aukeaa.
Puhveli ja elefantti ovat kasvissy\u00f6ji\u00e4 thank god mutta ihminen on inisev\u00e4 hyttynen kummankin rinnalla.
Kafferipuhveli on agressiivinen laumael\u00e4in, mik\u00e4 on ep\u00e4suotuisa l\u00e4ht\u00f6kohta tapaamiselle. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4 kyll\u00e4, puhvelipalaverista voi selvit\u00e4 hengiss\u00e4, jos a) on puita mihin kiivet\u00e4 tai b) jos a on negatiivinen, heitt\u00e4ydyt vatsallesi maahan.
Puhvelin heikko kohta ovat sen massiivisten sarvien k\u00e4rjet; ne k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t ulosp\u00e4in. Sis\u00e4elimesi saattavat v\u00e4ltty\u00e4 kuolettavilta pistoilta. Loukkaannut vaikeasti, mutta el\u00e4misen kannalta se on kaikki kotiinp\u00e4in.
Afrikanelefantti. Ei. \u00c4l\u00e4. No can do.
Summa summarum: k\u00e4velysafarilla liikutaan keskell\u00e4 ruohotasankoa, jossa ei aamuisin tapahdu juuri mit\u00e4\u00e4n. Puoliksi hajonneita gnun kalloja, topi-antiloopin sorkanj\u00e4lki\u00e4 savessa. Aamukasteesta ja kaikesta sateesta m\u00e4rk\u00e4\u00e4 ruohoa, joka kastelee jalkasi polvia my\u00f6ten.
Vali vali. J\u00e4nsk\u00e4\u00e4, kivaa ja kaunista kaikki on. Sit\u00e4 paitsi: korvaketun (bat-eared fox) pes\u00e4kolo, josta pilkist\u00e4\u00e4 rivi aktiivisia, mustia korvapareja! <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/walk-1024x682.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Basecamp Explorerin leiri Leopard Hill on rakennettu Naboishon lounaisrajalle. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ollaan matalalla. Muualta laskee alueelle vett\u00e4 tasaiseen tahtiin kuin kasteluj\u00e4rjestelm\u00e4st\u00e4. Sen ansiosta uutta ruohoa pukkaa jatkuvasti, seikka jota monikymmenp\u00e4inen seepralauma osaa arvostaa.
Manageri Belinda tekee k\u00e4dell\u00e4\u00e4n t\u00e4ysmittaisen panoraamaliikkeen. Sen sis\u00e4\u00e4n mahtuu koko it\u00e4\u00e4n aukeava n\u00e4kym\u00e4. Etualalla kasvaa superpitk\u00e4\u00e4 ruohoa ja kolme isoa viikunapuuta, taustan t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t matalat akaasiapuut niin kauas kuin n\u00e4kee. Joukko kirahveja n\u00e4ykkii niiden latvoja kaula hankalasti 90 asteen kulmassa.
Belindalla on \u00e4\u00e4ness\u00e4 tervett\u00e4 ammattiylpeytt\u00e4.
– There was a lot of water here in the beginning. We built ponds and things, a whole watering system. Now we have no floods here and never a draught.
Naboisho on yksi noin paristakymmenest\u00e4 maasaiden maille perustetusta suojelualueesta (conservancy). Naboisholla on noin 500 omistajaperhett\u00e4. Luontoturisteilta veloitetaan p\u00e4iv\u00e4kohtainen k\u00e4yntimaksu. J\u00e4rjestely vaikutta onnistuneelta. Koko yhteis\u00f6 saa rahaa kouluihin, sairaaloihin ja muuhun infraan, villiel\u00e4imet s\u00e4\u00e4styv\u00e4t, ja lis\u00e4ksi maasait voivat laiduntaa nautakarjaansa sovituilla puskurivy\u00f6hykkeill\u00e4. Satunnaiset petoel\u00e4inten aiheuttamat kotiel\u00e4inh\u00e4vikit korvataan yhteisest\u00e4 rahastosta; raadellun tilalle annetaan 1-2 el\u00e4v\u00e4\u00e4. Salamets\u00e4styst\u00e4 yritet\u00e4\u00e4 hillit\u00e4 partioinnilla ja kirjaamalla yl\u00f6s kaikkien alueelle tulevien autojen rekisterinumerot.
Ihmisluontoon kuuluu tyls\u00e4 tapa hypett\u00e4\u00e4 omalla tai toisten sotaisuudella ja raaoilla perinteill\u00e4. Maasaiden brutaalit initiaatiomenot, sukuelinten silpomiset, s\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 poikenneiden j\u00e4tt\u00e4minen hyeenojen saaliiksi savannille\u2014forget all of it and do it quickly please.
Vauraus on tuonut maasainuorille uusia mahdollisuuksia el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kaikille p\u00e4\u00e4syn Instaan ja Tubeen. Arvostan.
<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/maasai-1024x682.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Kyps\u00e4n mangon v\u00e4rinen aurinko on juuri noussut. Afrikanp\u00f6ll\u00f6pari (African Wood Owl) vet\u00e4isee viimeisen matalan dueton, sammakkolammen y\u00f6konsertti on tauonnut jo aiemmin.
John odottaa meit\u00e4 ravintolateltan luona.
