[Ilmestynyt alun perin Facebookissa.]

Helsingin käräjäoikeuden rakennukseen saapuminen tuo mieleen lentokentälle tulon. Ensin käsimatkatavarat läpivalaisuun ja sitten katsotaan niska kenossa isoa taulua seinällä.

Sähköinen ilmoitustaulu listaa kuluvan päivän istunnot jaoteltuna riita-asioihin ja rikosasioihin. Alkamisaika, sali, diaarinumero, vastaaja (hän joka vastaa teoistaan eli syytetty) ja Lisätiedot-sarakkeessa lyhykäisesti itse asia, tosin ei kaikissa.

Suunnistan ala-aulan päässä, lasiseinäisen kahvilan vieressä olevaan asiakaspalvelutilaan. Etukäteen arvelin, että joudun jonottamaan.

Astun avaraan ja korkeaan saliin, jonka ikkunaseinällä on pitkä rivi matalalla väliseinällä eristettyjä palvelupisteitä. Kuin apteekin reseptipuolella. Ensimmäisissä on opaskyltti Haastemiehet, takana olevissa Asiakaspalvelu.

Ketään ei näy.

Yhdessä taaimmaisista Haastemiehet-soluista istuu virkailija puhumassa puhelimeen. Katsahtaa minuun kun kävelen ohi. Nyökkäämme.

Erilliselle pikku pöydälle on aseteltu muovisia käsidesipumppupulloja ja metallinen kilikello, jolla kutsutaan asiakaspalvelija paikalle. Hienoa! Kerrankin paikka, jossa ei kiskota jonotuslappua automaatista ja vahdita numeroita seinällä ikään kuin elämä olisi yhtä arpajaispeliä.

Joudun rimputtelemaan kahdesti.

Väliseinän takaa ilmestyy arviolta minun ikäiseni naishenkilö. Varovaisen ystävällisesti hymyilevä, kiireettömän oloinen hahmo. Hän ottaa tottuneesti esiin keltaisen Post-it-lappukuution, asettaa kuulakärkikynän kärjen valmiiksi kuution päälle ja kääntää kysyvän katseen minuun.

En muista milloin olen viimeksi ollut palvelutiskillä, jolla ei ole tietokonetta. Tai jos vaikka tiskin takana piilossa olikin, siihen ei koskettu.

Kerron sen vähän minkä tiedän toukokuussa 2020 tapahtuneesta liikenneonnettomuudesta, jossa polkupyöräilijä kuoli kuorma-auton alle. Liekö tapahtuma jo käsitelty?

– En valitettavasti itse muista tätä, mutta uskoisin, että näillä tiedoilla löytyy.

Avainsanat lapulla virkailija vetäytyy väliseinän toiselle puolelle.

Jään tuijottamaan ulos ikkunasta. Sieltä katsoo takaisin Salmisaaren voimalaitoksen jyhkeä profiili.

Samassa saliin astuu asiakas, jonka läsnäolo muuttaa paikan luonteen heti. Aloittaa puheen jo lennosta, ennen kuin on ehtinyt tiskin ääreen. Isokokoinen tyyppi, volyymi tapissa, basso korostunut.

Ja nyt sitten v*tu sassiin kaikki paperit tähän tiskiin. Mulle on soiteltu, että on kiire, että pitää tulla. No tässä ollaan! Eilen olin Oulussa, maanantaina Lapissa ja viime viikolla Saksassa. Pitää v*tu yrittää. Ei persaukisella ole aikaa vastailla puhelimeen. Yrittäjät on kaikki roistoja, häh?

Virkailija vastaa, mutta en kuule, mitä.

Dialogi jatkuu tavalla, joka sopisi sellaisenaan materiaaliksi kurssille Miten kohdata vaikea asiakas? Vaikeusastetta tulee siitä, että asiakas on strategi. Hän on valinnut hyökkäystaktiikan, koska on heikoilla.

Kuuntelu keskeytyy, kun minulle tuodaan vastaus.

Tapaus oli löytynyt, tuomio oli annettu toukokuun alussa vuonna 2023. Paperit olivat osastolla, joten niiden saamiseen menisi päivä-pari. Mitä haluaisin lukea? Riittääkö pelkkä tuomio? Kyllä kiitos, ja voin tulla lukemaan tänne, ei tarvitse toimittaa. Päätin näet palata taloon sellaiseen aikaan, että voisin samalla käynnillä osallistua yleisönä johonkin istuntoon. Ihan sama mihin.

Kului juurikin se pari päivää, ja sitten kolahti postia käräjäsihteeriltä osastolta 5. Tuomio asiassa R 22/1762 oli luettavissa asiakaspalvelussa.

Menin, luin ja kirjoitin Tarja Roinilan kuolemaan johtaneesta tapauksesta omaan, vain ystävien kesken jakamaani Facebook-ketjuun. Sain kimmokkeen selvitystyöhön Fredrik Falkin julkisesta Facebook-kirjoituksesta, jossa hän kertoi Betsy Carlingin tarinan. Fredrikin postauksessa oli linkki Expressen-lehden artikkeliin Priset för Betsys liv blev 4000 kronor.

Kun palautin päätöspaperin, kello oli yhden maissa iltapäivällä. Puoli kahdelta alkaisi päivän toiseksi viimeisen rikosasian käsittely. Törkeä rahanpesu, diaari 22/03286, huone 212.

Maleksin toiseen kerrokseen odottamaan.

Helsingin oikeustalo on entinen Alkon tehdas, pääkonttori ja keskusvarasto. Näen tässä vahvaa symboliikkaa suomalaisesta elämäntavasta.

Rakennuksen suunnitteli 1930-luvulla Väinö Vähäkallio, joka oli paitsi arkkitehti myös Hyvinkäällä sijaitsevan Kytäjän kartanon tuore omistaja.

Odotustila on yhteinen koko kerrokselle. Asia 22/00467 salissa 209 on alkanut jo aamuyhdeksältä, välissä oli pidetty lounastauko, ja nyt käsittely jatkuu. Väkeä alkaa kerääntyä, kuka mistäkin suunnasta. Vastaajia on niin paljon, että ilmoitustaululla on jouduttu turvautumaan pienempään fonttiin.

Kello on jo minuutin yli puoli, mutta salin 212 ovi pysyy kiinni. Käyn tarkistamassa taulun tiedot. Kun palaan takaisin, oven vieressä seisoo noin nelikymppinen miesoletettu. Puku, salkku. Katsoo rannekelloaan ja minua.

– Oletko menossa tuonne? Oletko lautamies?

Istunto ei ole päässyt alkamaan, koska toinen lautamies puuttuu. Kysyn, missä roolissa hän itse osallistuu. Syyttäjä.

Toisilla on kadehdittavan ytimekäs ammattinimike, jonka äitikin ymmärtää.

Istunto alkoi vajaan vartin myöhässä. Siinä odotellessa sain mm. tietää, että iltapäivän sijaan kannattaa tähdätä johonkin aamupäivän istuntoon. Kaikki todistajanlausunnot esimerkiksi sijoitetaan sinne. Iltapäivään työnnetään kaikki loppu, jatkokäsittelyt sun muut sekalaiset. Aikataulut venyvät päivän mittaan, myöhästymisiä tapahtuu. Sekin oli uutinen, että pandemian aikana kaikki käräjäoikeuden istunnot oli peruttu. Etäistunnot eivät toimi näissä töissä, syyttäjä sanoi.

Jälkimmäistä lausumaa silmällä pitäen salissa 212 odotti yllätys: tuomarikorokkeen yläpuolella, ikkunan edessä, roikkui katosta kaksi isoa monitoria. Toisessa näkyi yksi henkilö Oulussa, asianomistajan eli uhrin asianajaja, toisessa kaksi Vantaan vankilassa: vastaaja ja puolustaja.

Istunnon yleisön muodostivat kolme arviolta lukioikäistä poikaa ja minä. Tuomari muistutti etäosallistujia meidän olemassaolostamme, jottei kukaan puhuisi ääneen mitään salaista. Yleisön tuolirivi oli näet rajattu pois kuvasta.

Törkeä rahanpesu tai petos, tästä on puhe. Loppukäsittely.

Rikoksen kuvio lienee valitettavan yleinen: vanhalle pariskunnalle soittaa valepoliisi ja pyytää verkkopankin tunnusta ja salasanaa. Kuuliaiset seniorit tottelevat. Tililtä siirretään nopeasti rahaa muulina toimivalle tilinomistajalle, joka sitten nostaa rahat kun on sopiva hetki ja diili on muuten selvä. Syyttäjän mukaan törkeyden tunnusmerkit täyttyvät, koska rahasumma on yli 20.000 €.

Puolustus vetoaa siihen, että vastaaja oli tapahtuma-aikana huumehöyryissä, psykoottisessa tilassa. Hänet yritetään lavastaa syylliseksi, vakuutetaan.

Eräs juttuun liittyvä henkilö on etunimeltään Lenita. Puolustus sekoaa kertaalleen sanoissaan ja käyttää hänestä nimeä Lenita Airisto. Salin iäkkäämpää polvea eli tuomaria ja minua naurattaa. Muut oikeusoppineet, lautamiehet, kolme avustajaa/sihteeriä ja koulupojat ovat niin paljon nuorempia, ettei kenenkään kasvoilla erota mitään reaktiota.

Istunto kestää noin tunnin. Puheenvuoroja, tuomion lajin ja rangaistuksen pohdintaa, korvaussummien räknäämistä. Lopuksi tuomari sanoo, että tuomio tulee kahden viikon kuluttua sähköpostissa. I have spoken.