Kuten aina t\u00f6iss\u00e4, t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on maasaimiehen virkapuku: yhdest\u00e4 kangaspalasta leikattu polvipituinen, hihaton kietaisuasu, swahiliksi kanga (Wettenhovi-Aspa: \u201dJes!\u201d) Punaista skottiruutukangaa n\u00e4kee paljon. Paljaissa jaloissa on mustat muovisandaalit. Lanteilla roikkuu helmipunoksesta ja pienist\u00e4, kiilt\u00e4vist\u00e4 metallipelleteist\u00e4 kokoonpantu vy\u00f6, joka helisee vienosti k\u00e4velless\u00e4. Kaulakoru samaa tyyli\u00e4. V\u00e4rikk\u00e4\u00e4sti helmikirjailtu ranneke kummassakin k\u00e4dess\u00e4.
T\u00e4m\u00e4 on korujen normisetti, joka t\u00e4ydentyy tarvittaessa lis\u00e4materiaalilla.
Monella on n\u00e4kynyt my\u00f6s korvakoruja. Johninkin korvalehtien p\u00e4\u00e4ll\u00e4 on isot rei\u00e4t, mutta ainakaan meid\u00e4n n\u00e4hden h\u00e4n ei ole pit\u00e4nyt niiss\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. Ep\u00e4ilen, ett\u00e4 pitk\u00e4t, metalliset helistimet suoraan korvak\u00e4yt\u00e4v\u00e4n edess\u00e4 haittaavat pahasti kuulemista.
L\u00e4mp\u00f6tila ei ole viel\u00e4 noussut 20:een. Perinteinen apu kylmyytt\u00e4 vastaan on iso mutta ohut villahuivi. Maasait k\u00e4\u00e4riv\u00e4t ja solmivat siit\u00e4 monenlaisia variaatioita yl\u00e4kropan suojaksi. K\u00e4tev\u00e4 kuin mik\u00e4. Punaista v\u00e4ri\u00e4 suositaan siin\u00e4kin. Modernimpi l\u00e4mmike on vetoketjullinen fleece. Johnilla on molemmat.
Vapaa-ajalla kanga vaihtuu shortseihin ja t-paitaan.
K\u00e4velyseurueeseen liittyy t\u00e4ll\u00e4 kertaa per\u00e4ti nelj\u00e4 muuta maasaita. Tulee ihan VIP-olo.
L\u00e4ntinen osa Leopard Hillin aluetta on tihe\u00e4sti kasvavaa pusikkoa, id\u00e4ss\u00e4 sen sijaan aukeaa ruohikkoinen kaistale. Sinne.
Hyeenan ja virtahevon j\u00e4lki\u00e4. Liukkaita savil\u00e4nt\u00e4reit\u00e4.
Maasait puhuvat kesken\u00e4\u00e4n l\u00e4hes tauotta. Kieli on nopeaa, rullaavaa, vokaalipainotteista.
Pahkasian pesue saa ainakin minut h\u00e4tk\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n. Emo ja possut p\u00e4r\u00e4ht\u00e4v\u00e4t esiin maakuopasta ja s\u00e4nt\u00e4\u00e4v\u00e4t h\u00e4nt\u00e4 pystyss\u00e4 kohti pensaikon reunaa.<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/john-768x1024.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Kukkulan rinteell\u00e4 erottuu kaistale paljasta kalliota. Sen laella, juuri ja juuri kiikariet\u00e4isyyden p\u00e4\u00e4ss\u00e4, lep\u00e4\u00e4 leopardi. N\u00e4in kaukaa ei n\u00e4e kuin p\u00e4\u00e4n muodon ja yleisv\u00e4rin (ruskehtava). Turkin tyylik\u00e4st\u00e4 t\u00e4plityst\u00e4 ei pysty erottamaan.
– They told me that it has been seen here for the last five days.
L\u00e4hdet\u00e4\u00e4n etsim\u00e4\u00e4n paikkaa, josta sen n\u00e4kisi paremmin. Kahlataan kahden reippaasti virtaavan pikkujoen yli, noustaan elandien j\u00e4ljiss\u00e4 viereiselle kukkulalle, puserrutaan puskien l\u00e4pi, v\u00e4istell\u00e4\u00e4n piikkisi\u00e4 akaasioita, loikitaan kivelt\u00e4 toiselle. Tulee hiki.
Sill\u00e4 v\u00e4lin leopardi on vaihtanut paikkaa, siirtynyt enemm\u00e4n varjoon. Nyt siit\u00e4 n\u00e4kyy vain h\u00e4nn\u00e4n vaalea p\u00e4\u00e4 ja toinen korva.
Hiki sumentaa silm\u00e4lasit, k\u00e4det t\u00e4rr\u00e4\u00e4v\u00e4t.
Puoli tuntia seist\u00e4\u00e4n ja kiikaroidaan. Lopulta leopardi nousee yl\u00f6s, venyttelee ja katoaa. Mutta hei\u2014kallion takaa tulee saman tien esiin kaksi muuta, pienemp\u00e4\u00e4 hahmoa. Pentuja!<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 oli jo toinen leopardihavainto t\u00e4ll\u00e4 matkalla. Maasai Marassa meill\u00e4 oli onnea heti ensimm\u00e4isen\u00e4 iltana: emo ja pentu tapasivat toisensa p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi ruohosavannilla, leikkiv\u00e4t yhdess\u00e4 ja viettiv\u00e4t muutenkin laatuaikaa. Valo oli silloin jo v\u00e4hiss\u00e4. Kuvista tuli pehmeit\u00e4 ja rakeisia. <\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/tuijasonkkila.fi\/wp-content\/uploads\/2022\/10\/bird-1024x768.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n